MIKÄ: Tupa ja keit­tiö 20 m2, tont­ti 1 200 m2. MIS­SÄ: Tu­rus­sa. TÄÄL­LÄ VIET­TÄ­VÄT KE­SÄÄ: San­na, Esa ja ty­tär Eli­na Tuo­mi.

Valkoiset puukalusteet on hankittu Plantagenista. Niihin sopiva jakkara löytyi roskalavalta ja sai pikapikaa valkoisen maalin pintaansa.

Ke­sä­mök­ki ko­ti­pi­hal­la! Tot­ta se on, kaik­kea sitä tur­ku­lai­set kek­si­vät­kin. San­na ja Esa Tuo­mel­la on ko­ti­o­vel­ta mat­kaa mö­kil­le rei­lu kym­me­nen met­riä, ei­vät­kä he tie­dä mö­kil­leen pa­rem­paa si­jain­tia maa­il­mas­sa. Aja­tus­kin pit­käs­tä mök­ki­mat­kas­ta puis­tat­taa pik­ku­ta­lon rou­vaa.

– Oli­si su­laa hul­luut­ta läh­teä muu­al­le, kun puu­tar­ha on vie­res­sä ja ke­sää var­ten ra­ken­net­tu. Nau­tim­me pi­has­ta, sil­lä eläm­me ul­ko­na lä­hes koko ke­sän, San­na ker­too.

Veh­reä piha mök­kei­neen on ka­dul­ta kat­seil­ta pii­los­sa. Yl­lä­tys avau­tuu nä­ky­viin vas­ta pää­ta­lon kul­mal­ta. Pi­o­nit kuk­ki­vat lau­ta­sen ko­koi­si­na pu­nai­sen mö­kin sei­nus­tal­la. Olii­vi­puu, kär­höt ja hor­ten­si­at kil­pai­le­vat ko­meu­des­saan pe­lar­go­ni­oi­den kans­sa. Ke­sä­pa­ra­tii­si te­ras­sei­neen ja kas­vi­huo­nei­neen on yk­sin­ker­tai­ses­ti hur­maa­va. Esan ja San­nan mie­li­pi­de on siis help­po al­le­kir­joit­taa.

”Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä.” Perheen tytär Elina on pulahtanut sinkkiammeeseen kuuman päivän päätteeksi.

SI­NI­NEN ON VÄ­RI­NI

Tuo­met ei­vät ol­leet suun­ni­tel­leet va­ras­to­na toi­mi­nees­ta pi­ha­ra­ken­nuk­ses­ta var­si­nai­ses­ti mök­kiä vaan vie­ras­ma­jaa, mut­ta mök­ki sii­tä tuli. San­na nau­raa mö­kin teh­neen it­se it­sen­sä.

Esa ei muis­te­le pien­tä re­mont­tia niin läm­möl­lä, vaik­ka ne­li­öi­tä on vain kak­si­kym­men­tä. Vä­li­ka­ton pur­ka­mi­nen ul­ko­kat­toon as­ti oli sot­kui­nen hom­ma, mut­ta kor­keus avar­si mök­kiä.

Puu­lat­ti­an San­na maa­la­si tai­vaan pa­rik­si lem­pi­vä­ril­lään si­ni­sel­lä. Muu­ten tyy­li syn­tyi suun­nit­te­le­mat­ta. Ara­bi­an van­hat as­ti­at mää­rit­te­li­vät, mitä ym­pä­ril­leen ha­lu­si­vat.

Hamst­rat­tu­na ol­leet ta­lon­poi­kais­huo­ne­ka­lut kan­net­tiin oves­ta si­sään, ja tu­vas­ta tuli emän­nän mu­kaan se­koi­tus Uu­den-Eng­lan­nin tyy­liä ja tilk­ku­täk­kiä.

Pariovet avaavat tuvan suoraan pihalle. Sivustavedettävä on avattuna ihana paikka oleskeluun. Siinä on otettu monet päivänokoset.

– Mök­ki ei var­maan täs­tä muu­tu mik­si­kään kym­me­nen­kään vuo­den jäl­keen, hän us­koo.

Si­ni­set teks­tii­lit, pei­tot, rai­ta­ver­hot ja rä­sy­ma­tot tuo­vat rai­kas­ta me­ri­hen­ki­syyt­tä mök­kiin, jos­sa ei tur­hia kur­sail­la. Se on suun­ni­tel­tu ren­toon käyt­töön, ja siel­lä on lupa kul­kea ten­na­reis­sa si­sään ja ulos.

Ovelta avautuu levollinen näkymä pihamaalle. Oven yläpuolella oleva purjevene löytyi aikoinaan omasta autotallista.

– Kah­ta asi­aa tä­hän ta­loon ei tule: imu­ria ja pei­liä. Em­me har­ras­ta ke­säl­lä jat­ku­vaa sii­vous­ta, ja il­man pei­liä taas saa ol­la nät­ti­nä, vaik­ka naa­ma oli­si mul­las­sa, San­na nau­rah­taa.

Mökissä on aavistus Carl Larssonin maailmaa, kodikkuutta ja saaristoa. Komea klaffipöytä ikkunan edessä on Sannalle tärkeä. Kotipuutarhuri istuu pöydän ääressä talvellakin, suunnittelee ja viettää aikaa äidiltään perimiensä Mårbacka-pelargonioidensa parissa.

PUUN SÄ­VY­JÄ

Puu on ma­te­ri­aa­li San­nan ma­kuun. Kun kat­soo 1920-lu­vul­la ra­ken­net­tua mök­kiä, ei siel­lä juu­ri muu­ta ma­te­ri­aa­lia ole käy­tet­ty­kään. Mö­kin rak­kain huo­ne­ka­lu­kin on luon­nol­li­ses­ti puu­ta, ”van­ha ma­to­laa­tik­ko”. Si­vus­ta­ve­det­tä­vään ta­lon­poi­kais­soh­vaan liit­tyy läm­pi­miä muis­to­ja ajal­ta, jol­loin se oli per­heen ai­nut soh­va pää­ta­lon olo­huo­nees­sa. Soh­va oli oi­kea pai­jaus­paik­ka, ja sen sai ava­ta pe­säk­si vain sai­ras­ta­es­saan. Ma­to­laa­ti­kos­sa on hel­lit­ty pie­niä ja suu­ria po­te­via.

Arabian sinistä Maisema-sarjaa on ollut helppo löytää ja täydentää, koska se on ollut pitkään tuotannossa.

Ve­den kan­ta­mi­nen on mök­ki­läis­ten mie­les­tä luon­nol­li­nen ke­sä­puh­de. Pie­nes­sä keit­ti­ös­sä val­mis­tu­vat näp­pä­räs­ti ke­sän her­kut, ka­lat ja uu­det pe­ru­nat, ja tis­kaus su­juu sii­nä si­vus­sa. Jos ruo­kaa ei ka­te­ta si­säl­le, se kan­ne­taan ulos isol­le puu­te­ras­sil­le, jon­ka läm­pö­kä­si­tel­tyä puu­ta San­na ylis­tää mai­ni­ok­si pal­jaal­le ja­lal­le.

Keittiön seinälle Sanna on koonnut pientä, kaunista ja sinistä.

Vaik­ka mök­ki on pää­ta­lon vie­res­sä, siel­lä Esa ja San­na tus­kin pis­täy­ty­vät en­nen syk­syä, sil­lä pik­ku­mök­ki te­kee juu­ri niin kuin sen on tar­koi­tus – vie aja­tuk­set pois huo­lis­ta ja työ­a­si­ois­ta. Kym­me­nen met­rin kä­ve­ly­mat­ka nol­laa pään ja ke­ven­tää har­ti­at.

Kynttilät säilyvät pölyttöminä Riihimäen purkeissa ja ovat kaunista katseltavaa.

JYRK­KÄ EI RAA­TA­MI­SEL­LE

Puu­tar­han kas­vu­voi­ma on ih­me­tyt­tä­nyt per­heen ys­tä­viä. Run­sai­na kuk­ki­vat pe­ren­nat vaa­ti­vat yleen­sä pal­jon työ­tä ja kit­ke­mis­tä, mut­ta tä­män pi­han ku­kois­tuk­sen sa­lai­suus ei ole raa­dan­nas­sa: puu­tar­ha on pe­rus­tet­tu van­han na­ve­tan rau­ni­oi­den pääl­le.

– Me vain hil­lit­sem­me kas­vua, puu­tar­hu­ri hy­myi­lee.

Keittiön aarteet Sanna on hankkinut kirpputoreilta.

Puut ja pen­saat oli­vat pai­koil­laan, ai­no­as­taan Te­ri­jo­en sa­la­vat he is­tut­ti­vat ai­dan vie­reen. Puu­tar­has­sa ja te­ras­sil­la ele­tään, syö­dään ja kes­ti­tään vie­rai­ta, se on ra­ken­net­tu viih­ty­mis­tä var­ten ei­kä työ­lei­rik­si. San­na ker­too­kin har­ras­ta­van­sa elä­mis­tä. Se si­säl­tää pi­han ton­ki­mis­ta, huo­ne­ka­lu­jen kun­nos­tus­ta, kirp­pu­to­rien ko­lu­a­mis­ta ja mat­kus­te­lua sil­loin täl­löin.

Useim­mi­ten mat­ka­koh­tee­na on Ita­lia. Mat­ka­lau­kuis­sa kul­kee ai­na kirp­pa­ri­ta­va­raa ja ruo­kaa ko­tiin.

– Tuon Ita­li­an ko­tiin vaik­ka pala pa­lal­ta ja pul­lo ker­ral­laan, saa­pas­jal­ka­maal­le sy­dä­men­sä me­net­tä­nyt San­na hy­myi­lee.

Muutaman neliön keittiö kantovesineen on perheen mielestä juuri sopiva, kun valoa ja ikkunoita riittää.

VAUH­TIA RIIT­TÄÄ

En­tä­pä pu­nai­nen Ves­pa mö­kin kul­mal­la? Se ei ole Ita­li­as­ta, mut­ta ky­pä­rä on. Me­no­pe­lil­lään San­na hu­raut­te­lee työ­mat­kat, Samp­pa­lin­naan ui­maan sekä pii­pah­taa lä­hi­kau­pun­geis­sa. Mai­nos- ja lii­ke­lah­ja­fir­ma Pei­se­rin toi­mi­tus­joh­ta­ja on asi­ak­kail­le tut­tu näky kaar­ta­es­saan Ves­pal­laan pa­la­ve­riin.

Sannan ja Esan kesämökki on suomalaiseen maisemaan sopiva punainen tupa kasvimaineen ja kukkineen. Idyllinen mökki on muutaman askeleen päässä kotoa. Pariskunnan ei tarvitse ajaa tuntitolkulla päästäkseen mökille.

Mut­ta nyt Ves­pa sei­soo pi­hal­la ja toi­mi­tus­joh­ta­ja lo­mai­lee. To­sin ener­gi­nen nai­nen on sil­loin­kin täyn­nä toi­min­taa.

– Kek­sim­me ai­na jo­ta­kin ki­vaa pik­ku ke­säp­ro­jek­tia Esan kans­sa. Löy­sin Wan­han Wal­lan­ku­mouk­ses­ta niin upe­at van­hat ik­ku­na­ruu­dut, et­tä pys­ty­täm­me niis­tä uu­den ja isom­man kas­vi­huo­neen, San­na vir­nis­tää.