KOTI: Pu­na­vuo­res­sa Hel­sin­gis­sä. Kak­sio: 2 h + k, 70 m², 1890 ra­ken­ne­tus­sa ker­ros­ta­los­sa.

ASUK­KAAT: Jo­han­na ja André Mii­ros sekä 5-vuo­ti­as län­siy­lä­maan­ter­rie­ri Muf­fe.

Punavuoresta on tullut pariskunnalle koti. Asukkaiden kesken on hyvä henki. – Täällä on vain 25 asuntoa, ja kaikki asukkaat tuntevat toisensa. Yhteisellä pihalla on järjestetty juhlia ristiäisistä alkaen, kaksiossa asuvat Johanna ja André kertovat.

Hanna Linnakko

Pu­na­vuo­ri on ny­ky­ään Hel­sin­gin ha­lu­tuim­pia seu­tu­ja. Ko­dik­kaal­la alu­eel­la on puis­to­ja, tren­dik­käi­tä ra­vin­to­loi­ta ja kaup­po­ja.

Vie­lä 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­la meno oli hur­jaa ja kur­jaa: naa­pu­rus­tos­sa si­jait­si­vat lan­gen­neit­ten nais­ten tur­va­ko­ti, ryy­sy­läis­ho­tel­li, las­ten­ko­ti ja ilo­ta­lo­ja.

Jo­han­na ja André muut­ti­vat Pu­na­vuo­ren van­him­paan ker­ros­ta­loon seit­se­män vuot­ta sit­ten. 

– Em­me et­si­mäl­lä et­si­neet uut­ta ko­tia.

Asuim­me lä­his­töl­lä pie­nem­mäs­sä ko­dis­sa, jon­ka olin os­ta­nut pa­lat­tu­a­ni Hol­lan­nis­ta, Jo­han­na ker­too.

Kaksion kirjahylly pariskunnan lukuharrastuksesta. Muffe-koira viihtyy Emmauksesta löytyneessä, kunnostetussa nojatuolissa. Kaunis valokuvasommitelma koristaa olohuonetta. Kaksi ylintä kuvaa ovat Andrén ottamia, kolme alinta tunnetun luontokuvaajan Nick Brandtin. Kuvajulisteet on ostettu Tukholman Fotografiska-museosta. Vepsäläisen muhkeaa sohvaa piristävät turkoosi huopa ja tyynynpäälliset Stockmannilta. B

Hanna Linnakko

Toi­veis­sa van­han ta­lon tun­tua

Pu­na­vuo­ri on Andrél­le tut­tua seu­tua. Hän viet­ti kul­mil­la koko lap­suu­ten­sa. Andrén äi­ti ja iso­äi­ti asu­vat edel­leen mel­kein naa­pu­ris­sa.

– Hel­sin­gin kes­kus­ta on meil­le ai­noa mah­dol­li­nen paik­ka asua, sen ul­ko­puo­lel­le em­me edes vil­kuil­leet. Ha­lu­sim­me eh­dot­to­mas­ti van­han ta­lon tun­tua.

Jo­han­na ja André te­ki­vät asun­nos­ta tar­jouk­sen jo en­sim­mäi­sel­lä näy­töl­lä. Kor­ke­at huo­neet, kau­niit ik­ku­nat ja niis­tä sii­vi­löi­ty­vä peh­meä valo miel­lyt­ti­vät hei­tä. Be­to­lu­xil­la maa­la­tut mus­tat lau­ta­lat­ti­at oli­vat pis­te iin pääl­le.

Kaksion keittiökalusteet on sijoitettu kolmeen pisteeseen, joiden väliin jää liikkumatilaa. Puusepän tekemiä valkoisia, kiinteitä kalusteita särmittävät mustan lattian lisäksi ruskeat puupinnat ja teräs. Oranier-merkkisessä kaasuliedessä on sähköuuni.

Hanna Linnakko

Baa­ri­mes­ta­rin unel­ma­keit­tiö

Kak­si­on keit­tiö on eri­tyi­ses­ti Andrén val­ta­kun­taa. Hän työs­ken­te­lee lai­val­la baa­ri­mes­ta­ri­na ja saa jo työn­sä ta­kia pal­jon ruo­kai­de­oi­ta. Lai­val­la työs­ken­te­lee huip­pu­kok­ke­ja, ja ruo­ka­lis­tat vaih­tu­vat se­son­kien mu­kaan. Työ­tä teh­dään jak­sois­sa, kym­me­nen päi­vää lai­val­la, kym­me­nen mais­sa.

– Ra­kas­tan kok­kaa­mis­ta. Ko­to­na ol­les­sa­ni mi­nul­la on ai­kaa käy­dä kau­pois­sa ja miet­tiä ruo­ka­lis­to­ja.

Keit­ti­ös­sä kiin­te­ät ka­lus­teet ja lie­si on si­joi­tet­tu eril­li­siin ryh­miin, joi­den vä­lil­lä on help­po työs­ken­nel­lä. Kiin­te­ät ylä­kaa­pit on kor­vat­tu ke­vyil­lä hyl­lyil­lä.

Keit­ti­öön mah­tuu myös suu­ri ruo­ka­pöy­tä.

– Se on seu­ran­nut mu­ka­na­ni asun­nos­ta toi­seen, Jo­han­na ker­too.

Ava­ras­sa keit­ti­ös­sä klaf­fi­pöy­tä pää­see oi­keuk­siin­sa. Huu­to­kau­pas­ta löy­tyi­vät Il­ma­ri Ta­pi­o­vaa­ran klas­sik­ko­tuo­lit pöy­dän ym­pä­ril­le.

Kaksion keittiön värimaailma toistuu valokuvassa, jonka André otti Serengetin kansallispuistossa Tansaniassa. Vanha ruokapöytä on saatu Johannan vanhemmilta. Ilmari Tapiovaaran tuolit löytyivät Bukowskin huutokaupasta Göteborgista. Kattovalaisin ja matto ovat Perobasta, astiakaappi Fasaanista.

Hanna Linnakko

Kir­ja­hyl­ly vai tak­ka?

Ta­loon on lä­hi­ai­koi­na tu­los­sa put­ki­re­mont­ti. Put­ki­re­mon­tin jäl­jil­tä­kin keit­tiö jää­nee en­ti­sel­leen. Kyl­py­huo­neen lat­ti­aan tu­lee eh­kä mus­ta­val­koi­nen klas­sik­ko­laat­ta.

– Tak­ka oli­si kiva, ja hor­mi­kin on val­mii­na, mut­ta sen tiel­tä pi­täi­si hää­tää kir­ja­hyl­ly. Se tun­tuu ran­kal­ta aja­tuk­sel­ta, kun olem­me mo­lem­mat hi­mo­lu­ki­joi­ta.

Keit­ti­ön pöy­tä toi­mii myös mo­lem­pien työ­pis­tee­nä. Li­säk­si Andrél­la on ta­lon kel­la­ri­ker­rok­ses­sa tila, jos­sa voi nik­ka­roi­da ja maa­la­ta. Siel­lä säi­ly­te­tään myös kau­si­vaat­tei­ta.

Makuuhuoneesta pääsee toiseen rappukäytävään, jossa Muffe vilvoittelee omassa pesässään.

Hanna Linnakko

Kak­si­oon uut­ta il­met­tä va­lo­ku­vil­la

Kak­si­on mo­net huo­ne­ka­lut on saa­tu van­hem­mil­ta. Van­him­mat huo­ne­ka­lut on teh­nyt Jo­han­nan isän äi­di­ni­sä. Ma­kuu­huo­neen kau­niin li­pas­ton kant­to­ri-isä teki tyt­tä­rel­leen, Jo­han­nan iso­äi­dil­le, kih­la­jais­lah­jak­si.

Sei­nil­lä ihas­tut­ta­vat va­lo­ku­va­suu­ren­nok­set, joi­den vä­ri­sä­vyt tois­tu­vat muus­sa si­sus­tuk­ses­sa. Mo­net va­lo­ku­vis­ta ovat va­lo­ku­vaa­jak­si opis­kel­leen Andrén kä­si­a­laa. Mai­se­mat on ku­vat­tu lo­ma­pai­kas­sa Pa­rai­sil­la ja mat­koil­la: Af­ri­kas­sa, Ve­ne­zu­e­las­sa ja Viet­na­mis­sa.

– Meil­lä si­sus­tus vaih­tuu ni­me­no­maan va­lo­ku­vien muo­dos­sa, Jo­han­na sa­noo.

Kai­kes­ta nä­kee, et­tä kak­sio on teh­ty mu­ka­vaa asu­mis­ta var­ten. Muf­fe­kin saa liik­kua va­paas­ti pai­kas­ta toi­seen.

– On­nek­si Muf­fes­ta ei läh­de hir­ve­äs­ti kar­vo­ja. Ke­vääl­lä, kun au­rin­ko pais­taa, mus­tia lat­ti­oi­ta saa kyl­lä imu­roi­da lä­hes päi­vit­täin.

Makuuhuoneen peitetyn ikkunan takana on talon vintti. Sänky ja seinävalaisimet ovat Stockmannilta, vuodetekstiilit Hemtexin. Tiibetinlampaan talja on Artekista. Andrén ottama kuunsiltavalokuva on maalta Paraisilta.

Hanna Linnakko

Kaksion maustehyllykössä on aina kurkumaa, paprikaa, kuivattuja yrttejä ja itse tehtyä, murskattua chiliseosta.

Hanna Linnakko

Kaksion olohuoneen nurkkauksessa Plootun pikkupöydällä on kyläsepän tekemä vanha valaisin. Kauniisti patinoitunut jakkara löytyi ullakolta, lehtikorina käytetty puulaatikko on Perobasta, turkoosi peite Stockmannilta.

Hanna Linnakko