MIKÄ: Vuon­na 1930 ra­ken­ne­tun ker­ros­ta­lon en­ti­nen lii­ke­huo­neis­to, 2 h + k, 99 m². MIS­SÄ: Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Suvi-Mar­ja, Pau­li ja Iris, 2.

Vihreä Designers Guildin matto hankittiin Stockmannilta. Matto toistaa Eero Aarnion Pastilli-tuolin muotoa. Vihreä lipasto on Suvi-Marjan kirpputorilöytö. Seinällä on Iriksen italialaisen, valokuvaajana työskentelevän kummisedän ottamia valokuvia ja Paulin maalama taulu.

Mi­la­nos­sa asu­nut Suvi-Mar­ja muut­ti Suo­meen pa­lat­tu­aan mie­hen­sä kans­sa en­sin yk­si­öön Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa. Siel­tä mat­ka jat­kui Ma­tin­ky­län kaut­ta Kirk­ko­num­mel­le ri­vi­ta­loon. Työ­mat­kat Hel­sin­kiin muo­dos­tui­vat au­tot­to­mal­le pa­ris­kun­nal­le kui­ten­kin pian lii­an ras­kaik­si, kun päi­vät ve­nyi­vät yli kym­men­tun­ti­sik­si.

Makuuhuoneen tapetti on Mr Perswallin. Raidallinen matto on Missonin Jubilee. Tyynyt Missonin. Yöpöydät ovat Habitatin. Block-valaisimet ovat Harri Koskisen suunnittelemat. Seinällä Mikko Junturan työ. Lupaava nuori taiteilija on perhetuttu. Kanto-lehtiteline on Suvin muoti- ja sisustuslehtiä varten.

Nuo­ri pari oli et­si­nyt ko­tia Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta jo jon­kin ai­kaa, kun Suvi-Mar­ja huo­ma­si il­moi­tuk­sen en­ti­seen lii­ke­ti­laan teh­dys­tä asun­nos­ta. En­nen Suvi-Mar­jaa ja Pau­lia asun­nos­sa oli eh­ti­nyt asua jo yk­si per­he, jo­ten ihan ko­ko­naan ti­laa ei tar­vin­nut re­mon­toi­da.

– Tämä on en­sim­mäi­nen asun­to, joka tun­tuu meis­tä ko­dil­ta. Viih­dym­me tääl­lä eri­no­mai­ses­ti, Suvi-Mar­ja iloit­see.

Merivaaran jakkara 1950-luvulta on Paulin mummolasta. Sohva on Ikean Göteborg, joka ei enää ole tuotannossa. Sivupöytä on kopio Eileen Grayn pöydästä. Tom Dixonin suunnittelemat Mirror Bowl -valaisimet on ostettu Armaksesta.

SI­SUS­TUS­SUUN­NIT­TE­LI­JA AVUK­SI

Asun­to oli os­tet­ta­es­sa siis­tis­sä kun­nos­sa, mut­ta kaik­ki sei­nä­pin­nat maa­lat­tiin, keit­tiö uu­sit­tiin ja kyl­py­huo­neen kaa­pis­tot vaih­det­tiin. Li­säk­si apuun kut­sut­tiin si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Anu Jo­ke­la Ok­sa De­sig­nis­ta.

Keittiö on Topi-keittiöiden mallistosta. Ronski tiiliseinä on Mr Perswallin valokuvatapettia. Pöydällä olevat neuvostoposliinit ovat Paulin isotädin perintöä. Ruokapöytä on Calligariksen ja tuolit Kartellin. Pöytäliina on Lapuan Kankureiden. Oranssi Tripp Trapp -lastentuoli on keittiön väripilkku.

Suvi-Mar­ja tun­si Anun en­tuu­des­taan, kos­ka hän oli suun­ni­tel­lut Suvi-Mar­jan työ­pai­kan re­mon­tin. Anu suun­nit­te­li poh­ja­pii­rus­tuk­sen, mi­ten ka­lus­teet ryh­mi­tel­lään sekä par­vien hyö­ty­käy­tön. Hän löy­si li­säk­si van­hois­ta pii­rus­tuk­sis­ta um­peen muu­ra­tun vaa­te­huo­neen toi­sen oven.

Aluk­si koko si­sus­tuk­sen oli tar­koi­tus ol­la tiu­kan mus­ta­val­koi­nen.

– Iris-vau­va il­moit­ti tu­los­taan, kun olim­me al­le­kir­joit­ta­neet asun­non kaup­pa­kir­jat. En tie­dä tu­li­ko se äi­tiy­den myö­tä, mut­ta kai­pa­sin yh­täk­kiä peh­meyt­tä si­sus­tuk­seen. Ru­pe­sim­me li­sää­mään vä­re­jä pik­ku­hil­jaa, ker­too Suvi-Mar­ja.

Parvi on rakennettu kylpyhuoneen päälle. Kaide on tehty itse kromatuista Bauhausin pöydänjaloista. Niihin porattiin reiät, joiden läpi pujotettiin vaijeri kaiteeksi. Parvella on Mikko Junturan grafiikkaa ja julisteita. Valkoiset Fatboyt ovat oivia loikoiluun ja lueskeluun. Parvi on myös perheen vierashuone.

MIS­SO­NIN HUR­MAA­MA

– Opis­kel­les­sa­ni Ita­li­as­sa tu­tus­tuin Mis­so­nin tuot­tei­siin. Hu­rah­din nii­hin täy­sil­lä, kun ker­ran bon­ga­sin ne­tis­tä Mis­so­nin si­sus­ta­man upe­an lof­tin Syd­neys­sä. En­sim­mäi­nen Mis­so­ni-han­kin­ta­ni on Ju­bi­lee-mat­to, joka os­tet­tiin jo edel­li­sen ko­tim­me olo­huo­nee­seen Kirk­ko­num­mel­le. Ny­kyi­seen olo­huo­nee­seem­me se oli aut­ta­mat­to­mas­ti lii­an pie­ni. Anu kek­si siir­tää sen ma­kuu­huo­neen puo­lel­le sän­gyn pää­tyyn. Mat­to on kuin teh­ty ny­kyi­sel­le pai­kal­leen, ja se yh­dis­tää ti­lat hie­nos­ti toi­siin­sa, Suvi-Mar­ja ker­too.

Toiselle parvelle johtavat kierreportaat olivat asunnossa ostettaessa. Valkoisina ne näyttivät halvoilta. Sisustusarkkitehti Anu keksi maalata ne raffisti mustiksi. – Nyt ne näyttävät ihan vintage-portailta, Suvi-Marja iloitsee.

Asun­to on oi­ke­as­taan yh­tä suur­ta ti­laa kyl­py­huo­net­ta ja ves­so­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta. Olo­huo­nees­sa on koko sei­nän ko­koi­set ik­ku­nat ka­dul­le. Niis­sä on pei­li­kal­vo, jo­ten ka­dul­ta ei näe si­säl­le, vaik­ka ik­ku­nas­sa on­kin ai­no­as­taan ohu­et va­lo­ver­hot.

– Ai­noa huo­no puo­li on, et­tä UV-suo­ja­tul­la pei­li­kal­vol­la pääl­lys­te­tyt näy­teik­ku­nat ei­vät las­ke luon­non­va­loa si­sään. Tä­män ta­kia vi­her­kas­vit ei­vät me­nes­ty.

– Olen rat­kais­sut asi­an niin, et­tä meil­lä on ai­na edes yk­si leik­ko­kuk­ka mal­ja­kos­sa. Toi­sen­lai­nen rat­kai­su vi­her­kas­vi­pul­maan oli, kun pe­las­tin pö­lyt­ty­neen kak­tuk­sen mie­he­ni kam­paa­mon nur­kas­ta ja maa­la­sin sen val­koi­sek­si, nau­raa Suvi-Mar­ja.

Valokuvakollaasi Iriksen seinällä. Ystäviä ja sukulaisia läheltä ja kaukaa. Kuvista Iriksen on kiva muistella kuka kukin on.

KUIN ROU­HE­AA TII­LI­SEI­NÄÄ

Olo­huo­ne jat­kuu Suvi-Mar­jan ja Pau­lin ma­kuu­al­ko­viin. Taus­ta­sei­nä on sa­maa rou­he­aa Mr Pers­wal­lin tii­li­ta­pet­tia kuin keit­ti­ös­sä­kin.

– Tii­li­sei­nä­ta­pet­ti on niin ai­don nä­köi­nen, et­tä vä­lil­lä it­se­kin unoh­dan, et­tei se ole ai­to, Suvi-Mar­ja sa­noo.

Missonin pyyhkeet ja samansävyiset saippua- pullot elävöittävät perusvalkoista wc:tä.

Ma­kuu­huo­nees­sa on mui­ta­kin kek­se­li­äi­tä ide­oi­ta. Suvi-Mar­jan äi­ti kek­si vär­jä­tä kel­las­tu­neen pit­si­pei­ton mus­tak­si ja an­toi sen lah­jak­si tyt­tä­rel­leen. Suvi-Mar­jan puo­li­so Pau­li maa­laa tau­lu­ja. Hä­nen kä­si­a­laan­sa on olo­huo­neen haus­ka pik­se­li­tau­lu, joka esit­tää Iris­tä. Sän­gyn­pää­ty on puo­les­taan Pau­lin hie­man epä­on­nis­tu­nut maa­laus, jon­ka Suvi-Mar­ja niit­ti­pys­syn avul­la ver­hoi­li mus­tal­la kan­kaal­la.

– Pau­lin­kin mie­les­tä se näyt­ti pa­rem­mal­ta ver­hoil­tu­na. Nyt tau­lu on hy­väs­sä tur­vas­sa tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le, Suvi-Mar­ja nau­raa.

Kylpyhuoneen laatoitus säilytettiin. Vain kalusteet vaihdettiin Puustellin kaapistoihin. Myös allas on Puustellilta. Pyyhkeet Missonin ja pyykkikori Brabantian mallistosta.

Van­hem­pien ma­kuu­ti­lan vie­res­sä ole­vaan Irik­sen huo­nee­seen ra­ken­net­tiin vä­li­sei­nä ja par­vi, jos­sa hän voi isom­pa­na nuk­kua ja säi­lyt­tää le­lu­jaan.

– Por­taat on naa­mi­oi­tu kir­ja­hyl­lyk­si, jot­ta pik­ku­nei­ti ei omin päin ka­pu­ai­si ylös. Irik­sen huo­nees­sa ei ole ik­ku­naa ulos. Rat­kai­su oli kor­va­ta sei­nän ylä­o­sa la­sil­la. Näin huo­nee­seen saa­tiin luon­non­va­loa.

Eero Aarnion suunnitteleman Puppy-koiran Iris on nimennyt Papuksi. Hauska Frames-kehystapetti on Graham & Brownin. Iriksen huoneessa on oma pikkuvessa. Sen alkuperäisen peilioven isä keksi maalata pirteän oranssiksi. Sänky on Muuramen Jolla, matto Stockmannilta. Jekku-kettu on Iriksen isän vanha pehmolelu. Aallon tuolin Suvi-Marjan vanhemmat ovat löytäneet kirppikseltä.

TILA TE­HO­KÄYT­TÖÖN

Si­sä­pi­han puo­lel­le si­joit­tu­va keit­tiö oli alun pe­rin si­joi­tet­tu vain yh­del­le sei­näl­le. Säi­ly­tys­ti­laa ei juu­ri ol­lut. Suvi-Mar­ja suun­nit­te­li keit­ti­öön täys­kor­ke­an sei­nän le­vyi­sen kaa­pis­ton kyl­py­huo­neen vas­tai­sel­le sei­näl­le. Sii­hen on muun mu­as­sa upo­tet­tu mik­ro ja uu­ni er­go­no­mi­sel­le kor­keu­del­le.

Anun idea oli ko­te­loi­da keit­ti­ön avo­por­taat. Näin saa­tiin hui­mas­ti li­sää säi­ly­tys­ti­laa. Esi­mer­kik­si kui­vaus­rum­pu on pii­lo­tet­tu por­tai­den al­le kaap­piin. Por­tai­den kai­tee­seen suun­ni­tel­tiin huur­re­la­si-ik­ku­na, jot­ta kai­de ei es­täi­si la­si­ses­ta ul­ko-oves­ta tu­le­vaa va­loa. Anun suun­nit­te­le­ma näyt­tä­vä ruo­ka­pöy­dän va­lai­sin on tee­tet­ty mit­to­jen mu­kaan Stock­man­nin var­jos­ti­na­tel­jees­sa.

KAU­NEU­DEN KAI­PUU

Suvi-Mar­ja on pe­ri­nyt van­hem­mil­taan kau­nii­ta si­sus­tu­se­si­nei­tä.

– Olen var­mas­ti pe­ri­nyt heil­tä kau­neu­den kai­puu­ni, Suvi-Mar­ja poh­tii.

Muun mu­as­sa Ee­ro Aar­ni­on Pas­til­li-tuo­li on saa­tu Suvi-Mar­jan van­hem­mil­ta. Se oli hei­dän en­sim­mäi­nen yh­tei­nen huo­ne­ka­lun­sa vuon­na 1969. Tuo­li on ol­lut mo­nes­sa mu­ka­na. Lei­kim­me sii­nä usein lap­si­na, Suvi-Mar­ja muis­te­lee.

– Tv-ta­sol­la ole­van rus­ke­an kynt­ti­lä­lyh­dyn olen saa­nut mum­mol­ta­ni. Alun pe­rin lyh­ty­jä oli kak­si, mut­ta ti­pu­tin vih­re­än lyh­dyn lat­ti­al­le imu­roi­des­sa­ni. On­nek­si rus­kea säi­lyi, sil­lä se so­pii pa­rem­min si­sus­tuk­seem­me, Suvi-Mar­ja huo­kaa.