Juh­lat ovat epä­ar­ki, ja se on iha­naa tie­tää. Äs­ket­täin oli näet yk­si niin kel­ju päi­vä, et­tä ar­jes­ta­ni oli juh­la kau­ka­na. Toki ar­ki - myös mei­kä­läi­sen - tar­jo­aa ins­pi­roi­via koh­taa­mi­sia, on­nis­tu­mi­sia, ki­vaa ai­kaan­saa­mis­ta, hy­viä ru­tii­ne­ja ja har­ras­tus­het­kiä.

Mut­ta ei sil­le­kään mah­da mi­tään, et­tä toi­si­naan ar­ki tuo ku­raa ja pet­ty­myk­siä. Ku­rit­taa. Li­säk­si on ikä­viä uu­ti­sia, joi­den tu­lon tie­tää tai aa­vis­taa ja sit­ten nii­tä, jot­ka tä­räyt­tä­vät nyr­kil­lä naa­maan.

Sen ta­kia hy­vät kek­ke­rit ovat vä­lil­lä tar­peen.

Juh­lat al­ka­vat siir­to­nur­mes­ta

Per­he­juh­lat saa­neet mei­dät äl­lis­tyt­tä­viin pon­nis­tuk­siin niin ko­din kuin pi­han ko­hen­ta­mi­sek­si.

Kah­des­ti olem­me aloit­ta­neet siir­to­nur­mes­ta, kun per­heen sil­loi­nen puu­tar­hu­ri eli ber­nin­pai­men­koi­ra Ei­no, oli jär­jes­tä­nyt pik­ku pi­ham­me uu­teen us­koon. Pi­ha­län­tin fik­saus oli­si pai­kal­laan nyt­kin, kun asi­al­la ovat uu­det puu­tar­hu­rit, Ham­let ja pik­ku Ro­meo, jon­ka tar­mo koh­dis­tuu eri­tyi­ses­ti kuk­kais­tu­tuk­siin.

Yk­siin juh­liin ver­hoi­lu­tim­me soh­van ja han­kim­me ka­lus­tei­ta. Sit­tem­min olem­me rau­hoit­tu­neet, mut­ta edel­leen­kin juh­lat ja vie­rai­den tulo ovat lois­ta­vin sii­vous­mo­tii­vi täs­sä huus­hol­lis­sa.

Teen tar­kat suun­ni­tel­mat

Pi­dän kok­kaa­mi­ses­ta ja lei­po­mi­ses­ta. Sik­si olen val­mis­ta­nut kaik­kien iso­jen­kin juh­liem­me tar­jot­ta­vat it­se. Sil­loin tie­dän, mit­kä ovat raa­ka-ai­neet ja mi­ten ruo­at on val­mis­tet­tu.

Tie­ten­kään raha ei ole vä­häi­sin syy it­se te­ke­mi­seen. Vii­me syk­sy­nä tsek­ka­sin ca­te­ring-hin­to­ja 80 hen­gen synt­tä­ri­juh­liim­me. Sääs­tin sie­voi­sen sum­man, kun val­mis­tin ruo­at it­se.

Isom­pia juh­lia var­ten teen tar­kat suun­ni­tel­mat. Teen ruo­ka­lis­tan ja las­ken an­nos­koot. Tä­män teen usei­ta viik­ko­ja en­nen kek­ke­rei­tä.

Mo­nia asi­oi­ta, ku­ten lei­piä, kak­ku­poh­jia ja pii­ra­koi­ta, näet voi val­mis­taa vä­hi­tel­len etu­kä­teen ja pa­kas­taa.

Olen myös joka ker­ta va­ran­nut vä­hin­tään vii­kon juh­la­val­mis­te­lui­hin.  Sil­loin teen joka päi­väl­le tar­kan työ­lis­tan - ja nou­da­tan sitä. Sil­loin osaan mi­toit­taa työ­mää­rän oi­kein ja ar­vi­oi­da myös, mi­hin tar­vit­sen apua.

Läh­tö­las­ken­ta on jän­nit­tä­vin

Eni­ten nau­tin niin jär­jes­tä­jä­nä kuin vie­raa­na juh­lis­ta, jois­sa ei pö­nö­te­tä. Ih­mi­set, ruo­ka ja juo­ma, mu­siik­ki ja tans­si – sii­nä mie­lui­sim­mat ke­mut.

Eri­tyi­ses­ti mi­nua kieh­to­vat juh­lien alut ja lo­put.

Juh­lien läh­tö­las­ken­nas­sa lei­juu tai­ka­pö­lyä. Kaik­ki on koh­dal­laan, koh­ta vie­raat tu­le­vat ja mitä ta­han­sa jän­nit­tä­vää voi ta­pah­tua.

Lop­pu­het­kis­sä taas on jo­tain sa­maa kuin il­lan vii­mei­sis­sä hi­tais­sa: iloa koh­taa­mi­sis­ta ja lä­hei­syyt­tä, eh­kä lu­paus­ta tai hel­lää hai­keut­ta.

Iloi­sia juh­lia!

P.S. Uu­si Koti ja keit­tiö (6-7/2017) si­säl­tää mai­ni­ot vin­kit juh­lien kat­tauk­siin ja ko­ris­te­lui­hin.