Sekä sohvaryhmä että iso ruokapöytä mahtuvat avaraan olohuoneeseen. Jutta iloitsee isosta tilasta, johon koko uusperhe mahtuu hyvin. Havannankoira Luna viihtyy hyvin uudessa kodissa. Olohuoneesta on käynti Jutan ja Axan makuuhuoneeseen.

Vanhassa takassa voi polttaa ainoastaan kynttilöitä. Jutta sytyttää kynttilät heti kotiin tultuaan. Nojatuoli on Ikeasta, ristipistotyyny kierrätyskeskuksesta.

Asun­non hyvä hen­ki, van­hat puu­lat­ti­at ja tiet­ty ro­soi­suus oli­vat omi­nai­suuk­sia, joi­den vuok­si vii­den hen­gen uus­per­he pää­tyi juu­ri tä­hän töö­lö­läi­seen asun­toon. Kri­tee­ri­lis­tal­la oli myös saa­da kol­mel­le ai­kui­suu­den kyn­nyk­sel­lä ole­val­le nuo­rel­le oma sop­pi.

Si­jain­ti­kin oli tär­keä: sen piti ol­la kes­kei­nen, ja kai­kil­le per­heen­jä­se­nil­le hy­vien kul­ku­yh­teyk­sien pääs­sä. Työs­ken­te­ly­ti­laa har­ras­tuk­sil­le ja töil­le oli myös haa­veis­sa. Täs­sä asun­nos­sa yh­dis­tyi­vät kaik­ki toi­vo­muk­set.

– Kun as­tuin näy­töl­lä oves­ta si­sään, niin tie­sin heti, et­tä tämä se on. Hel­sin­gin van­hois­sa asun­nois­sa saat­taa ol­la ne­li­öi­tä hy­vin, mut­ta jos huo­neet ovat pe­räk­käin ku­ten use­as­ti on, niin se ei toi­mi mei­dän tar­pee­seem­me. Tämä koti oli so­pi­vas­ti sok­ke­loi­nen, Jut­ta Jan­ho­nen-Fah­ler ker­too.

Taulu on lahja Jutan vanhemmilta. Teos on Sini Tikkalan. Rottinkituoli ja sohva ovat Ikeasta, kynttilätarjotin Daysta, kynttilänjalat kirppareilta.

Eteishallin matto on noin satavuotias ja peräisin pietarsaarelaisesta kartanosta. Jutta osti maton Huuto.netistä 50 eurolla. Tuoli on kierrätys-keskuskuksesta. Pöydän Jutta osti Facebookin kierrätyssivustolta. Seinällä on puusta veistetty taulu, jossa ovat talven, kevään, kesän sekä syksyisen puun lehdet. Kynttilänjalka on Kasvihuoneilmiöstä. Meditaatio-jakkarat ovat ystävän kodista.

Kan­ta­mis­ta vail­le val­mis

Kun kak­si ko­tia yh­dis­tyy yh­dek­si, voi­si sen ku­vi­tel­la ole­van haas­ta­vaa, mut­ta vii­kon pääs­tä muu­tos­ta per­heen Jan­ho­nen-Fah­ler koti oli val­mis. Kos­ka muut­toa oli suun­ni­tel­tu jo jon­kin ai­kaa, Ju­tal­la oli sel­vä vi­sio, min­kä­lai­nen uu­si koti tu­li­si ole­maan. Myös huo­ne­ka­lut oli­vat val­mii­na. Ne vain kan­net­tiin si­sään omil­le pai­koil­leen.

Jut­ta ve­tää joo­ga­tun­te­ja pää­kau­pun­ki­seu­dul­la eri stu­di­oil­la sekä stai­laa mai­nok­sia ja ku­vauk­sia. Kirp­pu­to­rien sekä kier­rä­tys­kes­kuk­sien kier­tä­mi­nen on työ­tä, mut­ta myös osa omaa elä­män­ta­paa. Pu­vus­tuk­set syn­ty­vät useim­mi­ten uu­sien sekä käy­tet­ty­jen vaa­te­kap­pa­lei­den yh­dis­tel­mäs­tä, ai­doim­man nä­köi­set la­vas­teet­kin syn­ty­vät käy­tös­sä ol­leis­ta esi­neis­tä.

Jutta kiertää kirpputoreita työkseen ja vapaa-aikanaan. Aarteen löytyessä se päätyy Jutalle tai ystävälle.

Värikäs lipasto on saatu Jutan ex-appivanhemmilta. Jutan punomat korut päätyvät ilahduttamaan ystäväpiiriä. Tynnyripalli on kierrätyssaitilta. Buddhan pää on matkamuisto Barcelonasta.

Stai­lis­tin vai­nul­la

Kun Jut­ta kier­tää et­si­mäs­sä esi­nei­tä ku­vauk­siin, tart­tuu usein jo­ta­kin mu­kaan ko­tiin­kin. Hän nap­paa kier­rok­sil­taan myös muil­le vaat­tei­ta, kun nä­kee ys­tä­vien­sä tyy­li­siä löy­tö­jä. Stai­lis­tin vai­nul­la aar­tei­ta ke­rään­tyy niin pal­jon, et­tä ys­tä­vät tie­tä­vät odot­taa Ju­tan sään­nöl­li­siä ”kaa­pin­tyh­jen­ny­sil­to­ja”.

– Tosi har­voin läh­den os­ta­maan kau­pas­ta uut­ta.

Jut­ta myön­tää pi­tä­vän­sä klas­si­ses­ta poh­jois­mai­ses­ta tyy­lis­tä, mut­ta vain mui­den ko­deis­sa. Jos­kus oma ko­ti­kin on ol­lut sel­lai­nen. Ny­ky­ään hän­tä pu­hut­te­le­vat huo­ne­ka­lut ja esi­neet, joil­la on ta­ri­na ta­ka­naan. Ajan pa­ti­na, vä­rit ja tuok­sut huo­ku­vat elä­mää. Jut­ta ker­too usein miet­ti­vän­sä ja ku­vit­te­le­van­sa, mis­sä esi­neet ovat ol­leet ja min­kä­lai­sil­la ih­mi­sil­lä.

– Ha­lu­an ko­dis­sa­ni ole­van elä­mi­sen merk­ke­jä. En ha­lua sen muis­tut­ta­van hen­get­tö­miä ho­tel­li­huo­nei­ta tai kyl­miä au­lo­ja.

Yh­den tyy­lin pe­räs­sä juok­se­mi­nen ei sovi Ju­tal­le.

– Toki ha­lu­an ta­va­roi­den so­pi­van kau­niis­ti yh­teen. Sik­si useim­mi­ten maa­laan tai en­ti­söin van­hat huo­ne­ka­lut ko­tiim­me so­pi­vam­mik­si.

Työpöydän yllä oleva värikäs härän kallo on tuotu Jutan ja Axan suosikkiloma-kohteesta, Meksikon Sayulitasta.Hindulainen Ganesha-hahmo sen alla on kierrätys-keskuksesta. Ryijy on Espoon Niittykummun Fida-liikkeestä.

Ti­laa kä­den­töil­le

Koti on paik­ka lep­poi­sal­le ole­mi­sel­le, ja Ju­tan lem­pi­paik­ka on­kin ma­kuu­huo­ne.

– Vaik­ka lu­ki­sin sän­gys­sä, olen sil­ti ko­din
kes­ki­ös­sä, Jut­ta ker­too.

Ma­kuu­huo­nees­ta au­ke­a­vat pa­ri­o­vet olo­huo­nee­seen ja nä­ky­mä koh­ti keit­ti­ö­tä.

Rei­lun ko­koi­seen ma­kuu­huo­nee­seen mah­tuu su­ku­lai­sel­ta saa­tu työ­pöy­tä, kir­ja­hyl­ly ja pa­ri­kin rek­kiä Ju­tan hui­kei­ta vaa­te­löy­tö­jä var­ten. Re­kit vaat­tei­neen ovat luon­te­va osa ren­toa si­sus­tus­ta.

Es­te­tii­kan taju nä­kyy myös Ju­tan har­ras­tuk­ses­sa. Hän on in­to­hi­moi­nen ko­ru­jen pu­no­ja. Kun ins­pi­raa­tio is­kee, hel­met ja muut tar­vik­keet le­vi­te­tään esil­le. Sik­si ti­la­va kir­joi­tus­pöy­tä on yk­si uu­den ko­din mo­nis­ta ilo­nai­heis­ta.

Arki on niin kiireistä, että keittiön pienen pöydän ääressä hoituvat perheen arkiruokailut vaihtuvilla kokoonpanoilla. Tuolit ja pöytä jäivät perintönä entisiltä asukkailta. Kelim-matto on Axan entisestä kodista.

Jutta ei laittaisi pahitteeksi, mikäli keittiössä olisi enemmän laskutilaa. Kaasuliesi on nopea, ja sen lämpötiloja on helppo säätää.

Suo­ri­tus­pai­nei­ta? Ei kii­tos

Ur­hei­le­vat lap­set asu­vat vuo­ro­vii­koin Töö­lös­sä. Sil­loin teh­dään ta­val­lis­ta enem­män ruo­kaa ja pes­tään ka­soit­tain pyyk­kiä. Ta­lo­yh­ti­ön pyyk­ki­tu­pa saa kii­tos­ta, sil­lä omas­sa pie­nem­mäs­sä ko­nees­sa pyy­kä­tään vai har­voin.

Ar­ki­ruo­kai­lut hoi­tu­vat pie­nem­män pöy­dän ää­res­sä keit­ti­ös­sä. Ar­ki­sin päi­väl­li­sel­lä on ai­na va­jaa mie­hi­tys.

Vii­kon­lop­pui­sin ruo­ka­sa­lin suu­ri pöy­tä on ko­vas­sa käy­tös­sä. Sen ää­rel­lä syö­dään, pe­la­taan ja is­tus­kel­laan. Omil­leen muut­ta­nut esi­koi­nen­kin tu­lee vii­kon­lop­pui­sin ky­läi­le­mään ja ruo­kai­le­maan poi­ka­ys­tä­vän­sä kans­sa.

Kun ar­ki koos­tuu pai­kas­ta toi­seen suk­ku­loi­mi­ses­ta eri töi­den vä­lil­lä, on Jut­ta vas­ta­pai­nok­si ope­tel­lut pois ko­ti­töi­den suo­ri­tus­pai­neis­ta.

– Van­hoil­la puu­lat­ti­oil­la ei­vät näy vil­la­koi­rat, ja ny­ky­ään pys­tyn su­ju­vas­ti hyp­pi­mään vaa­te-
ka­so­jen yli.

Jutta on tuonut puiset hevoset Intiasta. Kynttilänalusta ja -kulho ovat löytöjä SPR:n Kontti-kierrätyskaupasta.