Vie­ra­sait­ta: Lam­mil­la, jär­ven ran­nal­la, 20 m².

Tääl­lä yö­py­vät: Kris­tii­nan ja Ti­mon mö­kil­lä vie­rai­le­vat ys­tä­vät sekä tyt­tä­ren tei­ni-ikäi­set lap­set.

Vuon­na 2000 ra­ken­net­tu ran­ta­mök­ki on ny­kyi­sin vie­rai­den ja lap­sen­lap­sien käy­tös­sä. Ai­em­min se oli Ti­mon ja Kris­tii­nan nuk­ku­ma-ait­ta.

Vuon­na 2007 heil­le val­mis­tui uu­si ke­sä­mök­ki, jon­ka myö­tä nuk­ku­ma-ai­tas­ta teh­tiin vie­ra­sait­ta. Vie­ra­sai­tan on ra­ken­ta­nut Lam­mil­la ole­va Puu­ta­va­ra­lii­ke Ola­vi Ran­ta­nen. Lau­ta­ra­ken­tei­nen mök­ki on maa­lat­tu Tik­ku­ri­lan Vin­ha-ul­ko­maa­lil­la, jon­ka sävy on kau­niin har­maa Hal­la­va.

Ison kerrossängyn Timo rakensi itse. Puunvärinen sänky on kirpputorilöytö. Kaunis sänky maksoi vain seitsemän euroa.

Mari Lahti

Pal­jon val­kois­ta ja ri­paus puu­ta

Mök­kiin mah­tuu nuk­ku­maan nel­jä ai­kuis­ta ja lap­si.

– Näin ruot­sa­lai­ses­sa Sköna Hem -leh­des­sä ku­van kiin­te­äs­tä ker­ros­sän­gys­tä. Timo ra­ken­si ku­van pe­rus­teel­la sa­man­lai­sen. Ike­an sän­gyn-
alus­laa­ti­kot so­pi­vat sat­tu­mal­ta ko­ko­nai­suu­teen ai­van täy­del­li­ses­ti, Kris­tii­na ker­too.

Ai­tas­sa on kaut­taal­taan val­koi­sek­si maa­lat­tu puu­ver­hoi­lu, lau­ta­lat­tia on va­hat­tu val­koi­sek­si.

– Ha­lu­an pi­tää mö­kin si­sus­tuk­sen raik­kaan val­koi­se­na.

Aitasta on lyhyt matka aamu-uinnille.

Mari Lahti

Aa­mu-uin­nil­le heti he­rät­tyä

Vie­ras­ma­ja on ai­van ran­nan lä­hei­syy­des­sä. Ai­tas­ta voi­kin pu­lah­taa aa­mu-uin­nil­le mui­ta häi­rit­se­mät­tä.

– Jos isän­tä­vä­el­lä ja vie­rail­la on eri­lai­nen ryt­mi, on hyvä, et­tä nuk­ku­ma­pai­kat ovat eri ra­ken­nuk­ses­sa.

Vie­ra­sai­tan sei­näl­lä on van­ha, kau­nis pe­las­tus­ren­gas. Sen Timo ja Kris­tii­na os­ti­vat Hä­meen­lin­nas­ta kirp­pu­to­ril­ta. Se on hyvä pi­tää nä­kö­säl­lä ran­nan lä­hei­syy­des­sä.

Ai­tan ul­ko­sei­näl­lä ole­va pui­nen säi­ly­tys­penk­ki on Ti­mon te­ke­mä. Pen­kis­sä säi­ly­te­tään pe­las­tus­lii­vit. Tyy­nyt au­rin­gos­sa ma­koi­luun on teh­ty edul­li­sis­ta Ike­an rai­ta­kan­kais­ta.

Kauniit ja värikkäät täkit rullataan käytön jälkeen kaappiin ja säilytetään esillä avohyllyillä. Suloiset nukenvaunut ovat vuodelta 1958. Ne ovat Kristiinan isän tekemät.

Mari Lahti

Kai­kil­le kau­niit lii­na­vaat­teet

Ai­tas­sa on myös kaap­pi, jon­ne vie­raat voi­vat ha­lu­tes­saan pur­kaa ta­va­ran­sa vie­rai­lun ajak­si. Se li­sää viih­tyi­syyt­tä ja pi­tää jär­jes­tys­tä yl­lä pie­nes­sä ti­las­sa.

Kris­tii­na pe­taa kai­kil­le vie­rail­le sa­man­lai­set, kau­niit lii­na­vaat­teet. Hän va­raa vie­ras­ma­jaan myös li­sä­peit­to­ja, sil­lä ke­säy­öt voi­vat ol­la vii­lei­tä.

– En mu­reh­di la­ka­na­pyy­kin mää­rää, sil­lä lii­na­vaat­tei­den pesu on no­pe­aa. Pyyk­ki kui­vuu ke­sä­tuu­les­sa het­kes­sä.

Kirpputorilta ostetun pöydän alaosan Timo käsitteli mustalla Supi-saunasuojalla. Pöydän alle kiinnitettiin pyörät, jotta pöytä hieman korottuisi. Pöydän päälle Kristiina on tehnyt kauniin asetelman vanhoista tavaroista. Kirjoituskoneen hän on saanut lahjaksi vanhemmiltaan.

Mari Lahti