Talon itäsivulla on aikoinaan ollut terassi, ja sellainen siihen saattaa vielä jonain päivänä rakentua. Kun kevät etenee, täyttyy puutarha kirsikkapuiden kukista.

Kun as­tuu la­si­kuis­til­ta si­sään kes­kel­le val­ta­vaa eteis­hal­lia, kat­se ha­keu­tuu koh­ti ka­ton suur­ta auk­koa, joka pal­jas­taa nä­ky­män toi­sen ker­rok­sen kai­tei­den ke­hys­tä­mään au­laan. Juu­ri tämä nä­ky­mä tem­pai­si ja­lat al­ta ny­kyi­sel­tä asuk­kaal­ta­kin, An­na Ka­ta­rii­na Kin­dah­lil­ta.

Vuo­si oli 2018 ja hän tuli esit­te­lyyn juu­ri myyn­tiin tul­lee­seen tyh­jään ta­loon.

– Toki man­sar­di­ka­tot­kin ovat heik­kou­te­ni, mut­ta heti kun as­tuin si­sään, hui­kea ava­ruu­den­tun­ne sai mi­nut te­ke­mään os­to­pää­tök­sen, An­na Ka­ta­rii­na muis­taa.

Hän ei tie­ten­kään pal­jas­ta­nut sitä vä­lit­tä­jäl­le. Mut­ta hä­nel­le ei jää­nyt tuol­loi­ses­ta esit­te­lys­tä oi­ke­as­taan mi­tään muu­ta edes mie­leen kuin au­lan ava­ruus.

Tämä hallinäkymä hurmasi ensimmäisellä näytöllä Anna Katariinan. Fornasettin pilvitapetti, ikkunoista tulviva valo ja kuulaat värit luovat entistä enemmän avaruutta. Pilvitapetista Anna Katariina keksi myös Pilvilinnanpolku-nimen Instagram-tililleen. Lattialle on suunnitteilla siniharmaan ja oliivinvihreän sävyillä maalattu shakkikuviointi.

RIIT­TÄÄ­KÖ SEIT­SE­MÄN HUO­NET­TA?

Ikän­sä ker­ros­ta­lois­sa asu­nut van­nou­tu­nut hel­sin­ki­läi­nen vaih­toi epä­röi­mät­tä Vil­hon­vuo­ren­ka­dun elä­mää ku­hi­se­vat kul­mat maa­seu­dun rau­haan. An­na Ka­ta­rii­na as­tui val­ta­van ko­koi­sen Vil­la Krog­går­din emän­nän isoi­hin saap­pai­siin.

Pe­rim­mäi­nen syy isoon elä­män­muu­tok­seen oli per­heen­li­säys, kun vuo­den ikäi­sen tii­ke­ri­bok­se­ri Obe­ro­nin pik­ku­vel­jek­si saa­pui Ur­sus-pen­tu. Kak­si isok­si ja vauh­dik­kaak­si kas­va­vaa koi­raa yk­sin­ker­tai­ses­ti tar­vit­si­vat enem­män ne­li­öi­tä ja omaa pi­haa.

– Olin muut­ta­mas­sa Kar­jaal­le 77-ne­li­öi­ses­tä ker­ros­ta­lo­a­sun­nos­ta, mut­ta toi­sel­la esit­te­ly­käyn­nil­lä serk­ku­ni kans­sa poh­din ää­neen, et­tä on­ko­han talo sit­ten­kään tar­peek­si suu­ri. Olin jo ni­mit­täin eh­ti­nyt mie­les­sä­ni va­ra­ta kaik­ki huo­neet tiet­tyyn käyt­tö­tar­koi­tuk­seen ja ta­ju­sin, et­tä ne lop­pu­vat kes­ken, An­na Ka­ta­rii­na ker­too ja nau­raa ve­det sil­mis­sä.

Lattiasta kattoon yltävät kolme kirjahyllyä ovat Lundian. Ne on maalattu seinäpaneeleihin sointuviksi ja viimeistelty koristelistalla sopimaan vanhan talon tyyliin. Vepsäläisen nojatuolien takana pilkottaa William Morrisin kankaalla verhoiltu vintagetuoli. Pyöreä pöytä oli isoäidin aikoina sisustuksen kruunu ja sitä peitti aina pitsiliina. Nyt pöydän yllä komeilee Louis Poulsenin Radiohus-valaisin. Peili löytyi Kasvihuoneilmiöstä, mutta hyvin valitun oliivinsävyisen maalauksen ansiosta se näyttää paljon todellista ikäänsä vanhemmalta.

TALO ON LEIK­KI­KENT­TÄ JA KO­E­LA­BO­RA­TO­RIO

Nyt nel­jä vuot­ta myö­hem­min An­na Ka­ta­rii­na ja koi­ra­po­jat ovat sil­min­näh­tä­vän on­nel­li­sia teh­tyyn pää­tök­seen. Oh­jel­mis­to­kon­sul­tin työn ohel­la si­sus­tus­suun­nit­te­li­jak­si opis­kel­lut An­na Ka­ta­rii­na on teh­nyt ta­loon sa­tu­mai­sen her­sy­vän mut­ta ää­rim­mäi­sen tar­kas­ti suun­ni­tel­lun si­sus­tuk­sen.

– Oli alus­ta saak­ka sel­vää, et­tä si­sus­tan tääl­lä juu­ri ku­ten ha­lu­an. Tämä talo on mi­nul­le leik­ki­kent­tä ja ko­e­la­bo­ra­to­rio. Ark­ki­teh­tuu­ria pi­tää kyl­lä kun­ni­oit­taa, mut­ta sen ei tar­vit­se an­taa or­juut­taa. Si­sus­ta­ja­na mi­nus­sa tais­te­le­vat idän run­saus ja län­nen skan­di­naa­vi­nen mi­ni­ma­lis­mi, ja ne nä­ky­vät lop­pu­tu­lok­ses­sa.

Puuhella lämmittää talvisin päivittäin. Sen päällä on kokoelma isovanhempien keittiöstä tuttuja kupariastioita. Tuoli on Ikeasta. Seinällä on kokoelma kuvia rakkaista asioista ja ihmisistä, joiden kanssa voi silloin tällöin nostaa maljan. Silloin ei tunne olevansa yksin isossakaan talossa.

Keittiön luonnonvalkoinen Tikkurilan Merino-sävy oli edellisessä kodissa mieluinen ja päätyi myös Karjaalle. Valaisimet Bernadotte ja Normann Copenhagen. Lattiassa maalattiin kiiltäväksi nopeasti kuivuvalla Betolux-maalilla, sävy 146X. Saarekkeen alle on maalattu ruutuja Tikkurilan sävyllä J457.

Hel­sin­gin-ko­deis­saan An­na Ka­ta­rii­na suo­si sel­ke­ää ja lin­ja­kas­ta, mut­ta Kar­jaal­le muut­ta­mi­sen jäl­keen os­tos­ko­riin al­koi su­jah­taa use­am­min Sköna hem tai Hus och Hem. Niis­sä run­sai­na ryöp­py­ä­vät vä­rit ja kuo­sit tem­pai­si­vat mu­kaan­sa.

– Mut­ta mal­til­la. Kuk­ka­kau­pas­ta tu­lee ny­kyi­sin os­tet­tua run­sai­den kuo­sien ja vä­rien vas­ta­pai­nok­si lä­hin­nä val­koi­sia kuk­kia.

Vä­rik­kään si­sus­tuk­sen sä­vyt ovat kui­ten­kin kaik­kea muu­ta kuin het­ken mie­li­joh­tees­ta syn­ty­nei­tä.

Esi­mer­kik­si ruo­ka­sa­liin sei­nän sävy on iso­van­hem­pien hää­lah­jak­si saa­man as­ti­as­ton si­ni­sen lem­mi­kin mu­kaan poi­mit­tu. Sei­nä­pa­nee­lin ala­o­san sävy taas ta­pai­lee kau­niis­ti as­ti­oi­den kul­ta­reu­nus­ta.

Ruokasalin seinillä on listoin kehystettyä Designers Guildin Miyako Scene -maisematapettia, joka näyttää aivan käsin maalatulta akvarellilta. Tapetin lehtevään maisemaan sopivat kaksi pyöreälle kehikolle taivutettua köynnöskasvia. Ne ovat parissa vuodessa kasvaneet niin, että tervehtivät eri ikkunoilta toisiaan nyt katonrajassa. Sohva on saatu isovanhemmilta ja sitä verhoaa tädin kutoma kangas. Talon mukana tullut puutuoli on verhoiltu Venetsiasta tuodulla kangaspalalla.

VÄ­REIL­LÄ YH­TE­NÄI­SYYT­TÄ JA TA­PE­TEIL­LA MAI­SE­MIA

An­na Ka­ta­rii­na pu­huu vä­reis­tä ja sä­vyis­tä tä­män täs­tä. Hän ha­vain­nol­lis­taa, kuin­ka sama sävy sei­näs­sä näyt­tää eri puo­lil­la ta­loa ai­van eri­lai­sel­ta riip­pu­en sii­tä, mitä sen vie­res­sä on ja mit­kä ovat valo-olo­suh­teet.

– Tän­ne muu­tet­tu­a­ni suo­ras­taan kam­mo­sin sa­lin olii­vin­vih­re­ää ju­gend-kaa­ke­liu­u­nia. Mut­ta heti, kun löy­sin sen rin­nal­le tä­män si­ni­har­maan sä­vyn, ra­kas­tuin uu­niin­kin. Vi­her­tä­väs­tä sä­vys­tä tuli ikään kuin joh­to­lan­ka, joka tois­tuu eri ti­lois­sa, ko­ris­te­pa­nee­leis­sa, ta­pe­teis­sa, kan­kais­sa ja ko­ris­te-esi­neis­sä.

Jugend-uunista ja sen pariksi löytyneestä siniharmaasta sävystä syntyi väriteema koko kotiin. Jotexin rahi on verhoiltu sametilla sävyihin sopivaksi. Pikkupöytä on osa isovanhemmilta perittyä pöytäsarjaa, Miyako Scene -tapetti taustalla näkyvän ruokasalin seinällä luo illuusion maisemasta.

Hän on tä­hän men­nes­sä re­mon­toi­nut keit­ti­ön ja sei­nä­pin­nat sekä pa­laut­ta­nut ylä­ker­ran huo­ne­jär­jes­tyk­sen en­nal­leen. Ta­loa on re­mon­toi­tu ajan saa­tos­sa use­aan ker­taan eri vuo­si­kym­me­nil­lä, ja re­mon­tit ovat jät­tä­neet jäl­keen­sä kir­jon tyy­le­jä ja vä­re­jä. Ala­ker­ran lat­ti­ois­ta val­mii­ta ovat vas­ta keit­tiö ja kir­jas­to­huo­ne.

– Yh­te­näi­nen maa­laus on ai­noa tapa saa­da pe­räk­käin ole­vien ruo­ka­sa­lin, sa­lin ja kir­jas­to­huo­neen lat­ti­at yh­te­näi­sik­si il­man isoa lat­ti­a­re­mont­tia.

Hän on miet­ti­nyt pal­jon pe­räk­käis­ten ti­lo­jen nä­ky­miä. Hä­nen sil­män­sä ha­kee nii­hin har­mo­ni­aa, myös suun­nit­te­lu­a­si­ak­kai­den ko­deis­sa.

– Tar­vit­sin esi­mer­kik­si ruo­ka­sa­liin mai­se­ma­ta­pe­tin, sil­lä ta­lon toi­ses­sa pääs­sä ole­vas­sa kir­jas­to­huo­nees­sa on sa­mal­la koh­taa ik­ku­na, jos­ta nä­kyy mai­se­ma ruo­ka­sa­liin as­ti. Ha­lu­an, et­tä kun vas­taa­vas­ti is­tuu kir­jas­to­huo­neen kul­mas­sa, nä­kee pil­kah­duk­sen mai­se­maa kat­so­es­saan sa­lin läpi ruo­ka­sa­liin.

Kirjastohuoneessa köynnöstää peikonlehti. Taidekollaasin isot öljymaalaukset Satu Laurel, iso grafiikka Sanna Huttunen, pieni öljytyö Pia Keränen, pienet grafiikat Navitrolla ja Kadi Kurema.

TI­LAA IHAN VAIN TI­LAN VUOK­SI

Har­mo­nis­ten ti­la­nä­ky­mien li­säk­si An­na Ka­ta­rii­naa kieh­too myös va­paan ti­lan suh­teel­li­nen mää­rä. Huo­nei­ta ei pidä si­sus­taa täy­teen.

– Iso, ava­ra tila on ny­kyi­sin suo­ras­taan epä­muo­di­kas­ta, kos­ka sil­lä ei ole tar­koi­tus­ta. It­se nau­tin tyh­jän ti­lan tuo­mas­ta ava­ruu­des­ta. Sa­lis­sa ei esi­mer­kik­si ole pi­a­non ja pa­rin tuo­lin ja pik­ku­pöy­tien li­säk­si mui­ta huo­ne­ka­lu­ja. Tämä on tie­toi­nen va­lin­ta, sil­lä mi­nul­le se on it­ses­sään kau­nis tila, jota ei tar­vit­se­kaan täyt­tää.

Avara sali yhdistää ruokasalin ja kirjastohuoneen. Designers Guildin Kashgar-tapetti on kehystetty listoilla kauniiksi paneeleiksi. Maalin sävykoodi on luettu tapetista K-raudassa. Upeat, kartanomaisiin huonekorkeuksiin täydelliset pitkät kynttilät löytyivät Fiskarsista Desicolta ja valaisin on Örsjön Hobo.

– Kar­ta­no­tyy­li­ses­sä hal­lis­sa moni on ky­sel­lyt, et­tä ei­kö ka­tos­sa pi­täi­si ol­la kris­tal­lik­ruu­nu, mut­ta mi­nus­ta se oli­si ai­van lii­an tår­ta på tår­ta. Juu­ri mo­der­ni va­lai­sin tuo kiin­nos­ta­van jän­nit­teen.

Ala­ker­ran lat­ti­oi­den maa­laa­mi­sen li­säk­si re­mont­tia odot­ta­vat vie­lä muun mu­as­sa ylä­ker­ran työ- ja vie­ras­huo­ne sekä pu­keu­tu­mis­huo­ne. Pie­niä si­sus­tus­haa­vei­ta on toki jo­kai­seen huo­nee­seen.

Makuuhuoneessa on yhdistetty viittä eri tapettia. Riikinkukkotapetti oli vain saatava, ja sen kanssa hämyisää buduaaritunnelmaa on luomassa Boråsin Lilja-tapetti. Artekin klassikkovalaisin edustaa puolestaan minimalismia.

– Van­han ta­lon kun­nos­tus on elä­män­ta­pa. Kun olen saa­nut jon­kin si­sus­tus­pul­man rat­kais­tua tai vaik­ka­pa lat­ti­an maa­lat­tua, nau­tis­ke­len sii­tä hi­taas­ti. Py­säh­dyn mon­ta ker­taa päi­väs­sä vain kat­so­maan uut­ta nä­ky­mää. Tun­nen it­se­ni niin hy­vin, et­tä jos jos­kus kä­vi­si­kin niin, et­tä kaik­ki täs­sä ta­los­sa oli­si kun­nos­sa, aloit­tai­sin var­mas­ti jo jos­sa­kin päin ta­loa si­sus­ta­mi­sen ja re­mon­toin­nin alus­ta, An­na Ka­ta­rii­na tuu­maa.