Terhi nauttii juhlien järjestämisestä. Ruokasalin pöydän ääressä kestitään ystäviä ja perhettä. Muodoltaan klassinen, mutta toteutukseltaan moderni kattokruunu on Jotexista. Kauniit puiset kynttilänjalat ovat tyylikäs löytö H&M Homesta. Korkeajalkaisissa viinilaseissa Terhiä miellyttää niiden ”kepeä korkeus”.

Oleskeluryhmä on koottu Jotexin villamatolle. Sirot pöydät ovat H&M Homesta. Ne tuovat sopivaa kontrastia sivupöydän krumeluureille. Solmittavat tyynynpäälliset ovat Ikeasta.

Ter­hi Te­rä­väi­nen is­tuu avo­kuis­tin pen­kil­lä ja kat­se­lee pi­ha­maal­le.

– Piha näyt­tää nyt niin eri­lai­sel­ta kuin pari päi­vää sit­ten, kun ome­na­puut kuk­ki­vat.

Ke­väi­nen hel­le­aal­to sai puu­tar­han kym­me­net van­hat ome­na­puut rä­jäh­tä­mään kuk­kaan en­nä­tys­vauh­tia. Ku­kin­ta oli myös het­kes­sä ohi.

– Olem­me asu­neet täs­sä ta­los­sa vas­ta kak­si vuot­ta, ja en vie­lä tun­ne kaik­kia pi­han kas­ve­ja. Tuol­la yh­den puun juu­rel­la kuk­kii kirk­kaa­no­rans­sein ku­kin pie­ni pen­sas, joka on kuu­lem­ma ja­pa­nin­ruu­suk­vit­te­ni.

Vii­me ke­vää­nä ku­kin­taa ei näh­ty, mut­ta pen­sas sai uut­ta voi­maa, kun Ter­hi put­sa­si sen juu­ren hei­näs­tä.

– Na­ve­tan kul­mal­la kas­va­van ra­par­pe­rin tun­nis­tin, se tuot­taa val­ta­vas­ti pak­su­ja var­sia.

Sa­mal­la kul­mal­la on pie­ni pe­ru­na­maa.

Ter­hi sa­noo ole­van­sa aloit­te­le­va puu­tar­hu­ri.

– Ute­li­aa­na kat­son, mitä mis­tä­kin nou­see. Pi­dän re­he­väs­tä ja ren­nos­ta pi­has­ta. En ole nyp­pi­mäs­sä jo­kais­ta rik­ka­ruo­hoa, vaan an­nan nii­den­kin kuk­kia. Yri­tän sa­mal­la pi­tää huol­ta pi­han pör­ri­äi­sis­tä.

Villin puutarhurin kukkakimpussa on pallo-ohdaketta ja pioneja. Terhi keräilee astioita, ja niitä varten on useampi vitriinikaappi. Keittiön vitriinikaappi on hyvinkääläisestä Retro & Rustiikki -sisustusliikkeestä. Retroradio on Clas Ohlsonilta. Arabian voipytty on lahja ystävältä.

Kuin Suo­mi-fil­mis­sä

Vaa­le­an­pu­nai­nen tii­li­ta­lo sei­soo kau­niil­la pai­kal­la kuk­ku­lan la­el­la. Ym­pä­ril­lä au­ke­a­vat ava­rat nä­ky­mät yli pel­to­jen. Mai­se­mat ovat kuin Suo­mi-fil­mis­tä.

– Tämä on van­ha maa­lais­ta­lo, jol­la on ol­lut pal­jon mai­ta. Ta­los­sa on ai­koi­naan toi­mi­nut myös ky­län lei­po­mo, Ter­hi ker­too.

Ta­los­sa on ol­lut kak­si lei­vi­nuu­nia. Yk­si uu­ni on ol­lut ta­lon pää­dys­sä ole­vas­sa ny­kyi­ses­sä pu­keu­tu­mis­huo­nees­sa ja toi­nen sa­lis­sa. Nyt nii­den ti­lal­la on ta­kat.

– Mi­nul­le riit­tää keit­ti­ön säh­kö­uu­ni.

Si­säl­lä pak­su­jen ki­vi­sei­nien si­säl­lä on miel­lyt­tä­vän vii­le­ää, vaik­ka ul­ko­na oli­si hel­le.

– Juu­so sa­noo ai­na, et­tä vaik­ka oli­si mil­lai­nen myrs­ky, niin tääl­lä si­säl­lä sii­tä ei tie­dä mi­tään.

Uusrenessanssipöytä on löytö Facebook-kirppikseltä. Iso aasialainen puuleikkaus on hankittu Suomesta.

Va­loa ja val­koi­sia sei­niä

Ter­hi ja Juu­so asui­vat ai­em­min rin­ta­ma­mies­ta­los­sa.

– Kun tu­lim­me tän­ne en­sim­mäis­tä ker­taa, olin heti myy­ty. Pi­din ta­lon tun­nel­mas­ta. Pak­sut ki­vi­sei­nät, le­ve­ät ik­ku­na­lau­dat ja van­hat ik­ku­nat oli­vat kau­niit, mut­ta pa­ras­ta oli valo.

Pa­ris­kun­ta teki ta­loon pin­to­jen päi­vi­tyk­sen en­nen muut­toa. Ter­hin sil­mä­tik­ku­na oli­vat sei­nien ta­pe­tit. Nii­tä rap­su­tel­tiin ir­ti use­am­mas­ta huo­nees­ta, sil­lä Ter­hi ha­lu­si kau­niit ki­vi­sei­nät esil­le. Put­sa­tut sei­nät maa­lat­tiin kaut­taal­taan val­koi­sik­si.

– Val­koi­set sei­nät ovat mi­nus­ta puh­taat ja raik­kaat.

Ik­ku­nois­ta nä­ky­vä luon­non vih­reys riit­tää Ter­hil­le. Si­säl­le hän ei vä­re­jä kai­paa.

– Mi­nul­la on niin vil­kas mie­li­ku­vi­tus, et­tä ym­pä­ris­tön pi­tää ta­sa­pai­not­taa sitä.

Keittiö sopii nyt talon tyyliin. Terhi uudisti pyökkisen 1990-luvun keittiön nopealla maaliremontilla. Samalla vaihtuivat myös vetimet yksinkertaisempaan malliin. Raikkaan mustavalkoinen puuvillamatto on Tokmannilta.

Keit­tiö päi­vit­tyi pie­nel­lä

Pin­ta­re­mon­tis­sa keit­ti­ön kaa­pis­tot uu­dis­tet­tiin ke­vy­el­lä kä­del­lä. 1990-lu­vun pyök­ki­ka­lus­teet sai­vat pin­taan­sa uu­den maa­li­ker­rok­sen ja uu­det ve­ti­met.

Re­mont­ti jat­kuu tu­le­vai­suu­des­sa ta­lon vint­ti­ker­rok­ses­sa. Ylä­ker­ta on käy­tös­sä, kun Ter­hin jo ai­kui­set lap­set tu­le­vat ky­läi­le­mään Hel­sin­gis­tä.

– Ti­laa on niin pal­jon, et­tä kai­kil­le huo­neil­le ei kek­si edes ni­meä.

Muistoja sieltä ja täältä. Pikkuinen lypsyjakkara on Juuson kodin peruja. Punotut kotitossut Terhi toi Kreikan lomalta. Kynttilänjalka on muisto kesäreissulta Juvalta.

Puu­ta ja ol­jen sä­vy­jä

Ko­din ka­lus­tus on yh­dis­tel­mä uu­sia han­kin­to­ja ja jo pi­dem­pään mu­ka­na kul­ke­nei­ta aar­tei­ta. Ruo­ka­sa­lin ka­lus­to on ol­lut Ter­hil­lä ai­na.

– Sain sen mu­kaa­ni, kun muu­tin 30 vuot­ta sit­ten lap­suu­den­ko­dis­ta en­sim­mäi­seen omaan asun­too­ni.

Suo­ra­sel­käi­set kus­ta­vi­lais­tyy­li­set tuo­lit ja pöy­tä näyt­tä­vät ikäis­tään nuo­rem­mil­ta. Ne on val­mis­tet­tu vuon­na 1969.

– Ka­lus­to oli alun pe­rin hel­men­har­maa, ja jos­sain vai­hees­sa se oli maa­lat­tu pu­nai­sek­si. Pi­dän eni­ten ny­kyi­ses­tä vä­ri­tyk­ses­tä.

Ryh­män täy­den­tää kak­si kä­si­no­jal­lis­ta ko­ri­tuo­lia.

Luon­non­vä­ris­tä puu­ta ja ol­jen sä­vy­jä pil­kah­te­lee lä­hes joka huo­nees­sa; ka­lus­teis­sa, ma­tois­sa ja va­lai­si­mis­sa.

– Pi­dän pal­jon rot­tin­gis­ta ja muis­ta luon­non­ma­te­ri­aa­leis­ta. Ne ovat mi­nus­ta ma­te­ri­aa­lei­na ai­to­ja ja ajat­to­mia.

Pukeutumishuoneen seiniä koristaa hattukokoelma. Terhi on hankkinut olki- ja punoshattuja aina, kun sopiva on tullut vastaan. Pukeutumishuonetta voi käyttää myös vieras- huoneena talvisin, kun talon yläkertaa ei lämmitetä.

Kont­ras­tit kiin­nos­ta­vat

Si­sus­tuk­ses­sa nä­kyy myös viit­tauk­sia Aa­si­aan.

– Sin­ga­po­re, Thai­maa ja Ma­le­sia vie­hät­tä­vät mei­tä mo­lem­pia. Olen tuo­nut mat­koil­ta muun mu­as­sa Bud­d­ha-pat­sai­ta ja pui­sia ko­ris­te­leik­kaus­töi­tä.

Osa ka­lus­teis­ta on ol­lut ta­los­sa jo en­nen Ter­hin ja Juu­son ai­kaa. Keit­ti­ön hy­vä­kun­toi­nen pyö­reä pöy­tä löy­tyi piha-ai­tas­ta. Pöy­dän il­me rai­kas­tui maa­lil­la.

Ruo­kai­lu­ryh­män täy­den­tää ke­peä kynt­ti­läk­ruu­nu.

– En ole si­sus­ta­ja­na ro­mant­ti­nen. Ha­lu­an se­koit­taa eri tyy­le­jä ja eri-ikäi­siä ta­va­roi­ta. Kont­ras­tit te­ke­vät si­sus­tuk­ses­ta kiin­nos­ta­van.

Terhi on kotiutunut Artjärvelle. Maisemat kodin kuistilta ovat kuin Suomi-filmistä.

Työ­mat­ka­ral­li riit­ti

Ter­his­tä tuli art­jär­ve­läi­nen pari vuot­ta sit­ten, kun hän kyl­läs­tyi pen­de­löi­mään kam­paa­moon­sa Hel­sin­gin Laut­ta­saa­reen.

– Pää­tin hel­pot­taa elä­mää­ni. En­nen kuin ta­pa­sin Juu­son ja muu­tin tän­ne, työ­mat­ka­ni kes­ti 20 mi­nuut­tia met­rol­la. Kun muu­tin Art­jär­vel­le, työ­mat­kaan meni joka päi­vä yli 2,5 tun­tia.

Kol­men vuo­den työ­mat­ka­ral­li riit­ti Ter­hil­le.

– Pää­tin tuo­da työ­paik­ka­ni Art­jär­vel­le.

Ter­hin ajoi­tus ei oli­si voi­nut ol­la pa­rem­pi. Ky­län kam­paa­mo oli pis­tä­nyt sak­set nau­laan pari vuot­ta ai­kai­sem­min.

– Ava­sin oman liik­kee­ni ky­lä­läi­sil­le tu­tus­sa pai­kas­sa.

Elämä maaseudulla sopii Terhille. "Haluan olla täällä ja nauttia tästä rauhasta."

Koti rau­hoit­taa

Elä­mä maa­seu­dul­la so­pii Ter­hil­le.

– Hel­sin­gis­sä oli kova työ­tah­ti. Ha­lu­an ol­la tääl­lä ja naut­tia täs­tä rau­has­ta.

Len­kit per­heen kah­den res­cu­e­koi­ran Noo­an ja Si­sun kans­sa lä­hi­luon­nos­sa ovat Ter­hil­le nau­tin­to. Koti-il­toi­na kat­so­taan yh­des­sä elo­ku­via.

Ter­hin hu­via ovat myös si­sus­tus­leh­det, jois­ta hän poi­mii ide­oi­ta.

– Olen har­kit­se­va uu­den os­ta­ja, mut­ta van­haa ta­va­raa voin hank­kia su­rut­ta.

Ter­hi naut­tii sii­tä, et­tä ko­dis­sa on siis­tiä. Jär­jes­te­le­mi­seen ja sii­vo­a­mi­seen kuu­luu osa­na pien­ten esi­ne­a­se­tel­mien te­ke­mi­nen.

– Sii­nä luo­vuus ja mie­li­ku­vi­tus pää­se­vät len­tä­mään.

Te­ke­mi­nen on Ter­his­tä ren­tout­ta­vaa.

– Olen si­sus­ta­nut ko­ti­a­kin sil­lä aja­tuk­sel­la, et­tä se rau­hoit­taa miel­tä.

Vanha tiilitalo seisoo komeasti kukkulan laella. Talossa on aikoinaan toiminut kylän leipomo.

Vanha vaahtera suojaa paahteelta.