Mariitta on taitava yhdistämään erilaisia kasveja, kuten rentoja heiniä ja tyylikkäitä havuja.

Nyt nautitaan väreistä ja herkkyydestä! Jouluruusut, vuokot, esikot ja kiurunkannukset värittävät laajana alueena puutarhan alaosaa. Kevään kukkijat ilahduttavat talven paljaan ajan jälkeen.

Ma­riit­ta Ar­mi­nen tai­pui mie­hen­sä Rai­mo Ar­mi­sen haa­vee­seen muut­taa Es­poo­seen, kun­han hän sai­si ruu­su­tar­han. Paik­ka vai­kut­ti tal­vi­sel­la reis­sul­la juu­ri so­pi­val­ta. Tuol­loin elet­tiin vuot­ta 1982.

Mut­ta ruu­su­tar­haa ei tul­lut, sil­lä ton­tin maa­pe­rä osoit­tau­tui kal­li­oi­sek­si, ei­kä sii­hen saa­nut is­tu­tus­paik­ko­ja sy­vä­juu­ri­sil­le ruu­suil­le. Muu­ta­ma ruu­su siel­lä kui­ten­kin kas­vaa, ja kas­vaa pal­jon muu­ta­kin: ha­vu­ja, herk­kiä ke­vät­kuk­kia, ke­sä­run­saut­ta ja syys­vä­riä, jo­kai­sel­le vuo­de­na­jal­le juu­ri so­pi­vas­ti kau­neut­ta ja kat­sel­ta­vaa.

Tu­han­sien la­pi­on var­res­sa vie­tet­ty­jen tun­tien, vil­liin­ty­neen pih­la­ji­kon tal­tu­tuk­sen ja kas­vin­siir­to-ope­raa­ti­oi­den jäl­keen al­kaa puu­tar­ha ol­la mal­lil­laan, vaik­ka Ma­riit­ta vaa­ti­mat­to­mas­ti muu­ta väit­tää­kin.

– La­pi­oin­ti on kuin lää­ket­tä, myös sel­kä­vai­vai­sel­le. Nau­tin pi­hal­la ole­mi­ses­ta ja te­ke­mi­ses­tä. Olem­me kaa­ta­neet mon­ta suur­ta puu­ta, pois­ta­neet hei­nit­ty­nyt­tä maa­ta kal­li­on pääl­tä, tuo­neet uut­ta mul­taa ti­lal­le. Puu­tar­han ra­ken­ta­mi­nen on ol­lut ai­ka­mois­ta kun­toi­lua.

Leikatut marjakuuset, tuijat ja angervot tuovat ryhdikkyyttä ja huolitellun ilmeen puutarhaan.

Mariitta muotoilee marjakuusen oksat pallomaisiksi, jolloin siitä tulee kuin elävä veistos.

Pol­ku­ja ja pol­vei­le­via lin­jo­ja

Kal­li­oi­nen piha ei ol­lut aluk­si Ma­rii­tan mie­leen, vaan hän tus­kai­li puu­tar­han suun­nit­te­lun ja is­tu­tus­ten kans­sa. Vä­hi­tel­len puu­tar­ha muok­kau­tui mil­jöö­seen ja olo­suh­tei­siin so­pi­vak­si.

Au­rin­koi­sel­la pai­kal­la jot­kut kas­vit ovat osoit­tau­tu­neet han­ka­lik­si kas­vat­taa. Toi­saal­ta tiet­ty­jen kas­vien run­sas kas­vu on tuo­nut muu­tos­tar­vet­ta, jo­ten puu­tar­ha elää jat­ku­vas­ti.

– Olen op­pi­nut ym­mär­tä­mään tätä paik­kaa. Tän­ne so­pi­vat po­lut ja pol­vei­le­vat lin­jat. Pi­han luon­nol­li­set kor­keu­se­rot tuo­vat myös mie­len­kiin­toa nä­ky­miin.

Ha­vut ovat osoit­tau­tu­neet kal­li­oi­seen puu­tar­haan so­pi­vik­si kas­veik­si. Ne me­nes­ty­vät hy­vin ja so­pi­vat mai­se­maan. Kai­ken li­säk­si ne ovat sil­män-
ilo­na ym­pä­ri vuo­den.

– Havu­jen li­säk­si olen is­tut­ta­nut eri­lai­sia hei­niä. Ne ovat mie­les­tä­ni tyy­lik­käi­tä ja tuo­vat luon­nol­lis­ta tun­nel­maa.

Puutarhaa koristavat Mariitan itse tekemät keramiikkaveistokset ja esineet.

En­sim­mäi­set kuk­ki­jat

Ke­vät on Ma­rii­tan mie­les­tä kaik­kein iha­nin­ta ai­kaa.

– Kun lu­mi­kel­lot puh­ke­a­vat kuk­kaan, he­rää niin ih­mi­nen kuin puu­tar­ha eloon.

Lu­mi­kel­lot lu­keu­tu­vat en­sim­mäi­siin ke­vät­kuk­ki­joi­hin. Ne pi­tä­vät eh­kä vä­hän kos­te­am­mas­ta ja leh­to­mai­ses­ta kas­vu­pai­kas­ta, mut­ta ovat viih­ty­neet hy­vin ton­tin not­kel­mas­sa.

– Kas­te­len lu­mi­kel­lo­jen alu­et­ta ke­säl­lä, kun kas­vus­tot ovat jo la­kas­tu­neet, jot­ta si­pu­lit ei­vät kui­vu ko­ko­naan. Sa­mal­la saa­vat myös vie­res­sä kas­va­vat ha­ko­ne­hei­nät an­nok­sen vet­tä.

Vä­hi­tel­len avau­tu­vat myös vii­leyt­tä uh­maa­vat tar­ha­kyl­män­ku­kat ja jou­lu­ruu­sut. Pian kuk­ka­pa­raa­tiin liit­ty­vät nar­sis­sit ja kol­mi­leh­det. Tulp­paa­neis­ta Ma­riit­ta on oi­ke­as­taan luo­pu­nut, kos­ka ci­ty­ka­nit par­tu­roi­vat tulp­paa­nin­var­ret sut­jak­kaas­ti.

Lumikellot pitävät lehtomaisesta kasvupaikasta, mutta ovat menestyneet kallioisellakin tontilla hyvin. Mariitta kastelee lumikellojen aluetta kesällä.

Jouluruusu kukkii puutarhakasvina keväällä.

Jou­lu­ruu­su ku­kois­taa

Jou­lu­ruu­suin­nos­tus al­koi noin 30 vuot­ta sit­ten en­sim­mäi­sen tai­men hank­ki­mi­sen jäl­keen.

– Pi­ti­hän nii­tä pian saa­da li­sää. Lop­pu­tu­lok­se­na kuk­ka­penk­kei­hin on il­maan­tu­nut kaik­kien jou­lu­ruu­su­jen ris­tey­tyk­siä. Jou­lu­ruu­su te­kee yl­lät­tä­vän pal­jon sie­men­tai­mia.

Jou­lu­ruu­su on pe­rin­tei­ses­ti var­joi­san ja ha­ja­va­lon pai­kan kas­vi, mut­ta Ma­rii­tan hoi­dol­la jou­lu­ruu­sut ovat me­nes­ty­neet va­loi­sal­la, jopa au­rin­koi­sel­la pai­kal­la.

Ma­riit­ta lan­noit­taa jou­lu­ruu­su­ja ker­ran ke­säs­sä pu­nai­sel­la kuk­ka­lan­noit­teel­la, kit­kee ja nyp­pii yli­mää­räi­set sie­men­tai­met, jos nii­tä tu­lee lii­kaa.

Jou­lu­ruu­sut saa­vat myös jo­ka­vuo­ti­sen an­nok­sen­sa kalk­kia, sil­lä ne naut­ti­vat kalk­ki­pi­toi­ses­ta kas­vu­a­lus­tas­ta.

– Jou­lu­ruu­su on ai­ka­moi­nen sel­viy­ty­jä. Jos jou­lu­ruu­su kuk­kii ja pääl­le sa­taa lumi, niin se ei hait­taa. Ku­kin­ta jat­kuu lu­men ja pie­nen ta­ka­tal­ven jäl­keen kuin mi­tään ei oli­si ta­pah­tu­nut­kaan.

Koreanpihta Icebreaker on kääpiökasvuinen koreanpihtalajike.

Vas­ta­pai­nok­si ryh­tiä

Ma­riit­ta muo­toi­lee kas­ve­ja leik­kaa­mal­la. Tui­jat, an­ger­vot ja kää­pi­ö­hap­po­mar­jat kas­va­vat pal­loi­na tuo­den ryh­dik­kyyt­tä ja muo­toa ren­non kas­vil­li­suu­den vas­ta­pai­nok­si. Myös mar­ja­kuu­si so­pii muo­toil­ta­vak­si.

Kun kas­ve­ja leik­kaa, ne saa pi­det­tyä pie­nes­sä ti­las­sa ku­ris­sa ja so­pi­van ko­koi­si­na, mut­ta leik­kaus tuo myös kont­ras­tia.

– Leik­kaan ja muo­toi­len ke­vääl­lä. Ke­säl­lä ja syk­syl­lä siis­tin uut­ta kas­vua tar­peen mu­kaan pois. Ha­vut ovat muu­ten­kin ai­ka help­po­ja kas­va­tet­ta­via ja tuo­vat vaih­te­lua puu­tar­haan. Is­tu­tus­vuo­den jäl­keen ne me­nes­ty­vät ja kas­va­vat oi­ke­as­taan it­sek­seen, el­lei sit­ten ha­lua muo­toil­la.

Kui­vim­pi­na ai­koi­na Ma­riit­ta kas­te­lee ha­vu­ja tar­peen mu­kaan, sil­lä mul­ta­ker­ros kal­li­on pääl­lä on mel­ko ma­ta­la.

– Ny­kyi­sin ar­vos­tan help­po­hoi­toi­suut­ta ai­ka lail­la.

Jouluruusujen ja muiden kevätkukkien väleistä nousevat kesää kohti komeat hakoneheinät.

Kattomehitähdet menestyvät talvenkestävässä betoniruukussa monivuotisina.