Pi­has­sa vii­ni­mar­ja­pen­sai­ta ja oma kai­vo, ai­van ku­ten oli Ee­va Fors­ma­nin edel­li­ses­sä ko­dis­sa Tu­run saa­ris­tos­sa.

– Tämä on kiva, mut­ta haas­ta­va, ajat­te­lin, kun kat­soin ym­pä­ril­le­ni, Ee­va Fors­man muis­te­lee en­si­koh­taa­mis­taan 60-lu­vun ta­lon kans­sa.

Olo­huo­neen isois­ta ik­ku­nois­ta nä­kyy ome­na- ja ha­vu­pui­ta sekä tont­tia naa­pu­ris­ta ra­jaa­va ora­pih­la­ja­pen­sa­sai­ta. Tu­run kes­kus­taan on rau­hal­li­sel­ta oma­ko­ti­a­lu­eel­ta mat­kaa kol­me ki­lo­met­riä. Myös meri on lä­hel­lä.

– Mi­nul­le tuli tun­ne, et­tä oli­sin tääl­lä kuin her­ran kuk­ka­ros­sa.

Makuuhuone jää omaan rauhaansa käytävän päähän. Opiskelijatyönä tehty sängynpääty on päällystetty harmaalla verhoilukankaalla ja napitettu. Yöpöydän vintagevalaisin on Fagerhultsin Weiss 1970-luvulta. Lakatut sisäovet ovat korvaamaton osa 1960-luvun sisustuskokonaisuutta.

Hie­no­ja al­ku­pe­räi­siä yk­si­tyis­koh­tia ja la­ka­tut vä­li­o­vet

Si­sustamista opet­ta­va Ee­va pani mer­kil­le, mi­ten 1960-lu­vun alus­sa ra­ken­ne­tus­sa ta­los­sa oli säi­ly­nyt pal­jon al­ku­pe­räis­tä ja kau­nis­ta. Etei­ses­sä oli yh­den sei­nän ver­ran vä­ri­käs­tä mo­sai­ik­ki­laat­taa ja iso pei­li. Ko­din la­ka­tut vä­li­o­vet oli­vat tyy­lik­kääs­ti pa­ti­noi­tu­neet. Koi­vu­va­ne­ri­set ovet oli­vat 60 vuot­ta sääs­ty­neet maa­li­te­lal­ta.

Am­mat­ti­lai­sen tark­ka sil­mä pani mer­kil­le pie­nim­mät­kin yk­si­tyis­koh­dat: lat­ti­an­ra­jas­sa oli kak­si lis­taa.

– Ta­val­lis­ten, val­koi­sek­si maa­lat­tu­jen lis­to­jen edes­sä oli li­säk­si si­rot pe­nik­ka­lis­tat. La­ka­tut pui­set lis­tat oli­vat tyy­pil­li­siä 1960-lu­vul­la, Ee­va tie­tää.

Us­ko­mat­to­min­ta ko­dis­sa oli kui­ten­kin Ström­ber­gin säh­kö­lie­si, joka oli sa­maa vuo­si­ker­taa ta­lon kans­sa. Ai­kan­sa laa­tu­tuo­te toi­mi edel­leen moit­teet­to­mas­ti.

Muu­ta­man vii­kon pääs­tä näy­tös­tä ison olo­huo­neen, keit­ti­ön ja ma­kuu­huo­neen koti täyt­tyi Ee­van muut­to­kuor­mas­ta.

Eeva maalasi keittiön lattian ruudutuksen. Kaapisto on alkuperäinen, samoin sähköliesi. Lieden hienouksiin kuuluu erillinen ohjauspaneeli, jossa on ajastin uunille ja liedelle sekä pistorasia.

Al­ku­pe­räi­nen keit­ti­ö­kaa­pis­to ja jopa lie­si kuin 1960-lu­vun tv-sar­jas­ta

Nä­ky­mä keit­ti­ön pyö­re­än pöy­dän ää­res­tä on kuin 1960-lu­vun te­le­vi­si­o­sar­jas­sa. Täys­pui­nen keit­ti­ö­kaa­pis­to näyt­tää ovien maa­lauk­sen jäl­keen sil­tä kuin se oli­si juu­ri asen­net­tu pai­kal­leen. Keit­ti­ön ai­noa suu­rem­pi mo­der­ni­saa­tio on jää­kaap­pi, joka on si­joi­tet­tu en­ti­sen kyl­mä­kaa­pin pai­kal­le.

Al­ku­jaan keit­tiö oli oma huo­neen­sa, ja ruo­ka­pöy­tä si­jait­si eril­li­ses­sä ruo­kai­lu­huo­nees­sa. Huo­nei­den vä­li­nen sei­nä oli pu­ret­tu ja kor­vat­tu 1980-lu­vul­la oman ai­kan­sa muo­din­mu­kai­sel­la baa­ri­keit­ti­öl­lä.

Vii­lu­pin­tai­nen kaap­pi­kom­bo sai Ee­van pin­ta­re­mon­tis­sa jat­kaa mat­kaan­sa eteen­päin.

Kahvihetki pihalla. Vuonna 1961 valmistuneen paritalon puutarha on aikoinaan palkittu puutarhakilpailussa. Talo on hyvä esimerkki 1960-luvun tyylikkäästä ja mittakaavaltaan inhimillisen kokoisesta rakentamisesta.

Lat­ti­a­laa­tat­kin voi maa­la­ta ruu­duk­kaak­si

Ai­noa Ee­van te­ke­mä isom­pi li­säys keit­ti­öön on niin hie­no­va­rai­nen, et­tei sii­hen kiin­nit­täi­si mi­tään huo­mi­o­ta, jos ei tie­täi­si. Keit­ti­ön lat­ti­an ruu­du­tus on Ee­van kä­si­a­laa.

– Var­si­nai­sen keit­ti­ön puo­lel­la lat­ti­as­sa on al­ku­pe­räi­set Hovi-laa­tat ja en­ti­sen ruo­kai­lu­huo­neen puo­lel­la van­ha li­no­leu­mi­lat­tia. Jä­tin laa­tat pai­koil­leen, mut­ta maa­la­sin joka toi­sen laa­tan.

En­nen maa­laus­ta Ee­va pesi lat­ti­an ja pois­ti sii­tä va­han. Tar­tun­ta­poh­ja­maa­lin pääl­le hän maa­la­si ruu­dut Be­to­lu­xil­la, mut­ta ra­ja­si ruu­du­tuk­set tei­pil­lä en­nen maa­laa­mis­ta.

Keit­ti­ön lat­ti­a­re­mont­ti val­mis­tui vii­kon­lo­pus­sa.

– Mi­nul­le lat­tia on huo­neen tär­kein pin­ta. Eri­tyi­sen tär­ke­ää on se, mil­tä lat­tia tun­tuu.

Eeva on maalannut vanhan vaatekaapin hennon vaaleanvihreäksi. Keraaminen lampunjalka on italialaisen Bitossin valmistama. Hauska valaisin tuo kontrastia sisustukseen. Iso, käsinmaalattu maljakko on Kupittaan Saven valmistama.

Teks­tii­li­ta­pet­tien ti­lal­le kui­ten­kin tuo­re maa­li­pin­ta

En­nen muut­toa Ee­va teki asun­toon kat­ta­van pin­ta­re­mon­tin. Kaik­ki asun­non sei­nä- ja kat­to­pin­nat käy­tiin läpi. Haas­ta­vien teks­tii­li­ta­pet­tien pois­to on­nis­tui vain osit­tain. Sik­si osa ta­pe­teis­ta jä­tet­tiin sei­nään ja ta­soi­tet­tiin yli.

Si­sä­kat­to­jen Hal­tex-le­vyt rai­kas­tui­vat uu­del­la maa­li­ker­rok­sel­la.

Dra­maat­ti­sin muu­tos ta­pah­tui ma­kuu­huo­nees­sa, jon­ka sei­niin Ee­va va­lit­si hie­non tum­man­si­ni­sen sä­vyn.

– Muis­sa huo­neis­sa sei­nät ovat val­koi­set, sil­lä pi­dän sel­keis­tä pin­nois­ta. Mi­nus­ta val­koi­set sei­nät an­ta­vat hy­vän taus­tan kas­veil­le ja ka­lus­teil­le.

Ma­kuu­huo­neen sei­nien tum­ma väri saa kiin­to­kaap­pien la­ka­tut kaa­pi­no­vet näyt­tä­mään eri­tyi­sen tyy­lik­käil­tä.

Franckin Kilta-kulholle pitävät seuraa ruotsalaisen Hans Agne Jakobssonin suunnittelma messinkinen kattovalaisin sekä Sauvon Osuuspankin kalustukseen kuuluneet tyylikkäät pikkutuolit.

Si­sus­tuk­sen on so­vit­ta­va ta­lon ai­ka­kau­teen ja hen­keen

Ee­val­le viih­tyi­sä si­sus­tus syn­tyy so­pi­vas­ta se­koi­tuk­ses­ta eri vuo­si­kym­men­ten esi­nei­tä.

– Edel­li­nen ko­ti­ni oli 100-vuo­ti­aas­sa kan­sa­kou­lus­sa. Tääl­lä muu­tin si­sus­tuk­sen so­pi­maan ta­lon hen­keen.

Keit­ti­ön vin­ta­ge­ruo­ka­pöy­dän tuo­lit ovat ai­koi­naan pal­vel­leet Sau­von Osuus­pan­kis­sa. Ee­val­la on tuo­le­ja kaik­ki­aan 12, jois­ta ny­kyi­sen pöy­dän ym­pä­ril­le mah­tuu kuu­si.

Tuo­lit on kun­nos­tet­tu Ee­van työ­pai­kal­la Tu­run am­mat­ti­o­pis­tos­sa opis­ke­li­ja­työ­nä. Keit­ti­ös­sä apu­ta­so­na ole­va te­räk­si­nen tar­joi­lu­vau­nu on alun pe­rin pal­vel­lut Ku­pit­taan sai­raa­las­sa.

Olohuoneen oleskeluryhmä on koottu unkarilaiselle talonpoikaismatolle. Matto on ommeltu kolmesta kapeammasta matosta. Heikki Turusen Limppu-valaisin on kotimainen klassikko.

Al­ku­pe­räi­nen kiin­teä kir­ja­hyl­ly­sei­nä ja va­lai­si­met­kin vin­ta­gea

Asun­non herk­kui­hin kuu­lu­vat olo­huo­neen tak­ka ja sen vie­res­sä ole­va kiin­teä kir­ja­hyl­ly soh­vi­neen. Ko­di­kas ko­ko­nai­suus on hyvä esi­merk­ki 1950- ja 60-lu­ku­jen hie­nos­tu­nees­ta suun­nit­te­lus­ta.

Ee­va on täy­den­tä­nyt kir­jas­to­nur­kan Aal­lon no­ja­tuo­lil­la ja Kuk­ka­pu­ron pie­nel­lä soh­va­pöy­däl­lä. Olo­huo­neen var­si­nai­nen oles­ke­lu­ryh­mä on tak­kaa vas­ta­pää­tä.

Sen val­koi­nen, mo­der­ni soh­va mie­ti­tyt­tää Ee­vaa.

– Mi­nul­la oli­si va­ras­tos­sa ihan oi­kea 60-lu­vun soh­va, joka so­pi­si mo­sai­ik­ki­kan­ti­sen soh­va­pöy­dän pa­rik­si pa­rem­min.

Olo­huo­neen ka­lus­tuk­sen täy­den­tää työ­pis­te. La­si­kan­tis­ta työ­pöy­tää va­lai­see ren­kai­den pääl­lä liik­ku­va jal­ka­lamp­pu. Suu­rin osa ko­din va­lai­si­mis­ta on vin­ta­gea eri vuo­si­kym­me­nil­tä, ja Ee­van lamp­pu­ko­ko­el­mas­sa oli mis­tä ot­taa.

– Olen os­ta­nut kirp­pu­to­ril­ta ki­van va­lai­si­men ai­na, kun sel­lai­nen on sat­tu­nut koh­dal­le. On­nek­si mi­nul­la oli va­ras­tos­sa odot­ta­mas­sa 1950- ja 60-lu­ku­jen va­lai­si­mia, jot­ka so­pi­vat tä­hän idyl­liin täy­del­li­ses­ti.

kustavilainen sivupöytä on lähisaaren huvilasta. Messinkinen pöytävalaisin on sarjatuotantoa 70-luvulta. Maitolasinen maljakko on Ikeasta.