MIKÄ: Vuon­na 1919 ra­ken­net­tu hir­si­ta­lo, noin 150 m². MIS­SÄ: Jaa­las­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Am­bu­lans­sin en­si­hoi­ta­ja Mari, po­lii­si Mik­ko sekä Mi­kon lap­set On­ni, 8, ja En­ni, 5. Li­säk­si Kuk­ka-koi­ra sekä kis­sat Sa­ka­ri, Mil­la ja Spii­di pen­tu­ei­neen.

Marin kuvataiteilija-serkku Hanna Peräkylä on maalannut eteisen päätyseinän taulut. Itse valmistettujen kaappien välissä on ompelukone antiikkiliikkeestä Jaalasta. Maitotonkka on Marin mummolasta ja kannellinen kaljasaavi Mäntyharjulta.

Mari Mä­ke­län ul­koi­lu- ja lenk­ki­pol­ku kul­ki usein van­han, tyh­jil­leen jää­neen hir­si­run­koi­sen ta­lon ohi Jaa­las­sa. Piha oli re­hot­ta­vas­sa luon­non­ti­las­sa. Ky­lä­läis­ten pu­hei­den pe­rus­teel­la Mari tie­si, et­tä ra­ken­nus­fir­ma oli os­ta­nut ta­lon pak­ko­huu­to­kau­pas­ta ja al­ka­nut kun­nos­taa sitä. Kun­nos­tus oli kui­ten­kin jää­nyt kes­ken.

– Kuu­lin et­tä talo oli myyn­nis­sä ja tu­lin sa­man tien kat­se­le­maan paik­ko­ja. Nyt rei­lun nel­jän vuo­den jäl­keen voin jo tun­nus­taa, et­tä ir­ro­tin sil­loin va­ne­ri­le­vyn oven edes­tä ja pu­jah­din si­sään ta­loon, Mari ker­too.

Kuistin puusohva ja lipasto ovat purkutalosta. Tyynynpäällinen on tehty juuttisäkistä. Mari ja Mikko ovat koonneet pöydän vanhasta ulkohuussin ovesta ja perunalaatikoista. Seinäkaappi on ostettu kirpputorilta ja porontalja Lapista. Huutokaupasta hankitusta kärrynpyörästä syntyi oiva kattovalaisin kuistille.

Mari teki tar­jouk­sen, ja se hy­väk­syt­tiin. Hin­ta ei ol­lut pää­tä hui­maa­va, oli­han talo täy­sin asu­mis­kel­vo­ton. Si­säl­le ei tul­lut vet­tä ei­kä säh­köä.

Ruokahuoneen päätyseinästä on kuorittu hirret esiin. Päällä oli pinkopahvia ja kaksi kerrosta puolipaneelia. Mielenkiintoiset esineet hyllyillä ovat löytöjä kirpputoreilta ja purkutaloista. Kukka-koira makailee Marin äidiltä saadulla sohvalla. Pöydän päädyssä oleva penkki on Marin mummolasta.

HUR­JAAN TAH­TIIN

Ai­kai­sem­mas­sa ko­dis­saan Mari oli teh­nyt vain pin­ta­kun­nos­tus­ta, mut­ta nyt hä­nen oli ope­tel­ta­va vaa­ti­vim­pi­a­kin re­mont­ti­hom­mia.

Ruokahuoneen jykevä pöytä on itse tehty, seuraksi sille on hankittu tuolit Maskusta. K-raudan tapetti luo hyvän kontrastin tummalle hirsiseinälle. Porontalja on matkamuisto Kittilästä ja kynttilänjalka Juvan Puutarhasomisteesta. Talosta löytyneessä puulaatikossa säilytetään halkoja.

Iso­ve­li toi­mi jär­jen ää­ne­nä ja eläk­keel­lä ole­va tim­pu­ri, vel­jet sekä ys­tä­vät apu­na. Kaik­ki mitä osat­tiin ja pys­tyt­tiin, teh­tiin it­se. Ai­no­as­taan säh­kö- ja put­ki­työt sekä muu­rauk­set tee­tet­tiin eri­koi­sam­mat­ti­mie­hil­lä.

– En­sim­mäi­set puo­li­tois­ta vuot­ta pai­noim­me töi­tä hul­lun lail­la, sen jäl­keen is­ki re­mont­ti­vä­sy­mys ja tah­ti hii­pui, Mari ker­too.

Ruokahuoneen leivinuuni on kunnostettu, mutta se on alkuperäisessä asussaan. Leipälapiot on hankittu kirpputoreilta. Uunin oikealta puolelta mennään eteiseen ja vasemmalta tupakeittiöön. Puutynnyri ja metallikirnu löytyivät talon varastosta.

AN­KEIS­SA OLOIS­SA

Al­ku­vai­heen pur­ku­työt oli­vat to­del­la mit­ta­vat. Ylä­ker­ta ja etei­nen oli­vat kyl­mää ti­laa. Ta­lon kat­to, säh­köt ja put­ket uu­sit­tiin ko­ko­naan, ja sa­vu­pii­put­kin muu­rat­tiin osit­tain uu­del­leen.

– Jou­duin asu­maan vuok­ral­la rei­lut puo­li vuot­ta, sil­lä olin jo myy­nyt ison oma­ko­ti­ta­lo­ni.

Olohuoneesta näkyy keittiön kautta ruokahuoneeseen. Valkoiset kaapistot on hankittu Futuro-keittiöstä. Olohuoneen ovensuussa on kynttilänjalka, jonka pappa sorvasi Marille yksivuotislahjaksi. Vanha puujalaksinen kelkka toimii halkokorina. Keittiön ruoka-pöytä on huutokaupasta ja tuolit antiikkiliikkeestä.

Talo oli edel­leen kes­ke­ne­räi­nen, kun Mari muut­ti sin­ne. Olo­suh­teet oli­vat koh­ta­lai­sen an­ke­at: juok­se­vaa vet­tä ei ol­lut vie­lä­kään, ja va­lo­na oli ai­no­as­taan yk­si toi­mi­va jal­ka­lamp­pu.

Ur­hea nuo­ri nai­nen kävi pa­lo­kun­nan ti­lois­sa suih­kus­sa, pesi ham­paat lu­mi­han­ges­sa, käyt­ti ul­ko­ves­saa ja op­pi ar­vos­ta­maan mu­ka­vuuk­sia.

Olohuoneen sohva on ostettu Maskusta, tapetti ja kattovalaisin K-raudasta. Sohvapöytä on Vepsäläiseltä. Mari on saanut valkoisen keinuhevosen lapsena joululahjaksi. Tumma arkku oikeassa nurkassa on Marin mamman veljen Feodor Veliheimon Amerikan-arkku.

HIS­TO­RI­AN HÄ­MÄ­RÄS­SÄ

Ma­ria kiin­nos­taa ko­vas­ti ta­lon his­to­ria, joka on osit­tain hä­mä­rän pei­tos­sa. Pa­pe­rei­den mu­kaan tont­ti on loh­kot­tu emä­ti­las­ta vuon­na 1924, mut­ta hir­sis­tä löy­tyy mer­kin­tä jo vuo­del­ta 1919. Ik­ku­nat ovat 1900-lu­vun alus­ta ja osa ik­ku­na­la­seis­ta on al­ku­pe­räi­siä. Ei ole saa­tu var­muut­ta sii­tä, on­ko talo si­jain­nut ai­kai­sem­min jos­sain muu­al­la ja siir­ret­ty ny­kyi­sel­le pai­kal­leen.

Makuuhuoneessa on kaunis vinttikamarin valo. Pöydän virkaa toimittaa huutokaupasta hankittu höyläpenkki. Radio on lahja ystävältä. Peili on Koti-Ideasta ja maitotonkka Hong Kong -tavaratalosta. Viistokaton alle on teetetty kaapistot.

Ma­rin ys­tä­vä, joka har­ras­taa van­ho­jen ta­lo­jen tut­ki­mis­ta, ot­ti asi­ak­seen sel­vit­tää ta­lo­van­huk­sen men­nei­syyt­tä. Mi­tään tie­to­ja ei kui­ten­kaan löy­ty­nyt, ja ai­noa vi­ral­li­nen pa­pe­ri löy­tyi maan­mit­taus­vi­ras­tos­ta.

Yläkerran oleskelutila ja makuu-huone ovat lähes yhtenäistä, avointa tilaa. Hormiseinälle on ripustettu papan vanha rysä ja seinään nojaa talosta löytynyt vanha ikkuna. Paperivalaisin on ostettu Ikeasta. Sohva on Suomi-Soffan mallistosta ja pöytä Maskusta. Pieni Spiidi-kissa istuskelee sohvalla.

VAK­KA KAN­TEN­SA LÖY­TÄÄ

Re­mont­ti oli jo hy­väl­lä mal­lil­la kak­si ja puo­li vuot­ta sit­ten, kun Mari jär­jes­ti puu­tar­ha­juh­lat. Hän kut­sui juh­liin myös Mi­kon, jon­ka tun­si ul­ko­nä­öl­tä ja jon­ka tie­si työs­ken­te­le­vän po­lii­si­na Kou­vo­las­sa. Mik­ko saa­pui Jaa­laan mie­lel­lään.

– Olen lap­ses­ta as­ti viet­tä­nyt va­paa-ai­kaa Jaa­las­sa met­säs­tä­en ja ka­las­ta­en. Tu­lin siis juh­liin tu­tuil­le kul­mil­le. Juh­lat ovat jat­ku­neet pit­kään, olen edel­leen sa­mal­la reis­sul­la, Mik­ko se­lit­tää.

Marin veli on suunnitellut portaat, joiden kaiteentolppina on mummolasta löytyneitä heinäseipäitä. Porrastasanteen ovi vie parvekkeelle.

Mari huo­ma­si saa­neen­sa rin­nal­leen ver­tai­sen­sa pel­le­pe­lot­to­man. Van­ha pi­ha­sau­na kun­nos­tet­tiin yh­des­sä heti en­si töik­si. Oli upea het­ki, kun nuo­ri­pa­ri sai en­sim­mäis­tä ker­taa läm­mit­tää sau­nan, jo­hon Mik­ko oli suun­ni­tel­lut lau­teet. Pa­ris­kun­nal­la on jat­ku­vas­ti yh­teis­tä suun­nit­te­le­mis­ta ja ra­ken­ta­mis­ta. Pi­ha­ra­ken­nuk­sen pää­tyyn on ra­ken­net­tu tar­ha Repa-ku­kol­le ja vii­del­le ka­nal­le. Pi­ha­pii­ris­sä ku­kois­taa keit­ti­ö­puu­tar­ha jos­sa kas­va­te­taan muun mu­as­sa kurk­ku­ja ja to­maat­te­ja.

Pihapiirin ulkopuolelle jäänyt saunarakennus aiottiin purkaa pois, mutta päätettiinkin kunnostaa. Kaksi alinta hirsikerrosta piti uusia. Lahonnut sisäpanelointi purettiin. Muhkeat lauteet veisti Mikko. Tuikkukruunu antaa saunaan tunnelmallisen valon.

PI­HA­PII­RIN RAU­HAS­SA

Mi­kon lap­set On­ni ja En­ni asu­vat joka toi­sen vii­kon isän­sä ja Ma­rin luo­na Jaa­las­sa. To­ka­luok­ka­lai­sen On­nin kou­lu ja En­nin päi­vä­ko­ti ovat Kou­vo­las­sa. Kul­je­tuk­set hoi­tu­vat hel­pos­ti, sil­lä Mari ja Mik­ko ovat mo­lem­mat Kou­vo­las­sa töis­sä.

– Puo­len tun­nin mat­kan ajaa mie­lel­lään, kun pää­see tän­ne iha­naan rau­haan. Täs­sä asu­mi­nen ja puu­haa­mi­nen ovat hy­vää vas­ta­pai­noa työl­le.

Vanhassa saunarakennuksessa on tunnelmallinen takkatupa. Valkoiseksi maalattu vaakapaneeli on alkuperäinen. Musta kirjoituskone on löytynyt Jaalan paloaseman vintiltä siivoustalkoissa. Tuoli on ostettu Maskusta ja verho Ikeasta.

Pi­ha­pii­ris­sä riit­tää ko­hen­net­ta­vaa. Nyt on jo te­keil­lä mo­der­ni sau­na kai­kil­la mu­ka­vuuk­sil­la. Ky­lä­tien toi­sel­le puo­lel­la si­jait­se­vas­sa van­has­sa sau­nas­sa ote­taan myös edel­leen löy­ly­jä – ja tun­nel­moi­daan.

Suun­nit­teil­la on li­säk­si ta­lon laa­jen­ta­mi­nen, jos vain jos­tain löy­tyy so­pi­va hir­si­ta­lo van­han jat­kok­si.

– Olen on­nel­li­nen, kun Mik­ko on ot­ta­nut hal­tuun­sa sau­nan ra­ken­ta­mi­sen ja pi­han lait­ta­mi­sen. Huo­maan ole­va­ni vie­lä­kin vä­sy­nyt al­ku­vuo­sien ra­jus­ta ru­tis­tuk­ses­ta. Moni tut­ta­va ke­hot­ti sil­loin tuik­kaa­maan tu­li­ti­kun nurk­kaan. Nyt teh­dyn työn mää­rä on jo hä­mär­ty­nyt, Mari to­te­aa.