MIKÄ: 3 h + k + s, noin 120 m². MIS­SÄ: Si­poos­sa, Nik­ki­läs­sä. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Mar­ja Hon­ka­kor­pi ja Han­nu Hel­ls­ten.

Keittiön ruokapöytä on hankittu BoConceptilta, italialaisten tuolien valmistaja on Calligaris. Pöytäliinana on vanha pellavaverho. Kattovalaisimet ovat Ikeasta.

Ne­li­kymp­pi­set Mar­ja Hon­ka­kor­pi ja Han­nu Hel­ls­ten asu­vat kes­kel­lä veh­mas­ta maa­lais­mai­se­maa en­ti­sel­lä sai­raa­la-alu­eel­la Si­poon Nik­ki­läs­sä. Itäi­seen Jo­ki­puis­toon sa­nee­ra­tus­ta alu­ees­ta on kym­me­nes­sä vuo­des­sa kas­va­nut elä­vä asui­nyh­tei­sö, joka on ve­tä­nyt puo­leen­sa pal­jon nuo­ria kau­pun­ki­lai­sia. Ei­kä ih­me: puis­to­mai­sel­la alu­eel­la si­jait­se­viin ki­vi­ta­loi­hin on kun­nos­tet­tu laa­duk­kai­ta asun­to­ja. Li­säk­si alue si­jait­see kä­te­vän mat­kan pääs­sä Hel­sin­gis­tä, jos­sa Mar­ja ja Han­nu käy­vät töis­sä.

Keittiön päädyssä oleva syvennys oli sairaalan aikoihin kulkuaukko. Marja ja Hannu hyödynsivät tilan ja rakensivat siihen yksinkertaisen astiahyllyn. Avohyllyille on koottu lasi- ja keramiikkaesineitä, joita on tarttunut mukaan matkoilta. Pariskunta keräilee myös erilaisia laseja suomalaisilta lasinpuhaltajilta. Alimpaan hyllyyn on asennettu kasvivalot, jotka hankittiin erityisesti chilien talvikasvatusta varten. Marjan äidin lapsuuden leikkirekka toimittaa yrttiruukun virkaa.

Pa­ris­kun­nan asun­to on vuon­na 1931 val­mis­tu­nees­sa ker­ros­ta­los­sa, joka tar­jo­si ai­koi­naan hoi­to­pai­kan 150 mie­hel­le. Sai­raa­la­toi­min­nan lo­put­tua vuon­na 1999 ra­ken­nus oli vuo­sia tyh­jil­lään, kun­nes se sa­nee­rat­tiin vuon­na 2008.

Sairaalan ajoista muistuttavat kolme metriä korkeat huoneet ja paksut kiviseinät. Valtavista ikkunoista tulviva valo luo avaruutta. Eteiskäytävästä on näkymä olohuoneeseen ja läpikäveltävään keittiöön, jonka päädystä avautuvat ovet terassille. Suuri saunatila sijaitsee terassin ja olohuoneen välissä. Kaikki valaisimet ovat Ikeasta.

KOTI LÖY­TYI YL­LÄT­TÄ­EN

Alun pe­rin Mar­ja ja Han­nu et­si­vät it­sel­leen oma­ko­ti­ta­loa ko­ti­kau­pun­gis­taan Hel­sin­gis­tä. Suun­ni­tel­mat muut­tui­vat yl­lät­tä­en, kun pa­ris­kun­ta ky­läi­li Itäi­ses­sä Jo­ki­puis­tos­sa asu­van ys­tä­vän luo­na.

− Per­jan­tai­na tu­lim­me ky­lään ja jo maa­nan­tai­na soi­tim­me ura­koit­si­jal­le, Mar­ja ker­too.

Vepsäläiseltä hankitussa, keinuvassa Swing-nojatuolissa Hannu voi rauhassa syventyä lueskelemaan. Seinän peittävä kirjahylly on kasattu kolmesta päällekkäisestä Ikean hyllystä.

− Va­paan asun­non löy­sim­me no­pe­as­ti. Ihas­tuim­me rei­lun 120-ne­li­öi­sen kol­mi­on suu­riin ik­ku­noi­hin ja suu­reen avo­te­ras­siin. Mui­ta tä­män asun­non ve­to­nau­lo­ja ovat kol­me met­riä kor­ke­at huo­neet, hulp­pe­at ik­ku­nat ja pak­sut ki­vi­sei­nät.

Televisiotaso ja sen yllä oleva kaapisto hankittiin Ikeasta ja sohva Askosta.

En­nen muut­toa Han­nu ja Mar­ja muok­ka­si­vat tu­le­van ko­tin­sa il­met­tä mie­lei­sek­seen re­mont­ti­mie­hen avus­tuk­sel­la. Pa­rin kuu­kau­den re­mon­tis­sa pa­nos­tet­tiin laa­duk­kai­siin, maan­lä­hei­siin pin­ta­ma­te­ri­aa­lei­hin. Asun­non par­ket­ti­lat­tia vaih­det­tiin har­maa­seen, lau­ta­mai­seen Kähr­sin par­ket­tiin. Tum­ma­sä­vyi­nen lat­tia tuo ryh­tiä suu­reen ja ava­raan ti­laan, jos­sa on suu­ret ik­ku­nat ja pal­jon luon­non­va­loa.

Vanha kirjoituspöytä on Marjan äidin suvun perintöä.

Myös keit­tiö koki hil­li­tyn muo­don­muu­tok­sen: val­koi­set, hy­vä­kun­toi­set ka­lus­teet sai­vat jää­dä, mut­ta ko­din­ko­neet vaih­det­tiin. Han­nu ja Mar­ja va­lit­si­vat Bosc­hin ko­din­ko­neet, ja ke­raa­mi­nen lie­si vaih­det­tiin in­duk­ti­o­lie­teen. Pie­neen sy­ven­nyk­seen pa­ris­kun­ta ra­ken­si as­ti­a­hyl­lyn.

− Meil­lä on en­sim­mäis­tä ker­taa sel­lai­nen keit­tiö, joka to­del­la toi­mii, Mar­ja ja Han­nu heh­kut­ta­vat.

Hannu teki työpisteen tason vanhasta ovesta, jonka päälle asennettiin mittatilauksena tehty lasilevy. Huuto.netistä hankitun vanhan kampaamotuolin patinoituneessa nahkapinnassa on herkullinen kiilto.

Pa­ris­kun­ta ka­lus­ti myös kyl­py­huo­neet uu­sik­si. Lat­ti­aan he va­lit­si­vat ita­li­a­lai­sen Mic­ro­nin laa­tat. Sau­nan hä­myi­nen tun­nel­ma saa­tiin ai­kaan tum­mal­la pet­sil­lä.

Makuuhuoneesta on kulku myös eteiseen. Valkoinen senkki ja vaateripustin ovat Hannun kirpparilöytöjä. Punainen maalaus on Marjan äidin hankinta 1970-luvulta.

Sel­ke­ät puit­teet an­ta­vat kau­niit ke­hyk­set pa­ris­kun­nan­per­soo­nal­li­seen tyy­liin. Ka­lus­teet ovat se­koi­tus de­sig­nia, Ike­aa, pe­rin­tö­e­si­nei­tä ja ku­lu­nei­ta kirp­pa­ri­löy­tö­jä.

− Tyk­kääm­me Han­nun kans­sa kai­ken­lai­sis­ta van­hois­ta, vä­hän omi­tui­sis­ta esi­neis­tä. Eri­tyi­ses­ti eri­lai­set ar­kut, laa­ti­kot ja saa­vit ve­to­a­vat mei­hin, Mar­ja ker­too.

Makuuhuoneen sänky-yöpöytä on hankittu Ikeasta ja maalattu valkoiseksi.

MAA­SEU­DUN IDYL­LIÄ

Ik­ku­nois­ta ja par­vek­keel­ta avau­tu­vat ko­me­at nä­ky­mät. Naa­pu­rus­ton ju­gend­ta­lot an­ta­vat ur­baa­nin sä­väyk­sen kes­kel­lä met­sän reu­nus­ta­maa au­ke­aa pel­to­mai­se­maa. Hiek­ka­teil­lä kul­jes­ke­lee nuo­ria ai­kui­sia ja lap­sia, jot­ka ovat tut­tu näky pi­hoil­la ja puis­tois­sa. Ta­lon vie­rus­tal­la on myös vil­je­lys­pals­ta, jos­ta moni on löy­tä­nyt it­sel­leen mie­lek­kään har­ras­tuk­sen.

Pariovia on kahdet, ne avautuvat ensin työhuoneeseen ja perällä näkyy makuuhuone. Oven edessä on taikinatiinu. Se on Marjan äidin ukin tekemä.

− Tääl­lä ol­laan kuin her­ran kuk­ka­ros­sa. Nau­tin ko­tim­me ja koko tä­män alu­een rau­hal­li­ses­ta tun­nel­mas­ta. Si­sään ei kan­tau­du ul­ko­puo­li­sia ää­niä. Jos kai­paa seu­raa, sitä löy­tyy sa­man­hen­ki­sis­tä ih­mi­sis­tä tai Jo­ki­puis­to­seu­ran toi­min­nas­ta: ym­pä­ri vuo­den jär­jes­te­tään eri­lai­sia ker­ho­ja ja se­son­ki­ta­pah­tu­mia, Mar­ja sa­noo.

Terassi on kuin iso maisemaolohuone. Siellä menestyvät lajikkeet erilaisista paprikoista munakoisoon, tomaatteihin, kurpitsoihin ja yrtteihin. Terassikalusto on Plantagenista.

TU­LI­SIA PAL­KO­JA TE­RAS­SIL­LA

Mar­jan va­paa-ai­ka ku­luu ke­säi­sin ko­din vie­rei­sel­lä vil­je­lys­pals­tal­la. Kur­pit­sa on osoit­tau­tu­nut kii­tol­li­sek­si kas­va­tet­ta­vak­si. Sa­don­kor­juun ai­kaan kirk­kaa­no­rans­sit möh­ky­lät ei­vät lopu edes syö­mäl­lä, säi­lö­mäl­lä tai lah­joit­ta­mal­la.

Han­nu ja Mar­ja ovat eri­tyi­sen in­nos­tu­nei­ta chi­leis­tä.

− Kas­va­tam­me tu­li­sia pal­ko­ja ik­ku­na­lau­doil­la ja te­ras­sil­la.

Veh­re­äl­lä par­vek­keel­la on myös su­loi­nen kas­vi­huo­ne, se­kin yrt­te­jä täyn­nä.