MIKÄ: Ker­ros­ta­lo­kak­sio, 68 m2. MIS­SÄ: Köö­pen­ha­mi­nan Østerb­ros­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Suo­ma­lai­set Frank ja Lina.

Taideteos olohuoneen seinällä on tanskalaisen Søren Wilhelmin, ja Frank osti sen läheisestä ateljeesta. Taulusta on muodostunut Frankin päivien piristys, mutta Lina ei ollut siitä aluksi yhtä innoissaan. Nykyisin se on hänenkin mielestään tärkeä osa asuntoa. Kattokruunu saatiin kihlajaislahjaksi Linan vanhemmilta. Sohvatyynyt ovat Day Homen.

Pa­rai­sil­ta ko­toi­sin ole­vat Frank ja Lina läh­ti­vät ai­koi­naan Köö­pen­ha­mi­naan opis­ke­li­ja­vaih­toon, mut­ta viih­tyi­vät kau­pun­gis­sa niin hy­vin, et­tä jäi­vät asu­maan sin­ne. He suo­rit­ti­vat ruot­sin­kie­li­ses­sä kaup­pa­kor­ke­a­kou­lus­sa Hel­sin­gis­sä aloi­te­tut opin­ton­sa lop­puun Tans­kas­sa, ja mo­lem­mat sai­vat töi­tä. Pa­ris­kun­ta on asu­nut kau­pun­gis­sa nyt seit­se­män vuot­ta ei­kä ai­na­kaan vie­lä suun­nit­te­le muut­toa ta­kai­sin Suo­meen.

Kaunista ikkunalautaa koristavat Roomista ostetut kynttilänjalat ja Frankin isoisän isän tekemä puuhevonen.

Ko­ti­maa ei kui­ten­kaan unoh­du, sil­lä Frank ja Lina käy­vät Suo­mes­sa noin kuu­si ker­taa vuo­des­sa. Vas­ta­vuo­roi­ses­ti per­he ja ys­tä­vät ovat ai­na ter­ve­tul­lei­ta Köö­pen­ha­mi­naan hei­dän luok­seen. Pa­ris­kun­nal­la on jopa yli­mää­räi­siä pyö­riä vie­rai­li­joi­ta var­ten, sil­lä ne ovat ai­noa oi­kea tapa liik­kua kau­pun­gis­sa.

Sohvapöytä oli pariskunnalla jo Suomessa. Tasona toimii Frankin äidin talon vanha perunakellarin ovi, jonka alle Lina keksi laittaa lehtipinot jalaksi. Arabian riisiposliiniset tuikkulyhdyt ovat 1980-luvulta.

Tans­kan ta­val­la

Köö­pen­ha­mi­nas­sa ja Tans­kas­sa pa­ris­kun­taa ihas­tut­ta­vat ren­tous ja jous­ta­vuus. Asi­at su­ju­vat hel­pos­ti, var­sin­kin kun op­pii kie­len. Vaik­ka Frank ja Lina pu­hu­vat ruot­sia äi­din­kie­le­nään, heil­lä meni pari vuot­ta op­pia vai­kea tans­kan kie­li kun­nol­la. Nyt he käyt­tä­vät sitä jo päi­vit­täin työ­e­lä­mäs­sä.

Eteistä koristavat vanhat suutarin lestit.

­

– Kes­kus­tan kau­pois­sa pär­jää hy­vin ruot­sil­la, sil­lä tääl­lä on niin pal­jon esi­mer­kik­si mal­mö­läi­siä töis­sä Ruot­sia pa­rem­pien palk­ko­jen sekä työ­tar­jon­nan ta­kia, Frank ja Lina ker­to­vat.

Suomessa käydessään Frank juo aina Jaffaa. Erik Bruunin klassikkojuliste ostettiin Akateemisesta kirjakaupasta. Ruokapöytä on nimeltään Helsinki, ja se hankittiin Bolia.comista. Arne Jacobsenin Myran-tuolit ostettiin tehtaanmyymälästä. Pöydällä näkyy Arabian Torni-astioita, jotka tehtiin Helsingin legendaarisen Torni-hotellin astioiksi 20-luvulla. Lattialla nököttävä possu on Normann Copenhagenilta.

Pa­ris­kun­nan koti on kes­kus­tan ku­pees­sa ha­lu­tul­la ja rau­hal­li­sel­la, mut­ta kui­ten­kin elä­väi­sel­lä Østerb­ron alu­eel­la, jos­sa on pal­jon viih­tyi­siä kah­vi­loi­ta ja pu­tiik­ke­ja. Yk­si suu­ris­ta erois­ta Suo­meen ja vaik­ka­pa Hel­sin­kiin on, et­tä köö­pen­ha­mi­na­lai­set syö­vät suo­ma­lai­sia enem­män ul­ko­na ys­tä­vien­sä kans­sa ja ko­tiin kut­su­taan vain par­haat ys­tä­vät. Sik­si kau­pun­gis­sa on­kin lo­pu­ton tar­jon­ta hy­viä ruo­ka­paik­ko­ja.

Keittiön kaapit ovat Ikeasta, ja pariskunta kokosi ne itse. Myös tasot ja seinällä oleva hylly tehtiin itse. Kattovalaisin on Roomista.

Fran­kin ja Li­nan suo­sik­ke­ja ovat muun mu­as­sa Dag H -kah­vi­la, Ruby’s Bar, Uma­mi, Fish­mar­ket ja Sticks’n’sus­hi. Pa­ris­kun­ta os­taa pal­jon si­sus­tus­ta­va­raa net­ti­kau­pois­ta ja mat­koil­ta. Tans­kas­sa hei­dän lem­pi­kaup­po­jaan ovat si­sus­tus­ta­va­ra­ta­lo Il­lums Bo­lig­hus ja Rue Ver­te.

Frank ja Lina ovat erittäin tyytyväisiä keittiöönsä. Askon kodinkoneiden mallistosta valittu kaasuliesi on ahkerassa käytössä, sillä pariskunta kokkaa mielellään yhdessä etenkin viikonloppuisin. Liesituuletin on Upon. Hellan viereen sopivasti mahtuva 40-luvun tarjoiluvaunu on huutokauppalöytö.

Muis­to­ja men­neis­tä

Talo on ra­ken­net­tu vuon­na 1891. Asun­to oli os­tet­ta­es­sa huo­nos­sa kun­nos­sa. Frank ja Lina re­mon­toi­vat sen yh­des­sä ja te­ki­vät lä­hes kai­ken it­se.

Makuuhuoneen ikkunalaudalle kerätyt Anu Penttisen Iittalalle suunnittelemat Vitriini-rasiat ovat Linan toivelahjoja.

Pie­nes­sä hal­lis­sa oli al­ku­pe­räi­nen lank­ku­lat­tia, mut­ta olo­huo­nee­seen ja ma­kuu­huo­nee­seen oli lai­tet­tu 1920-lu­vul­la par­ket­ti. Se oli niin hie­no ja hy­väs­sä kun­nos­sa, et­tei tul­lut mie­leen­kään re­piä sitä pois. Par­ket­ti myös so­pii asun­non hen­keen täy­del­li­ses­ti. Se sai jää­dä, mut­ta hi­o­mi­nen jä­tet­tiin am­mat­ti­lai­sel­le.

Makuuhuoneen italialainen, 1830-luvulta peräisin oleva sohva ostettiin samasta huutokaupasta kuin vaatekaappi.

Isot ik­ku­nat kau­nii­ne puit­tei­neen ja ik­ku­na­lau­toi­neen ovat hie­no ko­ris­te-ele­ment­ti. Ava­ra asun­to kyl­pee va­los­sa. Pie­nen etei­sen jäl­keen avau­tuu nä­ky­mä olo­huo­neen läpi van­ho­jen pa­ri­o­vien taak­se ma­kuu­huo­nee­seen. Sen kat­seen­van­git­si­ja on suu­ri an­tiik­ki­nen vaa­te­kaap­pi, jon­ka pa­ris­kun­ta maa­la­si val­koi­sek­si.

Työpöytä löytyi Roomista ja lamppu kirpputorilta.

Ko­toi­sil­la kul­mil­la

Asun­nos­sa koh­taa­vat kau­niis­ti van­han ta­lon ark­ki­teh­tuu­ri sekä mo­der­nit ja an­tiik­ki­set huo­ne­ka­lut.

–  Tyk­kääm­me yh­dis­tää uut­ta ja van­haa. Se saa ai­kaan ko­dik­kaan ja mu­ka­van tun­nel­man, Lina sa­noo.

Makuuhuoneen suuri kaappi ostettiin huutokaupasta ja maalattiin itse valkoiseksi. Huone jätettiin tarpeeksi avaraksi, jotta kaapille jää sen tarvitsema tila.

Keit­tiö on eril­li­nen, ja se uu­sit­tiin ko­ko­naan muu­ton yh­tey­des­sä. Kaa­pit ovat Ike­as­ta, ta­sot ja sei­nä­hyl­ly teh­tiin it­se.

Frank ja Lina asui­vat ai­kai­sem­min vuok­ra­yk­si­ös­sä sa­mal­la ka­dul­la ja oli­vat erit­täin tyy­ty­väi­siä si­jain­tiin sekä ta­lo­yh­ti­öön, jos­sa asuu pal­jon tut­tu­ja.

Makuuhuoneen nurkassa on vanha tanskalainen pinnatuoli, joka löytyi kirpputorilta. Yöpöytinä toimivat Kartellin Componibili-kaapit ostettiin Roomista, joka oli ennen sulkemistaan Linan lempisisustusliike. Tanskassa patterit ovat vanhoissa taloissa reilusti esillä.

– Mik­si vaih­taa, jos viih­tyy hy­vin ja on mah­dol­li­suus muut­taa näin­kin lä­hel­le. Täs­sä sa­mas­sa ta­los­sa on asu­nut pal­jon ys­tä­vi­äm­me ja tut­ta­vi­am­me, Lina ja Frank ker­to­vat.

Sängynpääty tehtiin itse. Se oli Linan eräästä sisustusliikkeestä bongaama idea, jonka Frank sitten toteutti.

Su­ku­har­ras­tuk­se­na an­tiik­ki

Fran­kin ja Li­nan ko­din si­sus­tus on huo­lel­la har­kit­tua. Pik­ku­ta­va­roi­ta on juu­ri sen ver­ran, et­tä nii­hin kiin­nit­tää huo­mi­o­ta. Iso­van­hem­mil­ta pe­ri­tyt mie­len­kiin­toi­set esi­neet nou­se­vat esil­le, ja pa­ris­kun­nan omat huu­to­kaup­pa­löy­döt pää­se­vät oi­keuk­siin­sa.

– Har­ras­tam­me an­tiik­kia, mikä on pe­rua mo­lem­pien van­hem­mil­ta, jot­ka myös ovat in­nok­kai­ta ke­räi­li­jöi­tä. Yri­täm­me ol­la har­kit­se­via os­ta­jia, mut­ta kyl­lä meil­lä on va­ras­to­ko­me­ro täyn­nä ta­va­raa. Ko­din pi­däm­me sil­ti pel­kis­tet­ty­nä, em­me­kä ha­lua tän­ne lii­kaa esi­nei­tä ja huo­ne­ka­lu­ja. Vaik­ka si­sus­tus on­kin nyt val­mis, vä­lil­lä ei voi vas­tus­taa hy­viä löy­tö­jä, pa­ris­kun­ta sa­noo.

Eteisen vieressä oleva kylpyhuone on pikkuruinen, mutta käytännöllinen. Yksinkertaiset kalusteet tekevät pienestä tilasta elegantin.

Lina on kon­sult­ti ja Frank tie­to­tur­va-alal­la, jo­ten an­tiik­ki- ja huu­to­kaup­pa­har­ras­tus on mu­ka­vaa vas­ta­pai­noa työl­le.

– Kirp­pu­to­re­ja­kin on niin mo­nen­lai­sia. Joil­ta­kin voi teh­dä mie­let­tö­miä löy­tö­jä, ja toi­set taas ovat oi­ke­as­taan pi­kem­min­kin ro­mu­kaup­po­ja. Mut­ta et­si­mi­nen on haus­kaa! Lina li­sää.