Por­tin ja ai­dan ta­ka­na pil­kis­tää ker­rok­sel­li­nen veh­reys. Puu­tar­has­sa ei­vät suin­kaan hät­käh­dy­tä muh­ke­at pi­o­nit ja re­he­vät ruu­sut, vaan leh­tien kiin­nos­ta­vat muo­dot, vä­rit ja her­kät ku­kat. Olem­me kas­vi­har­ras­ta­ja Sis­ko Cha­sen ja hä­nen mie­hen­sä Jon Cha­sen puu­tar­has­sa Hel­sin­gis­sä.

Siskon tavoitteena on valita kasvit siten, että jokin on aina kukassa. Kuvassa pienin, yksinkertaisin kukin kukkiva myskiruusu Mozart.

Anatolianpaloyrtti viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisalla paikalla. Kukinnan jälkeen kukkavarret ilahduttavat pitkään ja ne voi leikata vaikka kuivakukiksi.

HAR­VI­NAI­SUUK­SIEN HIMO

Rei­lut 20 vuot­ta sit­ten tun­nel­ma rin­ta­ma­mies­ta­lon pi­hal­la oli vä­hän eri­lai­nen. Ta­lon ym­pä­ril­lä kas­voi ome­na­puu, tui­ja, si­pe­ri­an­kur­jen­miek­kaa, mä­täs lu­mi­kel­lo­ja, muu­ta­ma suu­ri puu ja nur­mik­koa. Vuo­sien var­rel­la on is­tu­tet­tu kas­vi jos toi­nen­kin, ja pi­has­ta on keh­key­ty­nyt puu­tar­ha. Ny­kyi­sin Sis­ko ei enää pysy kär­ryil­lä sii­tä, mon­ta­ko la­jia ja la­ji­ket­ta hä­nel­lä puu­tar­has­sa kas­vaa.

– Puutarhassa saan nauttia. Pidän istuttamisesta ja kitkemisestäkin, Sisko sanoo.

– Olen ko­kei­lun­ha­lui­nen. Ha­lu­an kas­vat­taa ai­na vain eri­koi­sem­pia kas­ve­ja. Hi­moit­sin esi­mer­kik­si Thor-ke­vät­put­ki­la­ji­ket­ta ja et­sin sitä 10 vuo­den ajan, kun­nes vii­mein sel­lai­nen löy­tyi lat­vi­a­lai­sel­ta kas­vi­myy­jäl­tä. Kär­si­väl­li­syyt­tä riit­tää, kun jo­tain ha­lu­an, sa­noo Sis­ko ja nau­raa.

Kasvit pehmentävät kivien vaikutelmaa. Puutarhan kaikki kivet on tuotu muualta. Vesiallas elävöittää puutarhaa, toimii maiseman peilinä ja ilahduttaa myös lintuja.

UNEL­MAT MUIS­TI­KIR­JAS­SA

Ihan sum­man­mu­ti­kas­sa Sis­ko ei kas­ve­ja han­ki, vaan hä­nel­lä on haa­ve­kas­vi­lis­ta. Hän kir­joit­taa puu­tar­ha­mat­koil­la, mes­suil­la, ne­tis­sä tai leh­dis­sä nä­ke­män­sä toi­ve­kas­vit tar­kas­ti ylös muis­ti­kir­jaan.

– Löy­tä­mi­sen ilo on pa­ras­ta. Toi­ve­lis­ta on kui­ten­kin lo­pu­ton ja vä­lil­lä muut­tu­va. Hu­rah­dan kas­vei­hin hel­pos­ti. Mat­kaan tart­tuu ai­na yli­mää­räi­si­ä­kin aar­tei­ta ja löy­tö­jä. Mut­ta ei se hait­taa, päin­vas­toin, puu­tar­ha­ni muok­kau­tuu koko ajan.

Siskoa kiehtovat metsäpuutarhan kasvit. Adiantumit, kuunliljat ja rotkolemmikki peittävät maata puolivarjoisalla alueella.

Jaloängelmän kukat muodostavat herkän kukkapitsiverhon. Korkeutta kasvustolle kertyy jopa 1,5 metriä, ja jaloängelmä onkin kaunis ja keveä perenna istutusten taustalle tai tilanjakajaksi.

PUI­DEN IHA­NUUS

Puu­tar­has­sa voi kul­kea so­li­se­van ve­den ää­rel­tä met­sä­puu­tar­han ja leh­to­met­säi­sen alu­een sii­mek­seen ja lem­pe­ään var­joon. Po­lun var­rel­la on joka as­ke­leel­la mitä mie­len­kiin­toi­sim­pia kas­ve­ja. Ja­lo­än­gel­män ku­kat ovat kuin kau­nein­ta pit­si­ver­hoa, taus­tal­la siin­tää tulp­paa­ni­puu.

– Ra­kas­tan pui­ta. On har­mi, et­tä meil­lä on kau­pun­gis­sa niin pie­ni tont­ti. Uu­sil­le puil­le ei ole enää ti­laa. On­nek­si mök­ki­puu­tar­haan voi vie­lä et­siä kai­ken­lai­sia iha­nuuk­sia, Sis­ko sa­noo.

Puu­tar­has­sa ku­kois­taa usei­ta si­ro­ja pik­ku­pui­ta, ku­ten kir­si­koi­ta, ora­pih­la­jia, kat­su­ra ja mag­no­li­oi­ta. Tu­pa­ten täy­des­sä­kin puu­tar­has­sa Sis­ko on löy­tä­nyt kei­non jat­kaa uu­sien tai­mien is­tut­ta­mis­ta.

– Nur­mea voi ai­na pie­nen­tää, tai­mien paik­kaa vaih­del­la ja ta­val­li­sem­mis­ta kas­veis­ta voi luo­pua tai vie­dä ne mö­kil­le, hän sa­noo.

Jon hoitaa hyöty-kasvien kasvatuksen, muu puutarha ja koristekasvit ovat Siskon vastuulla. Viljelylaatikkoina ovat Loimaan rompepäiviltä löytyneet ketjutehtaan vanhat metallilaatikot.

Ylim­pä­nä pui­den lat­vus muo­dos­taa puu­tar­haan ka­ton. Puut ja pen­saat ovat kas­va­neet, ja au­ke­al­le, va­loi­sal­le pi­hal­le on muo­dos­tu­nut puo­li­var­joi­sia ja var­joi­sia paik­ko­ja, jot­ka ovat juu­ri täy­del­li­siä Sis­kon ra­kas­ta­mal­le met­sä­puu­tar­han kas­vil­li­suu­del­le.

Eri­tyi­ses­ti leh­to­mai­nen re­he­vyys ja ke­ve­äs­ti, si­roin ku­kin kuk­ki­vat pe­ren­nat ovat Sis­kon mie­leen. Lem­pi­kas­ve­ja ovat esi­kot, kol­mi­leh­det, kuun­lil­jat, ke­vät­put­ket, si­ni­käm­men ja sa­ni­ai­set.

Sirot ja luonnollisen oloiset kukat ovat Siskon mieleen. Kuvassa on muunmuassa jaloängelmää ja syysleimua.

Hanna Marttinen

SEL­VÄT SÄ­VE­LET JA RA­JAT IS­TU­TUK­SIL­LE

Jo­kai­nen ne­liö on tääl­lä huo­lel­li­ses­ti hyö­dyn­net­ty. Vaik­ka met­sä­puu­tar­han tun­nel­ma on ren­non vil­li, Sis­kol­la on jämp­ti jär­jes­tys puu­tar­has­sa. So­ra­käy­tä­vät on sel­väs­ti ra­jat­tu reu­na­ki­vin. Sis­kon mie­les­tä sel­keys so­pii kau­pun­ki­pi­haan.

– Työ­pai­kan pi­hal­la teh­tiin re­mont­tia, ja kan­noin rin­tees­tä ki­viä lu­van kans­sa ja kul­je­tin nii­tä au­tol­la ko­tiin. Oli­han sii­nä puu­has­tel­ta­vaa.

Pa­ris­kun­nal­la on puu­tar­has­sa sel­vä roo­li­ja­ko. Sis­ko ide­oi ja ins­pi­roi­tuu, Jon to­teut­taa ja ra­ken­taa Sis­kon ide­at. Jon huo­leh­tii hyö­ty­kas­veis­ta, jot­ka ei­vät kiin­nos­ta Sis­koa lain­kaan.

– Yh­teis­tä meil­lä on in­to puu­tar­haan. Jos läh­dem­me reis­suun, on mat­kal­le suun­ni­tel­tu jo­kin puu­tar­ha­koh­de.

Sisko on pelastanut naapuruston purku-taloista ikkunoita, portteja ja ovia, jotka ovat saaneet puutarhassa uuden elämän.

LÖY­TÖ­RET­KIÄ TAI­MI­TO­REIL­LE UL­KO­MAI­TA MYÖ­TEN

Sis­ko tuo mat­koil­ta kas­ve­ja, jos se on vain sal­lit­tu. Ei­kä hän pel­kää os­taa kas­ve­ja ul­ko­mail­ta, päin­vas­toin.

Lat­vi­an puu­tar­ha­mat­koil­ta on vii­me vuo­si­na löy­ty­nyt run­saas­ti Sis­kon toi­vo­mus­lis­tan la­je­ja. Ta­pah­tu­mat, jois­sa har­ras­ta­jat myy­vät it­se kas­vat­ta­mi­aan kas­ve­ja ovat Sis­kon mu­kaan par­hai­ta paik­ko­ja teh­dä löy­tö­jä. Voi ni­mit­täin ol­la, et­tä jo­kin har­vi­nai­suus löy­tyy juu­ri pai­kal­li­sen mum­mon tai­mi­purk­kien jou­kos­ta.

Kärhö Clematis viorna on peräisin Yhdysvaltojen itä- ja kaakkois-osista, missä se kasvaa luonnonvaraisena metsien köynnöksenä.

Kun mat­kal­ta al­kaa ker­tyä pal­jon kas­ve­ja, Sis­kol­la on nik­si:

– Puh­dis­tan kas­vit mul­las­ta ja pak­kaan ne tii­viis­ti pus­seis­sa mat­ka­lauk­kuun.

Mat­kus­ta­mi­nen ja kas­vit ovat Sis­kon tär­kein har­ras­tus. Nii­hin hän myös sat­saa.

– En edes kau­he­as­ti epä­röi, vaik­ka kas­vil­la oli­si hin­taa. Tun­nus­tan, et­tä olen mak­sa­nut yh­des­tä var­hai­ses­ta kuk­ki­jas­ta, Snow­bun­ting-kol­mi­leh­des­tä jopa 40 eu­roa. Sii­tä on kui­ten­kin mo­ni­vuo­ti­nen ilo, joka vie­lä­pä kas­vun myö­tä li­sään­tyy.

Tatarkasveihin kuuluva Persica amplexicaulis on kaunis, helppohoitoinen ja perhosia houkuttava perenna.