MIKÄ: Ke­sä­mök­ki, noin 60 m². MIS­SÄ: Lä­hel­lä Kus­ta­via. TÄÄL­LÄ VIET­TÄÄ KE­SÄÄN­SÄ: Tur­ku­lai­nen Mari.

Oma tupa, oma lupa! Marin kesäpaikka on käytössä ympäri vuoden.

Mari is­tuu pu­nai­sen torp­pan­sa rap­pu­sil­la. Lop­pu­ke­sän au­rin­ko läm­mit­tää vie­lä mu­ka­vas­ti. Ome­nat pu­toi­le­vat puis­ta nur­mi­kol­le. Vaik­ka ke­sä­kau­si al­kaa ol­la lo­puil­laan, Ma­rin vii­kon­lop­pu­jen viet­to jat­kuu sa­don­kor­juun mer­keis­sä Kus­ta­vin tien var­rel­la si­jait­se­vas­sa mö­kis­sä.

– Oma talo on iha­na! Tän­ne voin kut­sua ys­tä­viä ai­na, kun hu­vit­taa. Ai­ka usein mi­nua hu­vit­taa, hän nau­rah­taa.

Sinivalkoinen pöytäliina on pirteä. Ulkopatiolla Mari ystävineen viettää hauskoja kesäiltoja.

Mari saa nau­tis­kel­la ha­lu­tes­saan omas­ta rau­has­sa kir­jo­ja ah­mien, mut­ta yh­des­sä ole­mi­nen on hä­nen mie­les­tään eh­dot­to­mas­ti pa­ras mö­kin tar­jo­a­ma hu­vi­tus ja ilo. Mö­kil­lä on riit­tä­nyt yö­ky­läi­li­jöi­tä, ja nyt jo ai­kuis­ten las­ten par­hail­la ys­tä­vil­lä oli ai­koi­naan omat sän­gyt vin­til­lä.

– Ti­laa ei ole ko­vin pal­jon, jo­ten jou­dum­me vä­ki­sin­kin ole­maan ai­ka tii­viis­ti, mut­ta se­hän on vain haus­kaa. Meil­lä on ai­na pe­lat­tu pal­jon lau­ta­pe­le­jä, ja edel­leen lap­set kai­va­vat il­tai­sin lau­ta­pe­lit esiin, iloi­nen tor­pan emän­tä ker­too.

Ikkunapenkille on aina käyttöä. Sen kätköihin voi piilottaa valtavan määrän tarpeellista eteisen tavaraa, kenkiä, hanskoja tai vaikkapa puutarhatyökaluja.

Mari et­si ai­ka­naan ke­vy­es­ti re­mon­toi­ta­vaa pu­nais­ta tu­paa, ja Kus­ta­vin suun­nal­la si­jait­se­vas­ta tor­pas­ta löy­tyi­vät sii­hen kaik­ki ai­nek­set: koh­tuul­li­nen mat­ka ko­toa, ke­vyt­tä re­mont­tia vaa­ti­va mök­ki ja pal­jon puu­haa van­has­sa puu­tar­has­sa. Pi­ha­töi­hin osal­lis­tu­vat mie­luus­ti myös lä­hi­seu­dul­la asu­vat Ma­rin van­hem­mat, joil­ta näp­pä­rä nai­nen on pe­ri­nyt sekä vih­re­än peu­ka­lon et­tä te­ke­mi­sen tai­don.

Kutsuva eteinen on vaalea ja raikas. Takana pilkottavat ullakolle johtavat Marin isän rakentamat portaat. Eteisen viisikymmentälukulaiset ovet on vaihdettu peilioviin, paitsi liitutauluna toimiva keittiön ovi. Pitkä räsymatto on paikalliselta kirpputorilta Antiikkimakasiinista.

Tim­ja­mi re­hot­taa mat­to­na ruu­su­pen­sai­den al­la, ros­ma­rii­nin tuok­su lei­juu il­mas­sa. Kym­me­nis­sä puis­sa kyp­sy­vät ome­nat ja me­he­vät luu­mut.

Kasvilavat ovat puutarhan uusimmat tulokkaat. Lisää rakennetaan ensi keväänä. Lavassa viihtyvät laventeli ja yrtit.

Pis­kui­nen pää­ry­nä­puu­kin on al­ka­nut tuot­taa he­del­miä. Ta­ka­pi­han kas­vi­huo­nees­sa pu­noit­ta­vat to­maa­tit.

– Mö­kil­le on ai­ka­naan osat­tu et­siä lois­ta­va si­jain­ti. Tuu­li osuu har­voin pi­hal­le tai puu­tar­haan.

Suomalaisen unelma: punainen tupa ja kasvimaa. – Puutarhan perusrunko oli edellisen omistajan, vanhan herran, suunnittelema. Omenapuut ja syreenit, nurmikot ja polut olivat nykyisillä paikoillaan, kiittelee Mari puutarhuria.

SI­NI­NEN UNEL­MA

Si­ni­sek­si maa­lat­tu ovi suo­ras­taan huu­taa tart­tu­maan oven ri­paan. Mil­tä siel­lä si­säl­lä oi­kein näyt­tää? Ko­toi­sal­ta ja raik­kaal­ta.

Kamarin toisella puolella maalaisromantiikka pitää pintansa. Ruudut, kukat ja talonpoikaishuonekalut sopivat kodikkaaseen tyyliin.

Val­koi­set, vaa­le­an­pu­nai­set ja pu­nai­set pe­lar­go­ni­at lois­ta­vat ik­ku­na­lau­doil­la. Rai­tai­nen rä­sy­mat­to, haus­kas­ti na­ri­se­va tu­van lat­tia, si­ni­ruu­tui­nen pöy­tä­lii­na ja kah­vin tuok­su tuo­vat mie­leen mum­mo­lan.

– Si­sus­tus­tyy­li­ni on pel­kis­tet­ty ro­mu­ro­man­tiik­ka, sii­hen ei kuu­lu mah­dot­to­mas­ti ta­va­raa. Si­ni­nen on yk­si si­sus­tus­vä­reis­tä val­koi­sen, pu­nai­sen ja vin­tin vaa­le­an­pu­nai­sen li­säk­si. Kau­pun­gis­sa ko­to­na­ni ei ole si­nis­tä ol­len­kaan.

Sinisävyinen tupa on vaalentunut vuosien varrella, ja liika sininen on saanut väistyä. Remontin yhteydessä naputeltiin uudet lautalattiat, jotka on käsitelty lipeällä ja Osmo Colorin öljyvahalla. Keittiön astiakaappi on lasten isotädin vanha ja Marin kunnostama. Ruokapöydän tuolit tulivat talon mukana.

Mari ra­ot­taa ke­sä­keit­ti­ön­sä re­sep­ti­aar­tei­ta kaa­ta­es­saan kah­via kup­pei­hin.

– Tääl­lä syö­dään pää­a­si­as­sa sitä, mitä puu­tar­has­ta mil­loin­kin saa. Ke­säl­lä syö­dään pal­jon kas­vik­sia, mut­ta kyl­mem­mäl­lä ke­lil­lä mais­tu­vat ri­so­tot, pas­ta ja kei­tot. Las­ten kans­sa pais­te­taan ul­ko­na munk­ke­ja ai­na­kin ker­ran ke­säs­sä. Lei­vom­me myös pal­jon, emän­tä ker­too.

Tupa lämpenee nopeasti puilla. Liedellä komeilee perintökalleus: iso pannu. Pienempi on kirpputorilta.

Kah­vi­tel­les­sa ul­ko-oven si­ni­nen vä­ri­kin saa vas­tauk­sen.

– Ruot­sa­lai­sis­sa tor­pis­sa on usein si­ni­nen ovi. Sä­vy­jä on mo­nia mus­ti­kas­ta krei­kan­si­ni­seen. Et­sin so­pi­vaa sä­vyä jon­kin ai­kaa en­nen lii­ken­ne­mer­kin si­ni­sen löy­ty­mis­tä, ker­too tyy­ty­väi­nen omis­ta­ja.

Ripusta haarukkaan. Mökki on täynnä hauskoja sisustusideoita.

Ei­pä ih­me, et­tä opet­ta­ja­tar kur­vaa au­tol­laan joka vii­kon­vaih­teek­si mö­kil­leen.

– Tän­ne tul­les­sa­ni ilah­dun kai­kes­ta, mitä tääl­lä on ja mitä olen saa­nut ai­kaan.

Sinivalkoisuus on valloittanut keittiön. Tuvan yläkaapin Marin siirsi remontissa sivuseinältä lieden päälle. Alakaapit ovat paikallisesta liikkeestä. Katossa kuivuvat pihalta poimitut laventelit.

SÄÄL­LÄ KUIN SÄÄL­LÄ

Ihan näin su­loi­nen mök­ki ei alun al­ka­en ol­lut. Mari uu­si isän­sä avul­la lä­hes kaik­ki pin­nat ka­tos­ta lat­ti­aan. Lau­ta­ver­hoil­lun hir­si­ta­lon sisä- ja ul­ko­sei­niin on su­dit­tu tölk­ki­kau­pal­la maa­lia. Ylä­ker­ran ma­kuu­al­ko­vi ja uu­si ul­lak­ko­huo­ne, ka­pe­at pii­an­por­taat sekä lä­hes koko ala­ker­ta sai­vat uu­den vä­rin. Vain al­ko­vin ja kuis­tin lat­ti­ois­sa on al­ku­pe­räi­nen maa­li. Li­säk­si mök­kiin na­pu­tel­tiin uu­det lau­ta­lat­ti­at. Torp­pa laa­je­ni re­mon­tis­sa ul­lak­ko­huo­neen ver­ran, nyt ne­li­öi­tä on rei­lut kuu­si­kym­men­tä.

Kymmenen pisteen vinkki. Käytä vanhaa ovea halkopinon tukemiseen Marin tapaan.

– Lat­ti­at kä­si­tel­tiin li­pe­äl­lä ja Os­mo Co­lo­rin öl­jy­va­hal­la, joka tun­tuu ja­lan al­la mu­ka­val­ta. Jos oli­sin ha­lun­nut ihan pom­min­var­man, ko­van käy­tön kes­tä­vän lat­ti­an, oli­si pi­tä­nyt käyt­tää val­kois­ta pet­siä ja ve­ne­lak­kaa, Mari ker­too.

Pesupaikka on taivasalla. Kuuma vesi lämpenee vanhassa saunapadassa pesupaikan vieressä.

Vuon­na 1921 ra­ken­net­tuun mök­kiin ei tule vet­tä si­säl­le. Mari piti sitä os­to­het­kel­lä plus­sa­na, ei­pä ai­na­kaan edes­sä oli­si ve­si­va­hin­koa ja vuo­ta­via put­kia. Kan­to­ve­si riit­tää keit­ti­ö­käy­tös­sä, mut­ta vie­mä­ri on kui­ten­kin hyvä ol­la.

– Jos jo­ta­kin pi­dän hiu­kan epä­käy­tän­nöl­li­se­nä, niin ta­ka­pi­han kyl­py­huo­net­ta. Kyl­pe­mi­nen ul­ko­na on ke­sä­ai­kaan haus­kaa, mut­ta pak­ka­sel­la se vaa­tii luon­net­ta, Mari nau­raa.

Torpan päädyssä on villiviinien peittämä huvimaja. Sateella se on aivan ihastuttava paikka lukea ja pelata. – Sen sisäpinnat kaipaisivat tosin maalia, toteaa torpan energinen emäntä.

Puu­sei­nät suo­jaa­vat tuu­lel­ta, mut­ta tai­vaal­ta va­lu­vaa vet­tä tai vih­mo­vaa lun­ta ne ei­vät es­tä sa­ta­mas­ta nis­kaan.

– Sau­na­ta­lo ja vaja pu­ret­tiin en­nen kuin ne eh­ti­vät kaa­tua. Ik­ku­na­la­seis­ta ra­ken­net­tu kas­vi­huo­ne ro­mah­ti muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Sen ti­lal­le pys­ty­tin uu­den. Uu­si vaja ja per­go­la ovat pai­koil­laan, mut­ta sau­na on vie­lä suun­ni­tel­mis­sa.

Lukeminen ja lautapelit, ne perinteiset mökkitekemiset ovat aina paikallaan. Valoisan kamarin lukutuolit ovat sopivasti ikkunan edessä. Korituoli on pitkäaikaisessa hoitopaikassa Marin luona. Se on lainassa hänen ystäviltään Sannalta ja Esalta.

PAR­HAAT ASI­AT

Mari is­tus­ke­lee lem­pi­pai­kal­laan mö­kin ul­ko­rap­pu­sil­la ja miet­tii tu­le­via.

– Mie­leen tul­vii uu­sia ide­oi­ta, vaik­ka puu­tar­han puo­lel­le on jo li­sät­ty pe­ren­na­penk­ke­jä ja kas­vi­mai­ta sekä laa­ti­koi­ta, is­tu­tet­tu uu­sia ome­na-, pää­ry­nä-, luu­mu- ja kir­sik­ka­pui­ta. Ha­lu­ai­sin li­sä­tä hyö­ty­kas­vien vil­je­lyä, ja hu­vi­ma­ja pi­täi­si maa­la­ta si­säl­tä. Sau­na­kin odot­taa vuo­ro­aan, vaik­ka­kin jo piir­ret­ty­nä, hän huo­kai­see.

Alkovin sinisen punaisen ja valkoisen yhdistelmä on pettämättömän raikas.

Par­haat asi­at ovat koko ajan ole­mas­sa, yh­des­sä olo ys­tä­vien ja lap­sien kans­sa, vii­ni­la­sil­li­nen hy­väs­sä seu­ras­sa pa­ti­ol­la ja puu­tar­has­sa puu­hai­lu.

Saa nauraa. Pinnatuolin lukemattomat kesät ulkona saavat sen virnistelemään.

Puu­tar­han pal­kit­se­vaan ja ih­meel­li­seen maa­il­maan Mari su­kel­taa sääl­lä kuin sääl­lä, hoi­ta­maan, vaa­li­maan ja kuok­ki­maan.

– Van­ha­na­jan pen­sas­ruu­sut ovat eh­dot­to­mia suo­sik­ke­ja­ni. Ne ovat kau­nii­ta, kuk­ki­vat eri ai­koi­hin ja myös tuok­su­vat. Suo­sik­ke­ja ovat myös lä­hes kaik­ki van­hat mum­mo­lan pe­rin­ne­pe­ren­nat: mal­vat, pik­ku­sy­dän, sär­ky­nyt sy­dän, ukon­ha­tut ja ri­ta­rin­kan­nuk­set, Mari ku­vai­lee.

Pitäisiköhän hankkia toinenkin kasvihuone, sillä yksi ei näytä riittävän. Tomaatit ehtivät kypsyä juuri parahiksi syksyyn mennessä.

Nyt on juu­ri oi­kea ai­ka ryh­tyä poi­mi­maan sa­toa tal­teen ja naut­ti­maan ke­sän vii­mei­ses­tä kuk­ka­lois­tos­ta.