FI­REN­ZEN ERI­KOI­SUU­DET

Sota-ajan pe­ru­na fi­ren­ze­läi­nen ruo­ka on hy­vin yk­sin­ker­tais­ta. Jos ra­vin­to­las­sa ti­laa pih­vin, saa lau­ta­sel­leen vain pih­vin. Li­suk­keet, con­tor­ni, on ti­lat­ta­va erik­seen.   Syöm­me il­lal­lis­ta Ris­to­ran­te Buca Ma­ri­os­sa, joka näyt­tää ulos­päin pie­nel­tä, tu­pa­ten täyn­nä ole­val­ta kul­ma­kup­pi­lal­ta. Ul­ko­nä­kö pet­tää, sil­lä si­säl­lä avau­tuu huo­ne toi­sen­sa jäl­keen.

Duomo eli tuomiokirkko on Firenzen maamerkki.

Ja­pa­ni­lais­tu­ris­tin lau­ta­sel­la näen elä­mä­ni suu­rim­man pih­vin. T-luu­pih­vi Bis­tec­ca al­la Fi­o­ren­ti­na pai­naa pari ki­loa. Toi­nen puo­li on peh­me­ää fi­lee­tä ja toi­nen mau­kas­ta ja ras­vai­sem­paa li­haa. Pih­vi suo­si­tel­laan syö­tä­väk­si me­diu­mi­na. Yh­des­tä pih­vis­tä riit­tää 2–4 ruo­kai­li­jal­le, luu pai­naa noin ki­lon. Pih­vin seu­rak­si so­pii la­sil­li­nen pu­na­vii­niä ja vi­her­sa­laat­ti. Mui­ta pai­kal­li­sia herk­ku­ja ovat muun mu­as­sa fri­tee­ra­tut sie­net vas­ta­pu­ris­te­tun sit­ruu­na­me­hun kans­sa.   Tuh­din ruo­an jäl­keen mais­tu­vat can­tuc­ci­ni­kek­sit ja jäl­ki­ruo­ka­vii­ni. Ate­ri­an päät­tää esp­res­so, vaik­ka kel­lo lä­he­ni­si­kin jo puol­ta yö­tä. Il­lal­li­sen jäl­keen nau­ti­taan vie­lä lasi grap­paa.

POIK­KEA GREVE IN CHI­AN­TIS­SA

Tos­ca­nan alu­eel­la on run­saas­ti vie­hät­tä­viä pik­ku­ky­liä. Poik­ke­am­me Greve in Chi­an­tiin, jon­ka idyl­li­sen kes­ku­sau­ki­on lai­dal­la si­jait­see yk­si alu­een van­him­mis­ta li­ha­kau­pois­ta, vuon­na 1806 pe­rus­tet­tu An­ti­ca Ma­cel­le­ria Fa­lor­ni.

Turistien suosimalla Piazzale Michelangelolla seisoo David-patsas. Aukiolta avautuvat huikeat näkymät Firenzeen ja Arno-joelle.

Kau­pan edes­sä ko­mei­lee val­ta­va kuo­pal­le ku­lu­nut li­ha­tuk­ki ja ovel­la var­ti­oi täy­tet­ty vil­li­si­ka. Kau­pan ka­tos­ta roik­kuu ai­na­kin sata il­ma­kui­vat­tua kink­kua ja tis­keil­lä on tar­jol­la kä­sin­teh­ty­jä mak­ka­roi­ta. Huu­maa­va li­han ja yrt­tien tuok­su täyt­tää il­man. Tuot­teet ovat niin tun­net­tu­ja, et­tä fi­ren­ze­läi­set käy­vät tääl­tä as­ti os­ta­mas­sa li­haa, vaik­ka mat­kaa on rei­lu kol­me­kym­men­tä ki­lo­met­riä. Sik­si Fa­lor­ni on avan­nut hil­jat­tain liik­keen myös Fi­ren­zen kes­kus­taan.

Falornin lihakauppa on perustettu jo vuonna 1806. Yritys kasvattaa itse vapaana laiduntavat sikansa.

Au­ki­on lai­dal­la on myös Caf­fe le Log­ge, jos­sa voi naut­tia mais­tu­vaa cap­puc­ci­noa tai puo­len­päi­vän jäl­keen esp­res­soa. Ita­li­a­lai­set ei­vät juo mai­to­kah­via kuin aa­mi­ai­sel­la. Va­rau­du pit­kiin sil­mäyk­siin, jos ti­laat cap­puc­ci­non il­ta­päi­väl­lä.   Joen var­rel­la Eno­te­ca Fa­lor­nis­sa voi mais­tel­la noin sa­taa eri­lais­ta vii­niä. Eu­ron po­le­teil­la voi os­taa mais­te­lu­an­nok­sia ja tes­ta­ta eri vuo­si­ker­to­ja.

TOS­CA­NAN VII­NI­TI­LAT

Ita­li­as­sa val­mis­te­taan ja nau­ti­taan pe­rin­tei­ses­ti pal­jon vii­niä, mut­ta ita­li­a­lai­nen vii­nin­vien­ti on var­sin nuor­ta. Rans­ka­lai­set vii­nit le­vi­si­vät maa­il­man tie­toi­suu­teen jo siir­to­maa­val­lan ai­ka­na, jon­ka vuok­si ne ovat ylei­ses­ti ar­vos­te­tum­pia. Ita­li­an kuu­ma il­mas­to tuot­taa li­säk­si omat on­gel­man­sa val­ko­vii­nin val­mis­tuk­ses­sa. Tos­ca­na­lai­set val­ko­vii­nit ovat kui­ten­kin raik­kai­ta ja ke­vyi­tä, ja pu­na­vii­nit­kään ei­vät ole ko­vin tam­mi­sia.

Suo­mes­sa hy­vin tun­net­tu tos­ca­na­lai­nen vii­ni on pu­no­tus­sa ko­ri­pul­los­sa ole­va Ruf­fi­non Chi­an­ti-pu­na­vii­ni, joka on ol­lut jo 31 vuot­ta Al­kon va­li­koi­mas­sa. Ruf­fi­non Ri­ser­va Du­ca­le Chi­an­ti Clas­si­co on Yh­dys­val­to­jen mark­ki­noil­la tun­ne­tuin ita­li­a­lai­nen vii­ni. Sitä on val­mis­tet­tu jo vuo­des­ta 1927. Ame­ri­kan kiel­to­lain ai­kaan se oli ai­noa vii­ni, jota sai os­taa ap­tee­kis­ta ter­veys­vai­ku­tus­ten­sa vuok­si.

Veh­re­ät vii­ni- ja olii­vi­puu­vil­jel­mät reu­nus­ta­vat Tos­ca­nan kuk­ku­loil­la kie­mur­te­le­via tei­tä. Mat­kan­jär­jes­tä­jil­tä voi tie­dus­tel­la val­mii­ta pa­ket­ti­mat­ko­ja vii­ni­a­lu­eil­le.

Ruffinon Poggio Casciano -viinitilalle pääsee tilakierrokselle ja tastingiin sopimuksen mukaan. Ruffinon Brand Ambassador Edoardo Torna ”varastaa” eli antaa pipetillä maistiaisia suoraan viinitynnyristä.

Oma­toi­mi­mat­kai­li­jan kan­nat­taa tu­tus­tua dis­co­ver­tus­ca­ny.com-si­vus­toon tai suo­men­kie­li­seen vii­ni­maa.fi-si­vus­toon. Mie­len­kiin­toi­nen vaih­to­eh­to on myös yh­dis­tää kau­pun­ki­lo­maan vie­rai­lu vii­ni­ti­lal­la. Kai­kil­la ti­loil­la ei vält­tä­mät­tä pu­hu­ta kuin ita­li­aa. Jos ti­lan net­ti­si­vut ovat eng­lan­nik­si, yleen­sä siel­tä löy­tyy myös kie­li­tai­toi­nen hen­ki­lö.   Jos ita­li­a­lai­nen ajo­tyy­li ei hir­vi­tä, hel­poin­ta on vuok­ra­ta au­to ja kier­rel­lä pit­to­res­ke­ja pik­ku­ky­liä maa­seu­dul­la.

Lä­hes jo­kai­ses­ta ky­läs­tä löy­tyy vii­ni­kaup­pa, li­ha­kaup­pa ja jää­te­lö­baa­ri, ge­la­te­ria. Tiet ovat kie­mur­te­le­vaa ser­pen­tii­niä, jo­ten mat­ka­pa­hoin­voin­nis­ta kär­si­väl­le Tos­ca­nan maa­seu­tu­kier­ros ei sovi. Ita­li­a­lai­set kier­tä­vät vii­ni­ti­lo­ja ves­poil­la.

Ruffinon edustustilalta Gretolesta avautuvat huimat näkymät laaksoon.

Ka­la­ra­vin­to­la Tos­ca­nan maa­seu­dul­la on har­vi­nai­suus. Ris­to­ran­te La Gal­le­ria si­jait­see hie­man syr­jäs­sä, par­haat päi­vän­sä näh­nees­sä os­tos­kes­kuk­ses­sa. Tän­ne ei tu­ris­ti va­hin­gos­sa ek­sy. Ita­li­a­lai­seen ta­paan pöy­tään tuo­daan mon­ta an­nos­ta, jot­ka jaam­me seu­ru­een kes­ken. Mais­tam­me en­sim­mäi­sek­si mus­te­ka­la­keit­toa. Sitä seu­raa­vat si­ni­sim­pu­kat ja ton­ni­ka­la­tar­tar. Tar­joi­li­jam­me, sym­paat­ti­nen ita­li­a­lais­rou­va, esit­te­lee ruo­at ita­li­ak­si. Pap­pa al po­mo­do­ro on lei­pä­puu­roa, joka teh­dään to­maa­tis­ta, val­ko­si­pu­lis­ta ja lei­väs­tä, yleen­sä il­man ka­laa.

Ris­to­ran­te La Gal­le­ria, Gal­le­ria Ca­va­lie­ri Or­di­ne Vit­to­rio Ve­ne­to 20, Pog­gi­bon­si (Sie­na). Na­vi­gaat­to­riin osoi­te Via del Com­mer­cio 31.

Viinirypäleet, joista tehdään viiniä, ovat pieniä ja erittäin makeita.

MA­KU­MAT­KAL­LE MI­LA­NOON

Mi­la­no on muo­din mek­ka, mut­ta sin­ne voi läh­teä myös ruo­ka­mat­kal­le. Kau­pun­ki on täyn­nä upei­ta ra­vin­to­loi­ta piz­ze­ri­as­ta kol­men Mic­he­lin-täh­den paik­koi­hin.

Ris­to­ran­te Ber­ton on vii­mei­sen pääl­le hi­ot­tu ais­ti­nau­tin­to, si­sus­tus­ta, pal­ve­lua ja ruo­kaa myö­ten. Huip­pu­kok­ki And­rea Ber­to­nin uu­des­sa ra­vin­to­las­sa on mah­dol­li­suus ruo­kail­la myös keit­ti­ös­sä tai yk­si­tyi­ses­sä ka­bi­ne­tis­sa. Yh­dek­sän ruo­ka­la­jin mais­te­lu­me­nu mak­saa 120 eu­roa. Ra­vin­to­la si­jait­see ylel­li­ses­sä ja fu­tu­ris­ti­ses­sa Por­ta Nuo­va Va­re­si­nen vas­ta­val­mis­tu­nees­sa kau­pun­gi­no­sas­sa, jos­sa on myös Al­var Aal­lon au­kio. Alue on eh­dot­to­mas­ti tu­tus­tu­mi­sen ar­voi­nen.   Nau­tim­me ate­ri­an myös vaa­ti­mat­to­mam­mas­sa kul­ma­kup­pi­las­sa Os­te­ria del Gam­be­ro Ros­sos­sa, joka on ko­di­kas ja me­lui­sa ita­li­a­lai­seen tyy­liin. Il­ta ku­lui seu­ra­tes­sa ita­li­a­lais­ta elä­mää ja naut­ties­sa her­kul­lis­ta pas­taa.

Ristorante Bertonin ruoka-annokset ovat taideteoksia. Kuvassa sahramilla maustettuja riisilastuja sekä peruna- ja parmesaanilastuja.

ITA­LI­AN SA­LAI­NEN HEL­MI SAN PEL­LEG­RI­NO

Rei­lun tun­nin ajo­mat­kan pääs­sä Mi­la­nos­ta si­jait­see vuor­ten ym­pä­röi­mä San Pel­leg­ri­non pik­ku­ky­lä. Se tun­ne­taan maa­il­mal­la laa­duk­kaas­ta pul­lo­ve­des­tä. Ny­ky­ään Nestlén omis­ta­ma juo­ma­teh­das on­kin alu­een tär­kein työl­lis­tä­jä. Mo­der­ni teh­das nö­köt­tää laak­sos­sa vuor­ten juu­rel­la, ei­kä sin­ne ole pää­syä ul­ko­puo­li­sil­la.

San Pel­leg­ri­non vie­hä­tys on pai­kan his­to­ri­as­sa.   Yli sata vuot­ta sit­ten jouk­ko va­rak­kai­ta ita­li­a­lai­sia lii­ke­mie­hiä pe­rus­ti täy­del­li­sen va­paa­a­jan­pai­kan yli­mys­töl­le, jos­sa he voi­si­vat hoi­taa ter­veyt­tään. Ai­kan­sa suu­rim­piin ja ylel­li­sim­piin ho­tel­lei­hin kuu­lu­nut Grand Ho­tel San Pel­leg­ri­no on seis­syt tyh­jil­lään ne­li­sen­kym­men­tä vuot­ta. On help­po ku­vi­tel­la mil­lais­ta siel­lä on ol­lut ho­tel­lin lois­ton päi­vi­nä vuo­des­ta 1904 en­sim­mäi­seen maa­il­man­so­taan, kun rik­kaat ja yl­häi­set ym­pä­ri Eu­roop­paa ovat viet­tä­neet siel­lä ai­kaan­sa.

CA­SI­NO KUIN BOND-ELO­KU­VIS­TA

Joen toi­sel­la puo­lel­la, vas­ta­pää­tä ho­tel­lia on kun­nos­tet­tu ju­gend­tyy­li­nen Ca­si­no, jon­ka si­sään­käyn­tiä ko­ris­ta­vat skor­pi­o­nin­mal­li­set va­lai­si­met. Sen esi­ku­va­na oli Mon­te Car­lon le­gen­daa­ri­nen ka­si­no. Paik­ka ra­ken­net­tiin, jot­ta ho­tel­lin vie­rail­la oli­si jo­tain te­ke­mis­tä hoi­ta­es­saan ter­veyt­tä kyl­py­läs­sä. To­sin uh­ka­pe­lit sal­lit­tiin vain vuo­si­na 1907–12, kos­ka pai­kas­ta tuli lii­an suo­sit­tu. Ca­si­nol­la oli huo­ne, jon­ne saat­toi ve­täy­tyä it­ke­mään tap­pi­on kyy­ne­liä. Ra­ken­nus on res­tau­roi­tu ja sin­ne jär­jes­te­tään ti­lauk­ses­ta opas­tet­tu­ja kier­rok­sia, joil­la voi ais­tia men­neen maa­il­man lois­ton. Ho­tel­lin­kin kor­jaa­mi­seen on löy­ty­nyt ra­hoi­tus ja toi­vot­ta­vas­ti se avau­tuu lä­hi­vuo­si­na ylei­söl­le.

UNEL­MIEN KYL­PY­LÄ

Ca­si­non vie­res­sä si­jait­see täy­sin uu­sit­tu van­ha kyl­py­lä­ra­ken­nus ja sen uu­di­so­sa. Ele­gant­ti QC Ter­me -kyl­py­lä on tar­koi­tet­tu vain ai­kui­sil­le.   Kyl­py­läs­tä löy­tyy eri­lai­sia al­tai­ta ja ve­si­hoi­to­ja kol­mes­sa ker­rok­ses­sa. Ym­pä­ri vuo­den au­ki ole­vil­ta ul­ko­al­tail­ta voi ihail­la ym­pä­röi­viä vuo­ria. Van­hal­la puo­lel­la on muun mu­as­sa hä­mä­räs­ti va­lais­tu hil­jen­ty­mis­huo­ne, jos­sa tak­ka­tu­li pa­laa ja asi­ak­kaat le­päi­le­vät lam­paan­tal­joil­la pääl­lys­te­tyil­lä le­po­tuo­leil­la. Kaik­ki­al­la lei­juu huo­ne­tuok­su­jen ja ylel­lis­ten saip­puo­i­den tuok­su. Kun näl­kä is­kee, voi pu­kea yl­leen pak­sun, peh­me­än kyl­py­ta­kin ja tos­sut ja siir­tyä fres­koil­la ko­ris­tel­tuun ruo­ka­sa­liin, jos­sa tar­joil­laan bruns­sia ja il­ta­pa­laa.

QC Terme -kylpylässä voi kylpeä maailmankuulussa terveysvaikutteisessa San Pellegrinon vedessä. Ulkoaltaat ovat auki ympäri vuoden, sisäänpääsy 40 e

Jo­tain men­nees­tä maa­il­mas­ta ja pa­heel­li­suu­des­ta on sen­tään jäl­jel­lä. Ylel­li­ses­sä kyl­py­läs­sä va­lo­ku­vaa­mi­nen ei ole sal­lit­tua, sil­lä se on ra­kas­tu­nei­den pa­rien suo­si­os­sa. Kyl­py­lä ha­lu­aa taa­ta asi­ak­kai­den­sa yk­si­tyi­syy­den ja pi­tää seu­ra­pii­rien suh­de­ku­vi­ot pois­sa juo­ru­leh­tien pals­toil­ta.   Kyl­py­lä­mat­kan voi yh­dis­tää esi­mer­kik­si las­ket­te­lu­reis­suun Ita­li­an Al­peil­le. Len­nä Mi­la­noon, vuok­raa au­to tai mat­kus­ta ju­nal­la Ber­ga­moon ja siel­tä 25 ki­lo­met­rin pää­hän lin­jaa­u­tol­la San Pel­leg­ri­noon. Kyl­py­läs­sä ei ole ma­joi­tus­ta, mut­ta ky­läs­sä on muu­ta­ma pie­ni ho­tel­li. Al­peil­le on ly­hyt mat­ka esi­mer­kik­si Fop­po­loon tai Ma­don­na di Cam­pig­li­oon.

Tie­toa San Pel­leg­ri­nos­ta:

● San Pel­leg­ri­no Ter­me

● Tu­ris­mo San Pel­leg­ri­no Ter­me 

HY­VIÄ RA­VIN­TO­LOI­TA MI­LA­NOS­SA:

HIN­TA­VAT:

• Ris­to­ran­te Ber­ton, Vi­a­le del­la Li­be­ra­zi­o­ne 13

• Ris­to­ran­te D’O, te­le­vi­si­os­ta tu­tun keit­ti­ö­mes­ta­ri Da­vid Ol­da­nin suo­sit­tu ra­vin­to­la Mi­la­non ul­ko­puo­lel­la. Via Ma­gen­ta 18, San Piet­ro all’Ol­mo, Cor­na­re­do

• Car­lo e Ca­mil­la in Seg­he­ria, us­ko­ma­ton mil­jöö van­has­sa teh­das­ra­ken­nuk­ses­sa, eri­koi­sia drink­ke­jä, Seg­he­ria, Via Giu­sep­pe Meda 24

• Al Pont de Ferr, yh­den Mic­he­li­nin täh­den gour­met­ra­vin­to­la Na­vig­lin alu­eel­la, Ripa di Por­ta Ti­ci­ne­se 55, Na­vig­lio Gran­de

• Ris­to­ran­te Gi­a­co­mo Aren­ga­rio, upe­at nä­ky­mät Duo­mol­le. Via Gug­liel­mo Mar­co­ni 1

EDUL­LI­SEM­MAT:

• I Ca­pa­tos­ta, hyvä piz­za­paik­ka Na­vig­lin alu­eel­la. Al­zaia Na­vig­lio Gran­de 56

• Cu­ci­na Fu­set­ti, ren­nos­ti 50-lu­vun hen­keen si­sus­tet­tu pie­ni pas­ta­paik­ka Na­vig­lis­sa. Via Ma­rio Fu­set­ti 1

• Zio Pes­ce, hyvä ka­la­ra­vin­to­la, Via Cic­co Si­mo­net­ta 8

• Os­te­ria del Gam­be­ro Ros­so, Ris­to­ran­te Piz­ze­ria, Vi­a­le Pa­su­bio 6

TIE­SIT­KÖ ET­TÄ:

● Vii­ni­köyn­nök­set al­ka­vat tuot­taa sa­toa noin 3-vuo­ti­ai­na. Vas­ta 10-vuo­ti­aa­na ne al­ka­vat tuot­ta­vaa mää­rää ja laa­tua. Par­haim­mil­laan köyn­nök­set ovat 15–20-vuo­ti­ai­na, ja ne uu­si­taan yleen­sä 25 vuo­den jäl­keen.

● Tos­ca­nan mat­kai­lun huip­pu­se­son­ki on tou­ko–hei­nä­kuus­sa. Elo­kuus­sa ita­li­a­lai­set it­se lo­mai­le­vat ran­ta­kau­pun­geis­sa tai vuo­ris­tos­sa.

● Juna on au­toa no­pe­am­pi vaih­to­eh­to Ita­li­as­sa. Moot­to­ri­tei­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta tiet ovat pie­niä ja kie­mu­rai­sia. Ju­nis­sa on jous­ta­va hin­noit­te­lu. Li­put kan­nat­taa va­ra­ta heti, kun ne tu­le­vat myyn­tiin noin 5 kuu­kaut­ta en­nen mat­kaa. Li­put ovat sil­loin edul­li­sem­pia. Lip­pu­ja ei voi os­taa ju­nas­ta.Tre­ni­ta­li­an net­ti­si­vuil­le