Työskentelen kotona, työtilani on yläkerrassa olohuoneen yhteydessä.

Lem­pi­paik­ka­ni on ui­ma­paik­ka pie­nen met­sän ku­pees­sa. Käyn siel­lä lä­hes joka päi­vä
ui­mas­sa, ke­sät tal­vet.

En koe, et­tä mi­nul­la on mi­tään eri­tyis­tä tyy­liä. Py­rin si­sus­ta­maan ti­lan eh­doil­la; tuo­maan sii­hen tar­vit­ta­via ele­ment­te­jä har­mo­ni­an luo­mi­sek­si. Jos­kus se tar­vit­see vä­riä, jos­kus il­ma­vuut­ta ja jos­kus peh­men­nys­tä. Jos­kus tila kan­taa it­se it­sen­sä il­man mi­tään li­säyk­siä, ja sel­lai­set ti­lat ovat­kin mi­nus­ta kiin­nos­ta­vim­pia.

Rak­kaim­mat esi­nee­ni ovat kaik­ki las­te­ni te­ke­mät te­ok­set, joi­ta meil­lä on ko­to­na esil­lä on­nek­si iha­nan mon­ta.

Porrastasanteella on lasten yhteistyönä tekemä koulun kuvataidetyö lintutornista. Löysin työlle muovisen jalustan Kiosk 48TH -liikkeestä.

Pa­ras­ta ko­dis­sa­ni on ik­ku­nois­ta avau­tu­va mai­se­ma, ava­ra fii­lis huo­neis­sa ja va­loi­suus. Myös se, et­tä tääl­lä mah­tuu pi­tä­mään iso­ja il­lal­li­sia tai kut­su­maan ka­ve­ri­po­ru­kan yö­ky­lään.

Rruokailutilasta avautuu upea maisema. Kun mieleistä pyöreää pöytää ei löytynyt, teetin pöytälevyn Duratista. Metallisen jalan on tehnyt aviomieheni kummisetä suunnitelmieni mukaan. Yrjö Kukkapuron suunnittelemat L-28KV-tuolit verhoiltiin eri väreillä. Etualalla on Yrjö Kukkapuron CNC-1-tuoli, jonka verhoilukankaan olen suunnitellut.

Papu Designin ja Hakolan vuoden 2019 yhteistyömallisto koostui suunnittelemillani kankailla verhoilluista sohvista, raheista ja sohvatyynyistä. Tasolla on Kirsti Tuokon pleksille tehty maalaus.

Ren­tou­dun avan­nos­sa ja luon­non­ve­sis­sä yli­pää­tään. Myös met­sä rau­hoit­taa mi­nua. Jol­lain lail­la myös sii­vo­a­mi­nen ren­tout­taa mi­nua, tai ai­na­kin lop­pu­tu­los, kun on sii­vot­tu.

En luo­pui­si asu­mi­ses­ta luon­non lä­hel­lä.

Haa­vei­len omas­ta pie­nes­tä la­si­kuu­ti­o­mö­kis­tä var­vi­kos­sa met­sä­lam­men reu­nal­la. Toi­saal­ta taas kak­kos­ko­dis­ta jos­sain Eu­roo­pan suur­kau­pun­gis­sa.

Vä­rit ovat ovat mi­nul­le ää­rim­mäi­sen tär­kei­tä, val­koi­sen ja mus­tan sä­vyis­tä läh­tien. Ra­kas­tan vä­riyh­dis­tel­mien luo­mis­ta ja tark­kai­len, mi­ten eri ta­voin ku­kin väri soi, kun sen vie­rus­ka­ve­rin vaih­taa. Tä­män ko­din si­sus­tus on mel­ko vä­ri­käs. Koen, et­tä mo­der­ni talo kai­paa ja kes­tää vä­re­jä pa­rem­min kuin vaik­ka­pa van­ha ko­tim­me, joka huo­kui his­to­ri­aa 1900-lu­vun alus­ta.

Makkarakuppi-akryylityön maalasin mdf-levylle.