Jen­nin ja Har­rin ko­din si­sään­käyn­tiä jou­tuu het­ken ha­ke­maan, en­nen kuin sen oi­val­taa. Kal­li­on ker­ros­ta­lo­jen lo­mas­sa har­maa, jul­ki­si­vul­taan vaa­ti­ma­ton ra­ken­nus jää ove­las­ti pii­loon. Asun­toon on käyn­ti suo­raan ka­tu­ta­sos­ta, mikä on jo si­nän­sä har­vi­nais­ta Hel­sin­gin kan­ta­kau­pun­gis­sa.

Suorat mustat portaat johtavat keskikerroksesta ylös. Näyttävä maalaus on Katriina Salon. Sen alapuolella Fasetti-huonekaluliikkeestä Hollolasta ostettu jakkara.

Si­sä­ti­lois­sa odot­taa kui­ten­kin var­si­nai­nen yl­lä­tys: kol­meen ker­rok­seen ra­ken­net­tu kau­pun­ki­ko­ti on il­ma­va, va­loi­sa ja täyn­nä tai­det­ta. Yk­sin­ker­tai­nen mus­ta por­taik­ko si­too ti­lat toi­siin­sa, ja valo lai­neh­tii si­sään suu­ris­ta kort­te­li­pi­hal­le avau­tu­vis­ta ik­ku­nois­ta.

Jen­ni ja Har­ri muut­ti­vat Kal­li­oon Hel­sin­gin Viis­kul­mas­ta vuon­na 2013. Van­haan kä­si­työ­no­pet­ta­jien op­pi­lai­tok­seen ra­ken­net­tu koti oli toi­vei­den täyt­ty­mys asui­na­lu­ees­ta ark­ki­teh­tuu­riin. He pää­si­vät muut­ta­maan täy­sin val­mii­seen ko­tiin ei­kä edes pie­nil­le re­mon­teil­le ole ol­lut tar­vet­ta.

− Mei­tä vie­hät­ti huo­neis­ton kes­kie­u­roop­pa­lai­nen tyy­li ja mah­dol­li­suus asua ri­vi­ta­lo­mai­ses­ti kes­kel­lä Kal­li­o­ta. Kau­pun­gi­no­sas­sa on li­säk­si ins­pi­roi­va ja bo­hee­mi tun­nel­ma. Olem­me asu­neet tääl­lä nyt lä­hes kym­me­nen vuot­ta, Jen­ni ker­too.

Asunnosta on käynti sisäpihalle. Suojaisa korttelipiha on turvallinen ja rauhallinen paikka kesäiseen yhdessäoloon.

OPIS­TON JUH­LA­SA­LIS­TA RI­VI­TA­LOK­SI

Ta­lo­yh­ti­ön his­to­ria an­taa oman kiin­nos­ta­van nä­kö­kul­man asu­mi­seen eten­kin heil­le, jot­ka ko­ke­vat tai­teen ja kult­tuu­rin omak­seen. Hel­sin­gin­ka­dun, Tau­no Pa­lon puis­ton ja Alp­pi­ka­dun vä­li­maas­tos­sa pol­vei­le­va opis­to­ta­lo on val­mis­tu­nut vuon­na 1957. Kiin­teis­tö muu­tet­tiin asun­noik­si vuon­na 2008.

Jen­nin ja Har­rin koti si­joit­tuu ra­ken­nuk­sen ma­ta­laan osaan, jos­sa oli ai­koi­naan opis­ton juh­la­sa­li. Pit­kä­no­mai­seen sii­peen on ra­ken­net­tu kol­me per­soo­nal­lis­ta kol­mi­ker­rok­sis­ta huo­neis­toa.

Op­pi­lai­tok­sen hen­ki on edel­leen ais­tit­ta­vis­sa ta­lon käy­tä­vil­lä ja pie­nis­sä yk­si­tyis­koh­dis­sa. Esi­mer­kik­si yh­den ra­pun si­sään­käyn­nin vie­res­sä on vit­rii­ni, jo­hon on koot­tu opis­ton his­to­ri­aa ku­vaa­va näyt­te­ly. Toi­si­naan ik­ku­nas­sa ilah­dut­ta­vat pie­net tai­de­näyt­te­lyt.

Olohuone ja ruokailutila muodostavat yhtenäisen, näyttävän kokonaisuuden. Vanhan oppilaitoksen juhlasaliin on tehty persoonallisia kolmen kerroksen koteja. Sisustuksessa yhdistyvät kylmät ja lämpimät pinnat. Lasipöytä on Knollin Barcelona. EGS:n lasiveistosten yläpuolelle on ripustettu Raili Tangin teos.

ISO­ÄI­TI KE­RÄ­SI TAI­DET­TA

Tai­de on Jen­nil­le tär­keä osa elä­mää ja asu­mis­ta. Työs­sään Hel­sin­gin kau­pun­gin ke­hit­tä­mi­sa­si­an-tun­ti­ja­na hän kä­sit­te­lee tai­teen ja kult­tuu­rin hy­vin­voin­ti­vai­ku­tuk­sia eten­kin ikään­ty­nei­den nä­kö­kul­mas­ta. Ins­pi­raa­ti­on am­mat­tiin hän sai ai­koi­naan tär­ke­äl­tä ih­mi­sel­tä.

− Rak­kaus tai­tee­seen tu­lee iso­äi­dil­tä­ni, joka ke­rä­si ku­va­tai­det­ta. On ol­lut etuo­i­keus saa­da kas­vaa tai­de­te­os­ten kes­kel­lä.

Jen­ni us­koo vah­vas­ti tai­teen ja kult­tuu­rin hy­vää te­ke­vään voi­maan, ja aja­tus­ta tu­kee myös tut­kit­tu tie­to.

− Iso­äi­dil­lä­ni oli ai­koi­naan vie­lä hoi­va­ko­dis­sa­kin kaik­ki tär­keim­mät te­ok­set ym­pä­ril­lään, Jen­ni sa­noo.

Jennillä on erityinen tunneside Ulla Rantasen Auringonlasku-serigrafiaan. Marmorinen sivupöytä on asunnon edellisen asukkaan teettämä. Kattovalaisin on Tom Dixonin.

KAU­NEUS TUO HY­VIN­VOIN­TIA

Jen­nin ja Har­rin ko­dis­sa ei ole tyh­jiä sei­niä. Jen­nin mie­les­tä oli­si jopa hie­man ah­dis­ta­vaa elää tyh­jyy­den ym­pä­röi­mä­nä. Ko­dis­sa pi­tää it­ses­tään sel­väs­ti ol­la tau­lu­ja. Esi­mer­kik­si Ul­la Ran­ta­sen teos Au­rin­gon­las­ku oli Jen­nil­lä omas­sa huo­nees­saan lap­suu­den­ko­dis­sa. Nyt se ko­mei­lee pa­raa­ti­pai­kal­la asun­non kes­ki­ker­rok­ses­sa.

− Ran­ta­sen teos on mi­nul­le eri­tyi­nen, ja se läh­ti­si mat­kaan en­sim­mäis­ten esi­nei­den jou­kos­sa, jos asun­nos­sa syt­tyi­si tu­li­pa­lo, Jen­ni poh­tii.

Jen­ni ajat­te­lee, et­tä es­teet­ti­sel­lä ym­pä­ris­töl­lä vä­rei­neen, muo­toi­neen ja muis­toi­neen on suu­ri vai­ku­tus ih­mi­sen hy­vin­voin­tiin kai­kis­sa elä­män­vai­heis­sa.

− Ym­pä­ris­tö hei­jas­te­lee koko ole­mus­ta­si. Jos olet ai­na ol­lut te­ke­mi­sis­sä ku­va­tai­tei­den tai vaik­ka­pa te­at­te­rin kans­sa, on kau­hea aja­tus, et­tä se kaik­ki riis­tet­täi­siin yh­täk­kiä pois. Ih­mi­nen tar­vit­see ym­pä­ril­leen omat tär­ke­ät ju­tut van­ha­na­kin, Jen­ni pai­not­taa.

Use­at tai­de­te­ok­sis­ta on saa­tu vuo­sien saa­tos­sa lah­jak­si tai pe­rin­tö­nä. Myös Har­ri on vai­mon­sa myö­tä in­nos­tu­nut tai­teen ke­rää­mi­ses­tä. Hä­nen han­kin­toi­hin­sa lu­keu­tu­vat muun mu­as­sa ku­va­tai­tei­li­ja EGS:n la­si­veis­tok­set. Ne ovat vai­kut­ta­va näky mus­tan mar­mo­ri­sen si­vu­ta­son pääl­lä.

Huonekalut sointuvat kauniisti seinille ripustettuihin tauluihin. Seinällä Nanna Suden ja Pentti Kaskipuron teoksia.

PALA KER­RAL­LAAN KOOT­TU

Si­sään­tu­lo­ker­rok­ses­ta las­keu­du­taan kes­ki­ker­rok­seen, jos­sa ruo­kai­lu­ti­la ja olo­huo­ne ovat avo­nais­ta, kor­ke­aa ti­laa. Alim­mas­sa ker­rok­ses­sa on rei­lun ko­koi­nen ma­ta­lam­pi tila. Toi­nen si­sään­käyn­ti on sul­je­tul­le kort­te­li­pi­hal­le, mikä tuo pien­ta­lo­mais­ta tun­nel­maa asu­mi­seen.

– Läm­pi­mä­nä päi­vä­nä pi­däm­me pi­ha­o­vea yleen­sä au­ki. Kal­li­on ja lä­hel­lä si­jait­se­van Lin­nan­mä­en hu­vi­puis­ton ää­net kan­tau­tu­vat haus­kas­ti si­säl­le, Jen­ni ker­too.

Si­sus­tus on ra­ken­tu­nut ajan kans­sa pala ker­ral­laan. Jen­ni sa­noo ihai­le­van­sa ih­mi­siä, joil­la on tai­to vi­si­oi­da het­kes­sä ti­laan tie­tyn­lai­nen tyy­li. Hän it­se läh­tee liik­keel­le vaik­ka­pa yh­des­tä huo­ne­ka­lus­ta tai esi­nees­tä ja ra­ken­taa hi­taas­ti asi­oi­ta sen ym­pä­ril­le. Ko­ko­nai­suus hah­mot­tuu in­tui­tii­vi­sel­la ot­teel­la.

Esi­mer­kik­si kes­ki­ker­rok­sen si­sus­ta­mi­sen Jen­ni aloit­ti isos­ta ruo­ka­pöy­däs­tä.

− Voi­sin elää vaik­ka puo­li vuot­ta il­man tuo­le­ja löy­tääk­se­ni juu­ri ne oi­ke­at, jot­ka pu­hut­te­le­vat mi­nua. Har­ri puo­les­taan te­ki­si va­lin­nat huo­mat­ta­vas­ti no­pe­am­min, Jen­ni sa­noo.

Vaik­ka Jen­ni ei vä­li­tä tyh­jis­tä, val­koi­sis­ta sei­nis­tä, hän ko­kee tie­tyn­lai­sen mi­ni­ma­lis­min vie­hät­tä­väk­si. Hän ei kui­ten­kaan voi ol­la ra­kas­tu­mat­ta vas­taan tu­le­viin esi­nei­siin, jo­ten si­sus­tuk­ses­ta muo­dos­tuu väis­tä­mät­tä vä­ri­käs ja run­sas.

Alin kerros on ikkunaton tila, joka toimii oleskeluhuoneena. Sohva on ostettu Iskusta.