Sisään tullaan talon sivulta suoraan keittiöön ja eteiseen. Naulakko on Olavi Koposen prototyyppejä. Vanerinen puoliseinä kaareutuu takkasyvennyksen ja eteisen väliin.

Avoin tila on kalustettu ennakkoluulottomasti. Arne Jacobsenin klassikkotuoli Eggin saa pyöräytettyä haluamaansa suuntaan. Futonpatjalla on monta roolia: siinä tehdään aamujumppa ja kuunnellaan musiikkia. Yöksi siihen saa varavuoteen. Asunnon näkyvät puupinnat ovat sormipanelointia ja vaneria. Puu vaimentaa akustiikkaa. Kasvien suojaruukkuina ovat Mifukon uusiomateriaalista valmistetut korit. Kirjava pilari on naamioitu sadevesiputki, joka on päällystetty kiertämällä kuviollinen trikoo sen ympärille.

Mai­se­ma eh­tii vaih­tua ava­rien pel­to­au­kei­den ja kar­ta­no­a­lu­ei­den läpi ajet­ta­es­sa met­säi­sek­si rin­teek­si, en­nen kuin tul­laan pe­ril­le. On ki­pak­ka pak­kas­päi­vä ja run­sas­lu­mi­sen tal­ven lop­pu­suo­ra. Ne an­ta­vat täy­den var­muu­den luon­non ja ark­ki­teh­tuu­rin on­nis­tu­nees­ta lii­tos­ta.

Ark­ki­teh­ti Ola­vi Ko­po­nen on tun­net­tu tin­ki­mät­tö­myy­des­tään, kun hän suun­nit­te­lee ta­lo­ja puus­ta eko­lo­gi­sin pää­mää­rin. Oma Suo­men-koti on yh­dis­tel­mä ko­keel­li­suut­ta ja jo ai­em­mis­sa pro­jek­teis­sa hy­vik­si ha­vait­tu­ja rat­kai­su­ja.

Tum­ma ra­ken­nus on tien suun­taan vaa­ti­mat­to­man nä­köi­nen, mut­ta au­ke­aa suu­ri­na ik­ku­noi­na met­säi­seen ta­ka­maas­toon. Koti on ni­met­ty Lei­jak­si. Tääl­lä Ko­po­nen to­teut­taa tär­ke­ä­nä pi­tä­mään­sä ark­ki­teh­tuu­rin ja luon­to­ko­ke­muk­sen yh­teyt­tä. Si­sä­ti­lois­sa on myös ilah­dut­ta­vaa leik­ki­syyt­tä.

– Ta­lo­ni on yk­si tul­kin­ta­ni ih­mi­sen ja luon­non suh­tees­ta, hän ker­too.

Suuret ikkunat aukeavat talon koko pitkän takasivun mitalla luonnonmukaiseksi jätettyyn rinteeseen.

Toi­sen kult­tuu­rin nä­kö­kul­ma

Ola­vi Ko­po­sen työt ovat nyt Gre­nob­les­sa Rans­kas­sa. Part­ne­ri ark­ki­teh­ti­toi­mis­tos­sa on rans­ka­lai­nen ark­ki­teh­ti Ve­ro­ni­que Kli­mi­ne.

– Rans­kas­sa työs­ken­nel­les­sä­ni voin kat­soa tois­ta kult­tuu­ria toi­sen kult­tuu­rin nä­kö­kul­mas­ta tuo­rees­ti.

Rans­kas­sa on otet­tu il­mas­to­muu­tos to­des­ta, ja puu­ra­ken­ta­mi­nen li­sään­tyy.

– Saim­me suun­ni­tel­la Rans­kan suu­rim­man puu­kou­lun, jos­sa on päi­vä­ko­ti, ala-as­te ja kak­si ylä­as­tet­ta. Myös pui­set asui­na­lu­eet li­sään­ty­vät vauh­dil­la, Ko­po­nen ker­too.

Hitaasti tummuva hirsisauna saa savun sävyjä kylkeensä. Korkealla mäellä olevan savusaunan alapuolella näkyy asuinrakennus.

Sa­vu­sau­na kal­li­on la­el­la

Koti Kirk­ko­num­mel­la on suun­ni­tel­tu niin, et­tä asu­mis­kus­tan­nuk­set py­sy­vät pie­ni­nä. Ta­los­sa on maa­läm­pö, oma kai­vo ja si­sä­ves­so­jen li­säk­si eko­lo­gi­nen ul­ko­huus­si lä­hel­lä ra­ken­nus­ta.

Met­säi­sen ton­tin kor­keim­mal­le kal­li­ol­le on ra­ken­net­tu hir­si­nen sa­vu­sau­na. Se nou­see temp­pe­li­nä kai­ken muun ylä­puo­lel­le.

Asun­non lat­ti­a­ta­sos­ta läh­te­vien ik­ku­noi­den ta­ka­na on lumi tal­vel­la hir­ven-, peu­ran- ja jä­nik­sen­jäl­kien ko­ris­ta­ma. Vä­lit­tö­mäs­ti ta­lon si­vul­la, keit­ti­ön oven tun­tu­mas­sa voi gril­la­ta, sa­vus­taa ja syö­dä keit­to­ka­tok­sen suo­jas­sa.

Liukuovesta mennään pukeutumis-tilan kautta suureen, hämyisään saunaan. 

Nuo­ti­o­paik­ka kai­ken kes­kel­lä

Si­sä­ti­lat muo­dos­ta­vat toi­siin­sa liit­ty­viä eri­öi­tä, liu­kuo­vil­la eris­tet­tä­viä huo­nei­ta ja eri ta­sos­sa ole­via pe­siä. Oles­ke­lu ta­kan ää­rel­lä on jo ark­ki­teh­din ta­va­ra­merk­ki: nuo­ti­o­paik­ka kes­kel­lä kaik­kea.

Ove­ton kyl­py­huo­ne on pit­kän ik­ku­na­sei­nän pääs­sä omas­sa sy­ven­nyk­ses­sään. Se on olo­huo­nees­ta päin kat­seil­ta suo­jas­sa, mut­ta suu­ren ik­ku­nan läpi au­ke­aa mai­se­ma met­säi­seen rin­tee­seen.

Oles­ke­lu­ti­lat asu­kas voi ni­me­tä tar­pei­taan vas­taa­vas­ti: ruo­kai­lu­ti­la, kir­jas­to, joo­ga­ti­la, tak­ka­huo­ne, työ­huo­ne vai ma­kuu­huo­ne?

Keskellä oleskelutiloja on pesä, madallettu kolo takan edessä. Loikoilutasolla saa mukavan asennon tyynyjen avulla. Mustavalkoiset tyynyt ovat Adoran mallistosta, neuletyynyt Tuula Pynnösen. Oikealla on Antero Koskisen musta kiviveistos. Puoliseinän taakse jää eteisnaulakko ja oikealle keittiö, jonka takana on prototyyppi- ja pienoismallihuone.

Ikkunat ympäröivät ruokailusyvennystä kolmelta suunnalta.

Yh­teys ulos luon­toon

Ko­dis­sa on käy­tet­ty pal­jon puu­ta. Puu on Ko­po­sen en­si­si­jai­nen ma­te­ri­aa­li, sil­lä se on eko­lo­gi­nen ja tai­puu mo­neen.

Mo­der­ni vas­ta­koh­ta puul­le on be­to­ni­lat­tia, jo­hon on upo­tet­tu Iit­ta­lan vä­ri­la­sin pa­lo­ja. Sit­ten be­to­ni ja lasi on hi­ot­tu ja suo­jat­tu käyt­töä var­ten.

Suu­ret ik­ku­na­pin­nat ja nii­den vas­ta­pai­no­na puu tuo­vat ti­laan peh­me­än akus­tii­kan, jota täy­den­tä­vät suu­ret ma­tot.

Asun­to on avoin, mut­ta sii­nä on kui­ten­kin mah­dol­li­suus pie­nil­lä muu­tok­sil­la saa­da li­sää in­tii­miyt­tä vaik­ka­pa ma­kuu­huo­nei­siin.

Kaik­ki­al­la ko­dis­sa on otet­tu huo­mi­oon yh­teys ul­ko­ti­laan, ih­mi­sen suh­de luon­toon.

– Kun avaan unen jäl­keen sil­mä­ni, niin näen, pais­taa­ko au­rin­ko vai on­ko tal­vi­sen te­räk­sen­har­maa aa­mu. Ik­ku­nan ta­ka­na voi is­tua ora­va tai jä­nis kuin si­sään pyr­ki­äk­seen.

Keittiössä on kaasutaso sekä tarpeelliset koneet ja tilat ruoanlaitosta pitävälle asukkaalle. Oleskelutilan ja keittiön välissä sijaitseva korotettu taso antaa suojaa ja näkyvyyttä, mutta avaruus koko asuntoon säilyy.

Suihkusyvennyksen laatat on sommiteltu mieleisen värisillä laattojen loppuerillä.

Puu on kes­tä­vää ja eko­lo­gis­ta

Ko­po­nen kai­paa enem­män ko­keel­lis­ta asun­to­ra­ken­ta­mis­ta ja li­sää hy­viä te­ki­jöi­tä.

– Asun­to­jen ti­la­suun­nit­te­lu jun­naa pai­koil­laan. Ark­ki­teh­dil­le on tär­ke­ää tun­tea tu­le­vat asuk­kaat pe­rin poh­jin, mut­ta löy­tää sil­ti yleis­pä­te­viä, jous­ta­via ja hel­pos­ti muun­nel­ta­via rat­kai­su­ja.

Puu uu­siu­tuu ja so­pii Ola­vi Ko­po­sen mu­kaan hy­vin ra­ken­ta­mi­seen myös tu­le­vai­suu­des­sa.

– Ma­te­ri­aa­li­a­jat­te­lun voi uu­dis­taa tut­ki­mal­la niin men­nei­syyt­tä kuin tu­le­vaa­kin. Uu­det tek­nii­kat on hyvä ot­taa hyö­ty­käyt­töön sil­loin, kun ne ovat van­ho­ja pa­rem­mat. Puu­ra­ken­ta­mi­nen saa­daan ta­vat­to­man eko­lo­gi­sek­si ja kes­tä­väk­si oi­keil­la rat­kai­suil­la.

Yksi erillisistä huoneista on arkkitehdin pienoismalleja ja prototyyppejä varten. Koottava työpöytä ei tullut valmistukseen, mutta on mukava muistutus 80-luvun muotokielestä ja värityksestä.