Lem­pi­paik­ka­ni on toi­mis­tol­la, oman työ­pöy­tä­ni ää­res­sä. Toi­mis­tom­me on van­has­sa ark­ki­teh­ti­toi­mis­tois­sa Mar­ja­nie­mes­sä, jos­sa olem­me ol­leet kak­si vuot­ta. Lap­suu­den­ko­tim­me on vie­res­sä, ja olen ikään kuin pa­lan­nut ko­tiin. Tääl­lä on kaik­ki, mitä teen: show­room, pi­miö, om­pe­li­mo, atel­jee, pää­myy­mä­lä. Paik­ka on avoin­na myös ku­lut­ta­jil­le, sil­lä pe­rään­kuu­lu­tan yh­tei­söl­li­syyt­tä ja avoi­muut­ta te­ke­mi­seen.

En luo­pui­si 1970-lu­vun vi­nyy­li­ko­ko­el­mas­ta­ni ja levy-soit­ti­mes­ta­ni. Mi­nul­la on it­se hank­ki­mi­a­ni le­vy­jä sekä le­vy­jä van­hem­mil­ta­ni. Olen ke­rän­nyt le­vy­jä lap­suu­des­ta saak­ka. Sik­si bän­di­ni mo­lem­mat le­vyt on teh­ty vi­nyy­lei­nä. Mi­kään ei voi­ta tun­net­ta, kun soit­taa ai­don vi­nyy­li­le­vyn. Le­vy­soi­tin, vi­nyy­li ja mu­siik­ki ovat konk­reet­ti­sia ja läs­nä­o­le­via, ei­vät bit­te­jä ava­ruu­des­sa.

Ren­tou­dun res­cu­e­koi­ra Mau­rin kans­sa pit­kil­lä kä­ve­lyil­lä. Pää­mää­rä­tön va­el­te­lu met­säs­sä ren­tout­taa ja saa aja­tuk­set liik­keel­le. Vi­su­aa­li­se­na suun­nit­te­li­ja­na on tär­ke­ää, et­tei koko ajan ole kiin­ni ko­nees­sa tai vies­tien ää­rel­lä. Voi vaan ol­la ja aja­tuk­set saa­vat le­vä­tä.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on elä­män ker­rok­sel­li­suus. Joka iki­sel­lä asi­al­la on ta­ri­nan­sa. Mi­nul­la on hy­vin hen­ki­lö­koh­tai­nen suh­de huo­ne­ka­lui­hin, en­kä voi­si men­nä os­ta­maan kaik­kea ker­ral­la yh­des­tä kau­pas­ta. Suo­sin vin­ta­ge­ka­lus­tei­ta. Sei­nil­lä on tai­de­te­ok­si­a­ni ja ot­ta­mi­a­ni va­lo­ku­via. Val­koi­nen lat­tia ja val­koi­set sei­nät ovat hyvä taus­ta, muu si­sus­tus saa ol­la väri-ilo­tu­li­tus­ta. Koti on ko­ko­nais­val­tai­nen oman elä­män ker­ros­tu­ma.

Rak­kai­ta esi­nei­tä on usei­ta­kin, sil­lä kiin­nyn esi­nei­siin. Kai­kil­la on jo­kin stoo­ri. Äi­ti­ni on tul­lut evak­ko­na Kar­ja­las­ta. Ai­noa säi­ly­nyt esi­ne, jon­ka hän toi mu­ka­naan, on sim­pu­kan mal­li­nen tuh­ka­kup­pi 1920-lu­vul­ta, jos­sa on maa­lat­tu har­le­kii­nin pää. Mi­tään muu­ta ei ole jää­nyt. Mi­nul­le sil­lä on val­ta­vas­ti sym­bo­li­ar­voa. Isän puo­lel­ta on jää­nyt pal­jon­kin, mut­ta se on oma ta­ri­nan­sa.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat vi­her­kas­vien pis­tok­kaat. En ty­kän­nyt vi­her­kas­veis­ta tei­ni­nä, sil­lä lap­suu­den­ko­dis­sa­ni oli to­del­la pal­jon vi­her­kas­ve­ja. Kun tu­lin Jen­keis­tä, vi­her-vil­li­tyk­se­ni on läh­te­nyt kä­sis­tä. Mi­nul­la on yh­den ra­ha­puun 30 pis­to­kas­ta. Iha­naa, et­tä ne ovat ver­so­neet sii­tä yh­des­tä al­ku­pe­räi­ses­tä. Kas­vit ovat haus­ka har­ras­tus. Kun ko­tiin ei enää mah­du, olen tuo­nut nii­tä myös tän­ne toi­mis­tol­le.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on tien pääl­lä, mat­kal­la jon­ne­kin. Ra­kas­tan yli kai­ken Jenk­ke­jä. Olen ol­lut road tri­pil­lä Mis­si­si­pin ran­nal­la, jos­ta on us­ko­mat­to­mat nä­ky­mät yli lo­put­to­mien puu­vil­la­pel­to­jen.