Olem­me ka­lus­ta­neet ko­tim­me su­vul­ta saa­duil­la, kirp­pik­sil­tä han­ki­tuil­la ja mi­nun suun­nit­te­le­mil­la­ni esi­neil­lä. Suun­nit­te­lin puis­ta Oli­via-tuo­lia ja tein sen pro­to­tyy­pin sen ver­ran op­ti­mis­ti­sil­la ma­te­ri­aa­li­vah­vuuk­sil­la, et­tei se ai­van kes­tä jat­ku­vaa is­tu­mis­ta. Sik­si proto on as­ti­a­kaa­pin pääl­lä. Lo­pul­li­nen Oli­via-tuo­li on käy­tös­sä ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä.

En oi­ke­as­taan kiin­ny esi­nei­siin, mut­ta nau­tin niis­tä kyl­lä. Tär­kei­tä ovat esi­mer­kik­si puu­työ­ka­lut, tal­tat, joi­ta olen nyt pääs­syt käyt­tä­mään ak­tii­vi­sem­min. Otin talt­ta­sar­jan mu­kaan mö­kil­le ja pää­tin, et­tä veis­tän jo­tain ihan eri­lais­ta kuin yleen­sä. Sain isoi­säl­tä puu­ta yh­teen työ­hön, jos­ta tuli veis­tos, ja syn­tyi myös veis­tos­mai­nen pie­ni pöy­tä. Isoi­sä on mi­nut vih­ki­nyt puun työs­tä­mi­seen jo var­hai­sel­la iäl­lä, an­ta­nut kir­veen ja puu­kon kä­teen.

Rat­kai­sen ko­to­na­kin tila- ja ka­lus­te­on­gel­mia. Ra­ken­sin saa­re­ke­ka­lus­teen keit­to­ko­me­ron jat­kok­si. Män­ty­va­ne­ri­sen kaa­pin si­säl­lä on jää­kaap­pi, ja saa­rek­keen run­ko­na on Ike­an ka­lus­te. Li­sä­sin sii­hen ve­to­laa­ti­kot ja tein niil­le män­ty­va­ne­ris­ta etu­sar­jat. Puo­li­so­ni El­la löy­si Kier­rä­tys­kes­kuk­ses­ta Vuo­kon ruu­tu­kan­kaan, jos­ta tuli saa­rek­keen hel­ma.

Si­sus­tus­pa­hei­ta en tun­nus­ta, mut­ta meil­lä kyl­lä kes­kus­tel­laan jos­kus kier­rä­tys­ta­va­rois­ta, joi­ta El­la on tai­ta­va löy­tä­mään. Kun hän toi il­mai­so­sas­tol­ta poi­mi­man­sa sor­va­tun puu­kynt­te­li­kön, kat­soin, et­tä on­ko­han tuos­sa nyt lii­kaa mök­ki-vi­bea. Sit­ten kynt­te­lik­kö aset­tui mui­den puu­e­si­nei­den seu­raan ja al­koi­kin näyt­tää ai­ka hy­väl­tä.

Lem­pi­paik­ka­ni tai­taa ol­la no­ja­tuo­lis­sa, Tee­ma-kah­vi­kup­pi kä­des­sä ja Aa­mu-tv pääl­lä. Man­ta-no­ja­tuo­li on suun­nit­te­le­ma­ni pro­to­tyyp­pi, jon­ka
riip­pu­van is­tui­men op­ti­maa­lis­ta peh­mus­tus­ta olen ko­to­na tes­tail­lut. Meil­lä on muu­ten aa­mi­ais­pöy­däs­sä sel­lai­nen sään­tö, et­tä pi­tää ol­la eri­vä­ri­set kah­vi­ku­pit, et­tei­vät ne mene se­kai­sin.

Eräs mer­ki­tyk­sel­li­nen asia elä­mäs­sä­ni on skeit­taus, ja sii­hen liit­tyy myös Vil­la Mai­re­an ui­ma-al­taan pro­jek­ti­o­piir­ros. Aal­to2-mu­se­os­sa on rul­la­lau­tai­lu­ai­hei­nen näyt­te­ly, joka va­lot­taa sitä, mi­ten tär­kei­tä pyö­re­ä­poh­jai­set, tyh­jil­leen jää­neet ui­ma-al­taat oli­vat koko pool-skeit­tauk­sen syn­ty­mi­sel­le Ka­li­for­ni­as­sa 1970-lu­vul­la. Al­var Aal­to oli en­sim­mäi­nen, joka suun­nit­te­li or­gaa­ni­sen muo­toi­sen ui­ma-al­taan.

Ke­räi­len mie­lel­lä­ni tai­de­kir­jo­ja ja mui­ta­kin vi­su­aa­li­ses­ti ins­pi­roi­via kir­jo­ja. El­la on fy­si­o­te­ra­peut­ti, ja hä­nen ana­to­mi­an op­pi­kir­jo­jen­sa piir­rok­set ih­mis­ke­hon ra­ken­teis­ta ovat mi­nus­ta kieh­to­via.