Hel­sin­gis­sä ker­ros­ta­los­sa asu­es­saan Su­ve­kaa vai­va­si­vat si­säil­man ai­heut­ta­mat ter­veys­huo­let. Per­he al­koi et­siä uut­ta ko­tia, ja eh­do­ton edel­ly­tys oli, et­tä talo oli­si van­ha ja hel­pos­ti re­mon­toi­ta­vis­sa.

Var­tee­no­tet­ta­va koh­de löy­tyi no­pe­as­ti ja oli heti so­pi­van tun­tui­nen. Kel­tai­sen pa­ri­ta­lon si­jain­ti lä­hel­lä Su­ve­kan lap­suu­den­mai­se­mia ja Naan­ta­lin kes­kus­taa oli täy­del­li­nen, kaik­ki pal­ve­lut ja kou­lu ovat kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä. Pi­han ajo­tie ja­koi puu­tar­han luon­te­vas­ti kah­teen osaan.

Su­ve­kaa poh­di­tut­ti­vat rin­ta­ma­mies­ta­lon tyyp­pi­on­gel­mat, mut­ta ta­lon yk­sin­ker­tai­nen ra­ken­ne ja mah­dol­li­suus ra­ken­taa ylä­ker­taan li­sää asuin­ti­lo­ja pai­noi­vat kui­ten­kin vaa­ka­ku­pis­sa enem­män. Kau­pat teh­tiin ja avuk­si pal­ka­tut tim­pu­rit kä­vi­vät heti pur­ku­töi­hin.

– Kaik­ki pu­ret­tiin, mitä tän­ne oli re­mon­toi­tu ja kor­jat­tu vuo­den 1953 jäl­keen. Näin run­ko oli help­po tar­kas­taa ja to­de­ta ter­veek­si. Sa­mal­la ala­ker­ras­ta pois­tet­tiin vä­li­sei­niä, sil­lä ha­lu­sin ti­laan enem­män ava­ruut­ta, Su­ve­ka ker­too.

Pai­nu­nei­den mut­ta kui­vien eris­tei­den pääl­le li­sät­tiin eris­te­pu­rua ja sei­niin ker­ros huo­ko­le­vyä. Kaik­ki pin­nat lat­ti­as­ta kat­toon pa­pe­roi­tiin pö­lyn ja ve­don py­säyt­tä­mi­sek­si. Uu­det lat­ti­at teh­tiin män­ty­lau­das­ta.

Suveka on savirapannut olohuoneen seinät. Osa on jätetty roosasaven väriseksi ja osaan Suveka on tehnyt savimaalin, jonka väri muodostuu karpalo-nimisestä pigmentistä. Huonekalut ovat kirppislöytöjä ja perintöä suvulta. Peilin Suveka sai siskoltaan.

Lasittamattomat terrakottasaviruukut ja savirapattu seinä nauttivat toistensa seurasta. Vaikka tila on tumma, pinnat heijastavat luonnonpigmenttien ansiosta pehmeää valoa. Vanha renginkaappi toimii lattialle sijoitettuna tasona asetelmille.

SAVI LÖY­TYI, SUUN­TA MUUT­TUI

Su­ve­ka et­si re­mon­tin ede­tes­sä kii­vaas­ti li­sää tie­toa myr­kyt­tö­mis­tä ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­leis­ta. Tuol­loin, vuon­na 2017 hän tör­mä­si en­sim­mäi­sen ker­ran sa­veen.

– Yri­tin et­siä sa­ves­ta li­sä­tie­toa ja ko­ke­muk­sia mut­ta nii­tä löy­tyi nih­ke­äs­ti, vaik­ka ky­sees­sä on iki­ai­kai­nen ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­li. Aloin tu­tus­tua sa­veen it­se te­ke­mäl­lä ja rap­pa­sin aluk­si ko­keek­si yh­den sei­nän. Kävi niin, et­tä ra­kas­tuin oi­tis. Savi oli edul­lis­ta, al­ku­kan­keu­den jäl­keen työ oli su­ju­vaa ja val­mis pin­ta oli rau­hal­li­nen mut­ta mie­len­kiin­toi­nen.

Koko re­mont­ti sai uu­den kään­teen. Kel­la­riin syn­tyi Su­ve­kan oma ko­e­la­bo­ra­to­rio, jos­sa hän al­koi tes­ta­ta ja ke­hit­tää sa­ven työs­tä­mi­seen so­pi­via työ­ta­po­ja ja re­sep­te­jä.

– Sa­vea oli yl­lät­tä­vän help­po käyt­tää ja työs­ken­te­ly tun­tui haus­kal­le. Rap­pa­sin lo­put­kin huo­ko­le­vyl­lä pääl­lys­te­tyt sei­nät lu­kuu­not­ta­mat­ta kyl­py­huo­net­ta. Sen re­mont­ti oli sel­lai­ses­sa vai­hees­sa, et­tä oli­sim­me jou­tu­neet odot­ta­maan sa­ven kui­vu­mis­ta lii­an kau­an, Su­ve­ka sa­noo.

Eteisen valaisee pitkä valonauha. Ainoaan tapetoituun seinään Suveka valitsi William Morrisin suunnitteleman Lily of the Valley -tapetin, jossa on useita kodin sisustuksessa käytettyjä värisävyjä.

Suvekalla on piironginlaatikoissa valtava määrä ajan saatossa kerättyjä tekstiiliaarteita, joiden kuviot ja värit kiehtovat häntä. Sopivia otetaan esille vuodenajan ja hetken värien mukaisesti

SEI­NÄT ELÄ­VÄT

Su­ve­kan ihas­tu­mi­nen sa­veen vai­kut­ti koko ko­din si­sus­tuk­seen ja vä­rei­hin. Osa sei­nis­tä on luon­non­sa­ven vä­ri­siä ja osa maa­lat­tu luon­non­pig­men­tein sä­vy­te­tyil­lä sa­vi­maa­leil­la. Su­ve­ka tes­tai­lee jat­ku­vas­ti uu­sia me­ne­tel­miä ja sä­vy­jä ko­tin­sa sei­nil­le.

– Tal­vi­sin sei­näm­me luul­ta­vim­min ovat tum­mia ja ko­dik­kai­ta, ke­säi­sin nii­hin il­mes­tyy sat­tu­man­va­rai­sia vä­ri­läis­kiä. Kos­kaan ei tie­dä, mil­lai­sia sä­vy­jä in­pi­roi­dun saa­maan ai­kai­sek­si, Su­ve­ka sa­noo ja nau­raa.

Sa­vi­maa­laus on no­pe­aa ja ha­ju­ton­ta ei­kä sa­vel­la maa­la­tes­sa tar­vit­se va­roa vaat­tei­ta tai mui­ta pin­to­ja. Va­hin­got läh­te­vät pois hel­pos­ti pyyh­ki­mäl­lä tai pe­su­ko­nees­sa.

– Yleen­sä maa­la­reil­la on vaat­teis­ta maa­li­läis­kiä, mut­ta mi­nun vaat­tee­ni ovat jopa tyl­sän puh­tai­ta.

Keittiön teräskalustemoduulit on teetetty. Ne ovat helposti puhdistettavia, hygieenisiä ja toimivat mielenkiintoisena kontrastina savipinnalle. Avohyllyillä on osa kuiva-elintarvikkeista sekä esineitä, jotka kulloinkin sopivat asetelmaan.

Keittiössä naruilla kuivuvista villiyrteistä Suveka tekee teetä. Vanhat pöydät toimivat kiintokalusteiden sijaan mainiosti keittiötasoina. Suveka on kerännyt seinälle asetelman ruotsalaisen Elsa Beskowin painokuvista.

HU­VIT EN­SIN

Sa­ven li­säk­si Su­ve­kan maa­il­maan kuu­lu­vat eko­lo­gi­suus, myr­kyt­tö­myys, kier­rät­tä­mi­nen ja iloi­sen bo­hee­mi elä­män­ta­pa.

– Ko­tim­me on läm­min ja tur­val­li­nen kaa­os. En kos­kaan eh­di sii­vo­a­maan, se ei ole lem­pi­puu­haa­ni. Lap­sil­le olen opet­ta­nut, et­tä en­sin hu­vit, ja jos ai­kaa jää, voi­daan sii­vo­ta. Meil­lä le­got ja ju­na­ra­dat ovat kuu­lu­neet ai­na kai­kil­le lat­ti­oil­le. Ra­ken­nel­mia on ihail­tu yh­des­sä ja nii­den yli hy­pel­ty iloi­ses­ti. Pe­rus­pyy­kit ja tis­kit hoi­tu­vat jos­sain kään­tees­sä, mut­ta enem­män rai­va­taan vain juh­lia, jou­lua ja ju­han­nus­ta var­ten.

Kai­kil­la ta­va­roil­la ja huo­ne­ka­luil­la on ta­ri­na ja tun­ne­ar­voa. Nii­tä on saa­tu su­vul­ta ja os­tet­tu käy­tet­ty­nä. Mi­tään ei ole han­kit­tu uu­te­na.

– Oli­si haus­kaa, jos jo­nain päi­vä­nä oli­sin hamst­ran­nut ko­tii­ni niin pal­jon van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja, et­tä tus­kin mah­dun it­se jouk­koon.

Su­ve­ka ar­vos­taa kä­si­työ­tä ja van­ho­ja, puu­sep­pien kä­sin te­ke­miä esi­nei­tä.

– Eri­tyi­ses­ti ju­gend tyy­li­suun­ta­na kieh­too mi­nua. Lap­suu­den­ko­dis­ta mi­nua muis­tut­ta­vat 80-lu­vun ko­ri­tuo­lit ja pas­tel­li­sä­vyt.

Ai­no­at mo­der­nit huo­ne­ka­lut ovat pöy­tä ja pe­li­tuo­li, joi­den suh­teen Su­ve­kan oli lo­pul­ta pak­ko an­taa pe­rik­si toi­sel­le po­jis­ta.

– Nuo­ril­la on oma tyy­lin­sä ei­vät­kä äi­din täys­pui­set van­hat huo­ne­ka­lut kel­van­neet. Ym­mär­rän­hän minä tuon.

Taulun on maalannut toinen Suvekan pojista äidin työhuoneella. 7-vuotias sekoitti itse pigmenteistä savimaalit ja taiteili teoksen.

VAL­LA­TON JA VA­PAA VÄRI

Re­mon­tin seu­rauk­se­na Su­ve­ka aloit­ti uu­den uran. Hän suo­rit­ti sa­vi­ra­ken­ta­jan puo­li­tois­ta­vuo­ti­sen kou­lu­tuk­sen, vaik­ka suun­tau­tuu enem­män sa­vi­rap­paus- ja sa­vi­maa­li­a­si­an­tun­ti­juu­teen.

– Savi tar­jo­aa mi­nul­le iloa joka päi­vä. Löy­dän ins­pi­raa­ti­o­ta ko­tiin ja työ­hö­ni kaik­ki­al­ta. Ah­min vä­re­jä, ku­vi­oi­ta, muo­tia ja leh­tiä. Myös Ins­tag­ram ja mat­kus­te­lu an­ta­vat pot­kua luo­vuu­del­le­ni.

Su­ve­ka naut­tii ko­dis­taan. Pöy­däl­lä on ai­na val­la­ton kimp­pu mur­re­tun vä­ri­siä leik­ko­kuk­kia. Tär­ke­ää on myös va­paus lei­ki­tel­lä vä­reil­lä ja maa­la­ta vaik­ka joka viik­ko sei­nät juu­ri sen vä­ri­sek­si kuin fii­lis ker­too.

– Aa­mul­la he­rä­tes­sä­ni saan pal­jon iloa ja ener­gi­aa ruo­kai­lu­ti­lan kel­tai­ses­ta sei­näs­tä ja ko­ri­tuo­lin na­ri­nas­ta, kun is­tun naut­ti­maan aa­mu­tee­ni. Vaik­ka pit­kä­ai­kai­nen haa­vee­ni on van­ha hir­si­ta­lo me­ren ran­nal­la, ra­kas­tan yli kai­ken tätä tai­teel­li­sen bo­hee­mia, sa­vis­ta hu­vi­kum­pu­am­me, Su­ve­ka sa­noo.

Suvekalla on Naantalissa kolme työpajaa. Naantalin Mannerheimintien-työpajaltaan hän myy sopimuksen mukaan myös savituotteita. Kaikkien tilojen seinille savimaalauskurssilaiset pääsevät kokeilemaan omia maalireseptejään. Sävyjen määrä on loputon, ja luonnonpigmentit sopivat kaikki keskenään yhteen.