Mäen la­el­la, kor­ke­an ki­vi­ja­lan pääl­lä sei­so­va yli sa­ta­vuo­ti­as kul­ma­ta­lo on yl­väs näky. Ko­ris­te­leik­kauk­set vii­meis­te­le­vät vaa­le­an hir­si­ta­lon ul­ko­a­sun. Jo­kai­sel­la ik­ku­nal­la ter­veh­ti­vät kynt­te­li­köt.

Talo on si­säl­tä sa­man­lai­nen kuin ul­ko­a­kin: tyy­li­käs ja läm­pi­män char­mant­ti. Me­rel­li­sin sä­vyin si­sus­te­tus­sa ko­dis­sa myös jou­lu on si­ni­vih­reä. Kek­se­li­äi­tä ko­ris­tei­ta on haus­ka pan­na mer­kil­le: pyö­re­ään pei­liin on ri­pus­tet­tu ha­vuk­rans­si ja kir­ja­hyl­lys­sä sei­soo rivi pie­niä ko­ris­te­kuu­sia.

Kaunis veranta toivottaa tervetulleeksi. Kesällä kaikki ateriat syödään täällä tai pihalla. Koska tilassa ei ole lämmitystä, talvella siirrytään ruokailemaan saliin. Jouluksi pöytään katettiin punssit, kuten punssiverannalle kuuluu. Joulukuusi haetaan perinteisesti suoraan kasvattajalta Leo Koistiselta ja se koristellaan ohikulkijoiden iloksi jo hyvissä ajoin.

Jou­lu­pe­rin­tee­nä syö­mi­nen

Mar­ko Vik­man ja Mar­cus Ran­ta­la ker­to­vat, et­tä heil­lä jou­lu­pe­rin­teet liit­ty­vät pel­käs­tään ruo­kaan. Ja eh­kä jou­lu­kuu­seen, jon­ka ko­ris­teis­ta löy­tyy muun mu­as­sa sa­la­mi­mak­ka­raa, ka­nan­mu­naa ja rans­ka­lai­sia pe­ru­noi­ta. Aat­toa vie­te­tään su­ku­lais­ten kans­sa ja pöy­tään ka­te­taan lä­hes ai­na ka­laa.

– To­sin meil­lä ka­la­pöy­tä kuu­luu joka juh­laan jou­lus­ta vap­puun ja ju­han­nuk­seen. Vain snap­sit ja ko­ris­te­ku­kat vaih­tu­vat se­son­gin mu­kaan, Mar­ko sa­noo ja nau­raa.

Jou­lu­päi­vä­nä taas syö­dään kol­men ruo­ka­la­jin il­lal­li­nen, pää­ruo­ka­na esi­mer­kik­si riis­taa. Jäl­ki­ruo­ka­na on koko jou­lun esil­lä ole­va kark­ki­buf­fet, sil­lä heti ruo­an pe­rään ku­kaan ei jak­sa muu­ta.

Lah­jo­ja ei per­heen kes­ken ja­e­ta. Mut­ta jos hy­vin käy, niin tä­män jou­lun suu­rin lah­ja on keit­ti­ö­re­mon­tin val­mis­tu­mi­nen, jota Mar­kon isä Sep­po ja kak­sois­ve­li Mik­ko ovat teh­neet pie­tee­til­lä tun­te­ja las­ke­mat­ta.

Marko ja Marcus viihtyvät Uudessakaupungissa kaikki vapaahetket.

Marko kokosi salongin seinälle hauskan taulukokoelman kasvikirjan sivuista. Kuvien taustalla on ruokasalista yli jäänyttä tapettia. Kultaiset kehykset ovat Ikeasta.

En kos­kaan muu­ta pa­ri­ta­loon

Ko­din ta­ri­na al­kaa jo ol­la si­sus­tus­leh­dis­tä tut­tu ”kuin­kas sit­ten kä­vi­kään”. Kak­si­os­sa Hel­sin­gin kan­ta­kau­pun­gis­sa asu­va pa­ris­kun­ta al­koi et­siä va­paa-ajan viet­to­paik­kaa. Mar­kol­la oli haa­vee­na kal­li­o­ran­tai­nen saa­ris­to­mök­ki lä­hel­tä lap­suu­den ko­ti­kau­pun­kia Uut­ta­kau­pun­kia ja mie­les­sä it­sel­le teh­ty lu­paus.

– Olen ai­na sa­no­nut, et­tä en tule kos­kaan muut­ta­maan pa­ri­ta­loon. Haa­vei­lin omas­ta rau­has­ta me­ri­mai­se­mis­sa tyy­liin oma tupa, oma lupa.

Nyt, ta­lon­puo­lik­kaan ve­ran­nal­la is­tus­kel­les­sa, eh­do­ton aja­tus hu­vit­taa. Ik­ku­nois­ta nä­kyy van­ha tam­mi ja naa­pu­ria moi­ka­taan iloi­ses­ti ai­na kun ta­va­taan.

Ruokasali on kodin näyttävä keskipiste. Suurta ruokapöytää ja tuoleja etsittiin pitkään, lopulta ne tulivat eteen nettihuutokaupassa. Myös kristallikruunu on huuto-kauppalöytö.

Yksi asunnon parhaita piirteitä on se, miten tilasta näkyy seuraavaan. Kauniit listat ja huolella valitut tapetit tekevät oviaukoista kehyksiä huonenäkymille. Kaikki alakerran tapetit ovat Boråstapeterin Linen-mallistosta.

Saa­ri­mö­kis­tä kes­kus­ta­ko­tiin

Pa­rin vuo­den et­sin­nän jäl­keen Mar­kos­ta al­koi tun­tua, et­tä bud­jet­tiin so­pi­vaa me­ren­ran­ta­mök­kiä ei mei­naa löy­tyä. Sil­loin Mar­cus al­koi vai­vih­kaa pu­hua kes­kus­ta­ko­dis­ta jos­sa­kin Uu­den­kau­pun­gin van­hois­ta hir­si­ta­lois­ta.

– En ole mi­kään in­to­hi­moi­nen mök­ki-ih­mi­nen. Is­tun mie­luum­min tam­men al­la vii­nil­lä tai kä­ve­len kes­kus­taan kuin tyh­jen­nän huus­sia ku­mi­saap­paat ja­las­sa ja mu­reh­din kai­von toi­min­taa, Mar­cus se­lit­tää.

Pik­ku­hil­jaa Mar­ko al­koi näh­dä ide­an hy­vät puo­let: mah­dol­li­suus ym­pä­ri­vuo­ti­seen käyt­töön, enem­män ti­laa, pal­ve­lut lä­hel­lä, hel­pot yh­tey­det.

Myyn­tiin tuli lu­paa­va koh­de. Pa­ri­ta­lo epäi­lyt­ti, kun­nes sel­vi­si, et­tä sei­nän toi­sel­la puo­lel­la asuu Mar­kon en­ti­nen mu­sii­ki­no­pet­ta­ja puo­li­soi­neen. Si­jain­ti­kin oli lois­ta­va; edes­sä kul­ke­va tie joh­taa suo­raan kau­pun­gin to­ril­le, yli kau­pun­gin­lah­den sil­lan ja ohi vie­hät­tä­vien ran­ta­ra­vin­to­loi­den.

paikallisesta Antiikki Klaarasta hankitun kaapin erikoisuus on Arabian Munakana 1800-luvun lopulta. Marcus löysi esineen helsinkiläisestä Old Times -liikkeestä. Kävi ilmi, että samainen kana oli juuri ollut kuvattavana sisustuslehden antiikkipalstaa varten. Muutamaa viikkoa myöhemmin se komeilikin Koti ja keittiön pääsiäisnumeron sivulla.

Arabian sininen Maisema-astiasto on käytössä arjessa ja juhlassa. Orionin vanha lääkemortteli, myös Arabian valmistama, toimii mausteastiana.

Huu­to­kaup­po­ja ja he­rä­te­os­tok­sia

150-ne­li­öi­nen asun­to piti ka­lus­taa ko­ko­naan. Huo­ne­ka­lu­jen os­ta­mi­ses­ta muo­dos­tui Mar­kol­le ja Mar­cuk­sel­le uu­si vii­kon­lop­pu­har­ras­tus. As­ti­oi­ta Mar­ko oli to­sin ke­rän­nyt tu­le­vaa kak­kos­ko­tia var­ten jo vuo­sia.

– Alus­sa läh­ti vä­hän kä­sis­tä. In­nos­tuim­me net­ti­huu­to­kau­pois­ta ja huu­sim­me ai­na lau­an­tai-il­tai­sin muu­ta­man vii­ni­la­sil­li­sen jäl­keen kaik­kea tar­peel­lis­ta, Mar­ko myön­tää.

Vain soh­vat ja sän­gyt os­tet­tiin uu­te­na. Pe­rus­pe­ri­aat­tee­na oli hank­kia ka­lus­teik­si mah­dol­li­sim­man pal­jon van­haa ja käy­tet­tyä, kos­ka se so­pii tun­nel­maan.

– Jos joku on kes­tä­nyt jo sata vuot­ta, niin sil­loin se kes­tää meil­lä­kin pit­kään.

Osa ka­lus­teis­ta on pää­ty­nyt Uu­teen­kau­pun­kiin sat­tu­mal­ta. Yk­si hie­noim­mis­ta, ta­lon van­hin ka­lus­te, oli oi­ke­as­taan va­hin­ko. Sa­lon­kiin et­sit­tiin pit­kään van­haa kir­ja­kaap­pia, mut­ta so­pi­van ko­kois­ta ei löy­ty­nyt. Sa­moi­hin ai­koi­hin ys­tä­vät huu­si­vat it­sel­leen Bu­kows­kil­ta täy­del­li­sen 1700-lu­vun kus­ta­vi­lais­kaa­pin.

– Mut­ta jäi sen­tis­tä kiin­ni, et­tä se ei mah­tu­nut­kaan heil­le. Me an­noim­me sil­le mie­lel­läm­me uu­den ko­din!

Ko­tia on re­mon­toi­tu sa­mal­la men­ta­li­tee­til­la kuin ka­lus­tet­tu: il­man kii­ret­tä ja tila ker­ral­laan.

Tänä jou­lu­na kes­ki­ty­tään syö­mään ja ko­ris­te­le­maan kuu­sia, jois­ta toi­nen, olo­huo­neen nurk­kaan tu­le­va, on vie­lä hank­ki­mat­ta.

– Mi­nus­ta myös sali tar­vit­see oman jou­lu­kuu­sen, jo­ten eh­kä han­kim­me vie­lä kol­man­nen­kin, Mar­cus huik­kaa lo­puk­si.

Joulupunssit tarjotaan Ruotsin prinssi Sigvard Bernadotten suunnittelemista hopeisista punssikupeista.