Sot­ket­tu­ja sei­niä, lau­doi­tet­tu­ja ik­ku­noi­ta, rik­ko­nai­sia ovia. Kun Hen­na, Sami ja pa­ri­vuo­ti­as Miki-poi­ka kä­vi­vät en­sim­mäi­sen ker­ran kat­so­mas­sa Kor­son ase­man van­haa asuin­ka­sar­mia, oli talo ul­ko­a­päin sur­ke­as­sa kun­nos­sa. Täs­tä­kin huo­li­mat­ta talo ja suu­ri pi­ha­pii­ri te­ki­vät per­hee­seen vai­ku­tuk­sen. Oli kau­nis tal­vi­päi­vä, pak­kas­ta ja piha lu­men pei­tos­sa.

– Juok­sen­te­lim­me ihas­tuk­sis­sam­me ym­pä­ri pi­haa ja teim­me sil­tä sei­so­mal­ta pää­tök­sen – tämä oli­si mei­dän tu­le­va ko­tim­me, Hen­na sa­noo.

Hän kiin­nit­ti huo­mi­o­ta ta­lon isoi­hin ik­ku­noi­hin ja van­hoi­hin ko­ris­teel­li­siin yk­si­tyis­koh­tiin.

– Vaik­ka talo oli sil­lä het­kel­lä rän­sis­ty­nyt, pys­tyin heti ku­vit­te­le­maan, min­kä­lai­sen ko­din täs­tä voi­si saa­da, Hen­na ker­too.

Vanha koristeellinen tuoli päätyi Hennalle onnellisen sattuman kautta. Eräs blogin lukija oli löytänyt kaksi samanlaista tuolia ja ajatteli toisen sopivan Hennan kotiin. Olohuoneen tapetti on Pihlgren ja Ritolan Oratuomi.

Vit­sil­lä si­sään

Hen­na ja Sami asui­vat tuol­loin Myl­ly­pu­ros­sa mu­ka­vas­sa ker­ros­ta­lo­kol­mi­os­sa esi­koi­sen­sa kans­sa. He työs­ken­te­li­vät si­jais­per­hee­nä, ja tun­tui, et­tei­vät ko­din ne­li­öt enää riit­tä­neet. He kä­vi­vät kat­so­mas­sa oma­ko­ti­ta­lo­ja eri puo­lil­la pää­kau­pun­ki­seu­tua, mut­ta mi­kään ei tun­tu­nut oi­ke­al­ta. Et­sin­tö­jen jat­kut­tua jon­kin ai­kaa vink­ka­si ys­tä­vä myyn­nis­sä ole­vas­ta ase­man asuin­ka­sar­mis­ta, hie­man vit­sil­lä.

– Tuo­hon ai­kaan VR myi pal­jon tyh­jil­lään ole­via van­ho­ja ase­ma­ra­ken­nuk­sia asuin­käyt­töön. Seu­ra­sin Pa­ro­lan ase­ma -blo­gia sekä El­len Jo­ki­kun­nak­sen van­han rau­ta­tie­a­se­man re­mont­tip­ro­jek­tia kiin­nos­tu­nee­na, mut­ta en oli­si iki­nä voi­nut us­koa, et­tä me­kin tu­lem­me pian os­ta­maan oman ase­ma­ra­ken­nuk­sen, Hen­na muis­te­lee.

kuisteja korjattiin, ja rikkoutuneiden ovien tilalle teetettiin uudet vanhan mallin mukaan Metsänkylän Navetassa. Ostettuaan talon Henna ryhtyi kirjoittamaan suosittua blogia Koti asemalla. Blogiin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, mutta Instagramia Henna päivittää ahkerasti.

Haas­te vas­taan

Ys­tä­vän vink­kaa­ma talo vai­kut­ti Hen­nan ja Sa­min mie­les­tä aluk­si lii­an isol­ta hei­dän os­tet­ta­vak­seen. Heil­lä ei ol­lut en­tuu­des­taan min­kään­lais­ta re­mont­ti­ko­ke­mus­ta, ei­vät­kä he ol­leet asu­neet oma­ko­ti­ta­los­sa.

Ra­ken­nus oli ol­lut pit­kään myyn­nis­sä ja hin­ta­pyyn­tö oli mel­ko kor­kea. Kiin­nos­tu­nei­ta os­ta­jia oli ol­lut usei­ta, mut­ta tar­jouk­sia ta­los­ta oli teh­ty vain yk­si, ei­kä se ol­lut joh­ta­nut kaup­poi­hin.

Hen­na ja Sami läh­ti­vät kui­ten­kin pan­kin pu­heil­le.

– Pank­ki ei mei­nan­nut mil­lään myön­tää meil­le lai­naa, sil­lä koh­de oli niin haas­ta­va. Pää­tim­me ohit­taa vä­lit­tä­jän ja otim­me yh­teyt­tä suo­raan myy­jään. Ker­roim­me ole­vam­me to­del­la kiin­nos­tu­nei­ta ta­los­ta, ja saim­me kuin saim­me­kin tin­git­tyä hin­taa alas­päin, Hen­na ker­too.

Lai­nan myön­tä­mis­tä jou­dut­tiin kui­ten­kin jän­nit­tä­mään vii­mei­seen as­ti, mut­ta on­nek­si kaik­ki päät­tyi on­nel­li­ses­ti.

Vii­si en­sim­mäis­tä vuot­ta

Kaup­po­jen teon jäl­keen al­koi vuo­sia kes­tä­nyt re­mont­ti, jol­le, ku­ten van­hois­sa ta­lois­sa usein, ei lop­pua näy. Ak­tii­vi­sin re­mont­ti­vai­he kes­ti vii­ti­sen vuot­ta. Aluk­si per­he asui vuo­den ver­ran ta­lon pää­dys­sä ole­vas­sa huo­neis­tos­sa, ra­ken­si keit­ti­ön ja re­mon­toi olo­huo­neen ja yh­den ma­kuu­huo­neen.

– Teim­me re­mont­tia töi­dem­me ohes­sa, lä­hin­nä il­tai­sin, vii­kon­lop­pui­sin ja lo­mil­la. Oi­ke­aa lo­maa meil­lä ei en­sim­mäi­si­nä vuo­si­na ol­lut juu­ri lain­kaan.

Talo oli si­säl­tä on­nek­si ter­ve ja ra­ken­teet hy­väs­sä kun­nos­sa. Ul­ko­sei­nät oli sen si­jaan töh­rit­ty niin pa­has­ti, et­tä ne oli pak­ko maa­la­ta mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti. Väri va­lit­tiin yh­des­sä Mu­se­o­vi­ras­ton kans­sa. Talo on suo­jel­tu, jo­ten sen ra­ken­tei­ta tai ul­ko­a­sua ei saa muut­taa.

– Kun­nos­ta­es­sam­me olem­me ha­lun­neet ko­ros­taa ta­lon omaa ai­nut­laa­tuis­ta hen­keä. En­sim­mäi­set ik­ku­nat jou­duim­me teet­tä­mään, mut­ta Sami kävi van­ho­jen ik­ku­noi­den kor­jaus­kurs­sin, ja lo­put ik­ku­nat olem­me­kin kun­nos­ta­neet it­se, Hen­na sa­noo.

Eteisen kaunis ruutulattia on maalattu itse. Laatikosto löytyi vanhasta helsinkiläisestä asunnosta ja se päätyi Hennalle ystävän kautta. Kissajuliste on kulkenut Hennan mukana kaikissa kodeissa Espanjaa myöten. Punainen öljylamppu on Hennan mummin perua. Tapetti William Morrisin Golden Lily.

Puu, pa­pe­ri ja pönt­tö­uu­ni

Myös si­sus­tuk­ses­sa Hen­na ja Sami ovat ha­lun­neet py­syä al­ku­pe­räi­ses­sä tyy­lis­sä ja teh­dä eko­lo­gi­sia, van­haan ta­loon so­pi­via va­lin­to­ja. Muo­vi­mat­to­jen al­ta pal­jas­tui­vat al­ku­pe­räi­set lau­ta­lat­ti­at, jot­ka hi­ot­tiin ja maa­lat­tiin. Sei­nät ta­pe­toi­tiin pää­o­sin Pihlg­ren ja Ri­to­lan pa­pe­ri­ta­pe­teil­la. Keit­ti­öön, etei­seen ja las­ten huo­nei­siin asen­net­tiin puo­li­pa­nee­lit. Ka­tot ja pönt­tö­uu­nit kun­nos­tet­tiin ja maa­lat­tiin.

– Ar­vos­tam­me to­del­la pal­jon van­ho­ja ta­lo­ja, nii­den tun­nel­maa ei voi­ta mi­kään. Vie­täm­me usein hää­päi­väm­me­kin vie­rai­le­mal­la eri kau­pun­geis­sa van­ho­ja ta­lo­ja ihas­te­le­mas­sa, Hen­na sa­noo.

Henna on pitänyt viitisen vuotta Korson Aseman Puotia talon toisessa päädyssä. Puodissa on myynnissä sisustusesineitä, lankoja, ruukkuja ja astioita. Puodin lisäksi tilassa on ekokauppa Oranssi Orava sekä Cafe Unelma. ”Onneksi olen ajan kanssa oppinut, ettei kaikkea kaunista tarvitse omistaa.”

Kor­so kiit­tää

Asuin­ka­sar­mi on Kor­son van­him­pia ra­ken­nuk­sia. Se on usei­ta ase­ma­ra­ken­nuk­sia ym­pä­ri Suo­mea suun­ni­tel­leen ark­ki­teh­ti Bruno Gran­hol­min kä­si­a­laa. Ta­los­sa on ol­lut ase­man työn­te­ki­jöil­le kaik­ki­aan vii­si asun­toa puu­hel­loi­neen. Pi­ha­pii­ris­sä on ai­koi­naan ol­lut na­vet­ta, sau­na, vaja sekä ase­ma­pääl­li­kön talo.

Vuo­sien var­rel­la heil­lä on käy­nyt lu­kui­sia van­ho­ja asuk­kai­ta ker­to­mas­sa ta­ri­noi­ta ja näyt­tä­mäs­sä va­lo­ku­via.

– On ol­lut to­del­la kiin­nos­ta­vaa näh­dä ja kuul­la, mi­ten tääl­lä on ai­koi­naan elet­ty. On mu­ka­va aja­tel­la, et­tä me olem­me osa tä­män ta­lon ja sa­mal­la koko Kor­son his­to­ri­aa.

Talo sei­soi vuo­sia rän­sis­ty­nee­nä ra­dan var­rel­la, ja Hen­na ja Sami pa­ni­vat sen kun­toon. Moni kor­so­lai­nen on kii­tel­lyt hei­tä sii­tä.

– Täy­tyy sa­noa, et­tä olem­me kyl­lä hy­vin yl­pei­tä ai­kaan­saan­nok­ses­tam­me. Van­han ta­lon kun­nos­sa­pi­to vie pal­jon ai­kaa ym­pä­ri vuo­den, mut­ta työ­mää­räs­tä huo­li­mat­ta olem­me tyy­ty­väi­siä – meil­lä on iha­na koti, jos­sa viih­dym­me ja jos­sa per­heem­me voi hy­vin.

Kasvihuone oli Hennan pitkäaikainen haave, ja vihdoin kolme vuotta sitten se toteutui. ”Tykkään istuskella täällä omassa rauhassani, lukea kirjaa ja juoda kahvia.”