Nette Grön kuvat Mirja Koivisto
Haaveilin pitkään eräästä 1700-luvun ulkorakennuksesta, ja sitten siirsimme sen talkootyönä Kristiinankaupungin keskustasta pihapiiriimme. Purkamisesta meni monta vuotta pystytykseen, ja hirret olivat varastoituina tontillemme. Oli sitten ryhdyttävä kokoamaan, kun hirsien merkinnät eli talon kokoamisohjeet alkoivat haalistua. Muistan rakennusta katsoessani kaikki ne ihmiset, jotka osallistuivat sen siirtoon.
20-metrisen ulkorakennuksen siirtäminen oli raskasta, mutta se on tärkeä, koska se suojaa pihapiiriä pohjoistuulelta. Avasin keskelle kahden auton ajoportin, ettei tarvitse nousta availemaan autotallin ovia.
Vieraamme huomaavat aina vessan liukuoven, jonka olen päällystänyt vanhojen peltiastioiden paloilla. Osa on varmaan Shellin tukkukaupan ajalta. Kun pääsin peltien juottamisessa vauhtiin, en voinut lopettaa moneen päivään. Lisää peltipurkkejakin piti saada jossain kohtaa, ja ne olivat kirppareilla huikeissa hinnoissa.
Tykkään hirveästi siitä, että ovi on uniikki esine. Sen peltipinta ei mitenkään paranna sen käytettävyyttä. Nykyisin kun ei uskota koristeluun, minä kyllä tykkään tehdä tällaista ekstraa. Pitää olla vähän jotain hämmästyttävää.
Lempipaikkani on kasvihuoneen edustalla penkillä, johon osuu aamuaurinko. Kasvihuone on oikeastaan vähän kesken, takaosassa on vain muovia – se on kuin kulissi! Julkisivu on tärkein. Koko talven katson ulos keittiön ikkunasta ja odotan, että pian pääsisi taas istuskelemaan ulos.
Puusepän perinteinen taidonnäyte on kaappi. Olen kuvannut siinä viiluintarsialla perheellemme tärkeitä asioita.
Erityisen tärkeä kaluste on itse tekemäni kaappi, jossa olen käyttänyt monenlaista viilutekniikkaa. Sisäpuolella on luukku, jossa on Kristiinankaupunkia kuvaavaa intarsiaa. Kuvioissa on mukana myös vene, joka meillä oli sekä Emma-liike, jota äitini piti pitkän aikaa.
Jim Björni
En luopuisi keittiön saarekkeesta, siitä päivä aina alkaa ja siihen se loppuu. Se on oikea tehovehje uuneineen. Esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys on mietitty vähillä liikkeillä hoituvaksi. Saareke on oikeastaan vähän kuin höyläpenkki puusepälle, tuotantoyksikkö.
Sain hienon Karlskona Lampfabrikin öljylampun lahjaksi asiakkaalta, josta on tullut ystäväni. Kun öljylampun sytyttää talvisin, tunnelma on villin hieno.
Sain lahjaksi messinkisen öljylampun asiakkaaltani. Tykkään siitä hirveästi, koska sillä on pitkä historia ja se liittyy tähän ihmiseen, josta tuli ystäväni. En ole materialisti, mutta kiinnostun aina kauniista esineistä ja vaatteista. Ei pidä unohtaa sitä jotakin, joka tekee hetkestä merkityksellisemmän. Jos vaikka rakentaa jotain, voi viitsiä valita kauniin ratkaisun sen sijaan, että laittaa sen vain jotenkin. Se on itselle mutta myös muille iloksi – pitkän aikaa.
Kotiin astutaan kauniista pariovista. Ulkovaatteiden säilytyksen Taina on ratkaissut katosta riippuvalla metallisella vaatenaulakolla ja Tapio Anttilan metallisilla kenkätelineillä. Muuten vaatteita säilytetään kuusen taakse jäävässä pitkässä kaappirivissä.
Tervetuloa Porvooseen!
Kotiin astutaan kauniista pariovista. Ulkovaatteiden säilytyksen Taina on ratkaissut katosta riippuvalla metallisella vaatenaulakolla ja Tapio Anttilan metallisilla kenkätelineillä. Muuten vaatteita säilytetään kuusen taakse jäävässä pitkässä kaappirivissä.
Tervetuloa Porvooseen!
Tuuli Saarelainen, 36, on Aalto-yliopistosta valmistunut muotoilija ja taiteen maisteri, joka asuu Posiolla ja aloitti suunnittelijana Pentikillä vuosi sitten. Tuulin käsialaa on Pentikin uusi Tuntu-sarja.
kaisa siren
Tuuli Saarelainen, 36, on Aalto-yliopistosta valmistunut muotoilija ja taiteen maisteri, joka asuu Posiolla ja aloitti suunnittelijana Pentikillä vuosi sitten. Tuulin käsialaa on Pentikin uusi Tuntu-sarja.
kaisa siren
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2