Oli­ko sie­vä kak­kos­ko­ti Han­gos­sa tark­kaan suun­ni­tel­tu elä­ke­päi­vien lii­ke, vai mi­ten hel­sin­ki­läi­nen Mari Va­ta­nen tän­ne pää­tyi?

­– Va­hin­gos­sa. On­han tämä mie­len­kiin­toi­nen jut­tu, Mari vas­taa.

– Olin jää­nyt eläk­keel­le ei­kä työ enää si­to­nut mi­nua pää­kau­pun­kiin. Mie­tin, et­tä mik­sen voi­si hank­kia va­paa-ajan paik­kaa muu­al­ta.

Työ­u­ran­sa Mari on teh­nyt suo­ma­lais­tende­signb­rän­dien pa­ris­sa. Hän on pyö­rit­tä­nytly­hy­tai­kai­ses­ti vuok­rat­ta­via, suo­ma­lai­sel­la muo­toi­lul­la si­sus­tet­tu­ja asun­to­ja Ko­loa ja Ma­jaa jo kau­an en­nen Airbnb-ai­ka­kaut­ta.

Näkymä huoneistoon sisään astuttaessa. Vasemmalla Artekin ruokapöydän jälkeen on ovi parvekkeelle. Artekin lastutuoli on Marin varastoista. Vanhaan Ikean sohvaan on tilattu vihreät päälliset Bemziltä. Arabian kannussa on pihalta poimittuja tuomenoksia ja luonnonkukkia.

FIS­KAR­SIIN VAI HAN­KOON?

Mari kat­se­li myy­tä­viä koh­tei­ta eri paik­ka­kun­nil­ta. Var­sin­kin Fis­kar­sin ruu­kin seu­tu kuu­los­ti hou­kut­te­le­val­ta. Myös Han­ko oli tut­tu paik­ka; Ma­rin vel­jel­lä on siel­lä kak­kos­ko­ti, ja kau­pun­gis­sa oli mui­ta­kin ys­tä­viä ja tut­tu­ja.

Kiin­nos­ta­va koh­de Han­gos­sa tu­li­kin pian myyn­tiin, ja niin Mari läh­ti kat­so­maan asun­toa – jos­tain­han se oli aloi­tet­ta­va.

– Olin aja­tel­lut, et­tä han­kin kak­kos­ko­din, joka on re­mon­toi­tu ja si­sään­muut­to­kun­nos­sa.

Han­gon koh­de oli use­am­man huo­neis­ton kä­sit­tä­väs­sä van­has­sa puu­ta­los­sa ja kai­pa­si re­mont­tia.

Fermobin keltaiset tuolit loistavat Artekin valkoiseksi maalatun pöydän kavereina. Huopaiset istuintyynyt ovat Helsingistä Pore-liikkeestä. Raaka Rå -astiasto sopii Marin vanhan Arabian Kilta/Teema-astiaston mausteeksi. Seinällä on Marin isän, Jarmo Hautamäen, maalaama öljymaalaus.

IHAS­TUIN MÖRS­KÄÄN

Vint­ti­huo­neis­tos­sa oli ovi par­vek­keel­le, mut­ta ei par­ve­ket­ta. Kyl­py­huo­ne oli juu­ri re­mon­toi­tu, mut­ta keit­tiö oli lä­hes ole­ma­ton. Ve­si­pis­te oli kui­ten­kin ole­mas­sa.

Pie­ni kah­den ma­kuu­so­pen huo­neis­to ihas­tut­ti Ma­ria niin pal­jon, et­tä hän päät­ti hank­kia sen sil­tä nä­ke­mäl­tä.

– Tämä mörs­kä voit­ti mi­nut puo­lel­leen. Ajat­te­lin, et­tä täs­sä oli­si so­pi­vas­ti lai­tet­ta­vaa, ei lii­an pal­jon. Ihas­tuin vain heti ta­lon tun­nel­maan, Mari ker­too.

Isomman makuukamarin vohvelikankainen päiväpeitto on Pore-liikkeestä. Marimekon lakanat on ostettu parikymmentä vuotta sitten. Isän kokoelmasta Mari on valinnut taide-esineitä ja matkamuistoja Afrikasta. Isä tutki Afrikan eri osia ja heimoja.

HU­VI­LAT RAN­TA­TIEL­LÄ

Ma­rin asun­to on haa­le­an lii­lah­ta­vas­sa, kak­si­ker­rok­si­ses­sa puu­ta­los­sa. Se si­jait­see Han­gon kyl­py­lä­puis­ton hu­vi­la-alu­eel­la, joka ra­ken­net­tiin kyl­py­län ym­pä­ril­le.

Kyl­py­lä toi alu­eel­le tu­ris­te­ja ja pai­kal­li­sil­le työ­paik­ko­ja. Vie­rai­na oli ylä­luo­kan per­hei­tä, jot­ka yö­py­vät kyl­py­lä­puis­ton vil­lois­sa.

Han­gon ke­sä­se­son­ki on ny­ky­ään­kin vil­kas, kun Han­gos­ta on tul­lut yk­si Suo­men suo­si­tuim­mis­ta mat­ka­koh­teis­ta.

Kau­pun­ki on suo­sit­tu myös päi­vä­koh­tee­na: hiek­ka­ran­nat, van­hois­sa ma­ka­sii­neis­sa si­jait­se­vat ra­vin­to­lat, ke­sä­kau­pat ja vie­hät­tä­vä mil­jöö saa­vat päi­vä­reis­saa­jan­kin lo­ma­tun­nel­maan.

Ma­rin talo on vilk­kaan ran­ta­tien var­rel­la, mut­ta hä­nen asun­ton­sa on pi­han puo­lel­la, jo­ten ke­sä­lii­ken­ne ei häi­rit­se.

Keittiökalusteet ovat Ikeasta, hylly takaseinässä on itse tehty. Pesukoneen Mari sai sovitettua ovensuuhun tason alle, verhon taakse. Tiskipöydän takana on ikkuna porraskäytävään. Ikivanhat Kilta-astiat ovat muinaisesta kesäpaikasta Snappertunasta.

MIT­TA­NAU­HA KÄ­TEEN

Edel­li­nen omis­ta­ja oli juu­ri muut­ta­nut ta­lon osa­keyh­ti­ök­si ja ja­ka­nut ti­lat huo­neis­toik­si. Ma­rin huo­neis­to on ta­lon pie­nin.

Maa­laa­mi­nen, uu­den par­vek­keen ja pie­nen avo­keit­ti­ön ra­ken­ta­mi­nen kes­ti kuu­kau­den. Mari maa­la­si pin­nat ja aut­toi pai­kal­lis­ta ra­ken­ta­jaa keit­ti­ön asen­ta­mi­ses­sa.

– Suu­rim­man jum­pan jou­duin te­ke­mään keit­ti­ö­tä suun­ni­tel­les­sa­ni. Tila on pie­ni, mut­ta kok­kai­len pal­jon ja ha­lu­sin sik­si eh­dot­to­mas­ti uu­nil­li­sen hel­lan. Keit­ti­öön piti mah­dut­taa myös pe­su­ko­ne, jol­le ei ol­lut ti­laa kyl­py­huo­nees­sa.

Keit­tiö oli muu­ten­kin haas­teel­li­nen, kos­ka kaik­ki pin­nat oli­vat vi­no­ja.

Ma­rin edel­li­ses­tä ke­sä­mö­kis­tä ja ko­deis­ta vuo­sien var­rel­ta oli ker­ty­nyt niin ka­lus­tei­ta, as­ti­oi­ta kuin tai­det­ta­kin, jo­ten asun­toon ei tar­vin­nut teh­dä mui­ta isom­pia han­kin­to­ja kuin keit­ti­ö­ka­lus­teet ja -ko­neet.

Pinkki korituoli on 40 vuotta vanha. Sillä on ehtinyt olla jo viisi eri väriä ennen pinkkiä. Talonpoikastuoli on vanhempien kotoa.

ES­TEE­TI­KON PE­RIN­TÖ

Ma­rin suun­ni­tel­man mu­kaan Han­gon-ko­dis­sa sai ol­la enem­män vä­riä kuin Ul­lan­lin­nan mus­ta­val­koi­ses­sa kau­pun­ki­ko­dis­sa. Mut­ta ei mitä ta­han­sa vä­re­jä, vaan puh­tai­ta ja te­hok­kai­ta.

– Kun nuo­re­na ai­kui­se­na muu­tin en­sim­mäi­seen omaan ko­tii­ni, os­tin it­sel­le­ni Ar­te­kin pöy­dän käy­tet­ty­nä. Kaik­ki kol­me las­ta­ni ovat ope­tel­leet kä­ve­le­mään sen ym­pä­ril­lä, ja sii­nä nä­kyy myös ham­paan­jäl­kiä, Mari sa­noo.

Pieni makuusoppi on saanut pinkit sävyt. Vohvelipäiväpeitto on Pore-liikkeestä, Marimekon vanhat trikoolakanat omasta varastosta. Tolomeo-valaisimet on hankittu uutena Zarrosta.

KE­SÄ­KAUP­PO­JA JA SYYS­RET­KIÄ

Kesä on Han­gos­sa toi­me­li­ai­suu­den ai­kaa, ei­kä Mari ole malt­ta­nut pel­käs­tään lo­mail­la. Mo­nil­le Han­koon muut­ta­neil­le käy­kin niin, et­tä he pe­rus­ta­vat kau­si­puo­din. Mari on kol­me­na ke­sä­nä pi­tä­nyt Han­gos­sa ke­sä­kaup­po­ja, jois­sa hän on myy­nyt suo­ma­lais­ta ke­ra­miik­kaa, ko­din­teks­tii­le­jä, ku­ra­toi­maan­sa an­tiik­kia sekä vaat­tei­ta.

Ko­ro­na-ai­kaan Mari viet­ti pal­jon ai­kaa Han­gos­sa naut­tien se­son­gin ul­ko­puo­li­ses­ta rau­has­ta.

– Kun kaik­ki oli kiin­ni, pak­ka­sim­me ys­tä­vien kans­sa myö­hään syk­syl­lä glö­gi­tar­vik­keet ko­riin ja kynt­ti­lä­lyh­dyt mat­kaan. Saa­toim­me sit­ten is­tua Ca­si­non rap­pu­sil­la vaih­ta­mas­sa kuu­lu­mi­sia.

AA­MU­PA­LA HIEK­KA­RAN­NAL­LA

Ke­sä­se­son­gin jäl­keen al­kaa py­sy­vien asuk­kai­den oma, rau­hal­li­nen vuo­de­nai­ka. Usein Mari pak­kaa aa­mul­la kah­vit ja aa­mu­pa­lan ko­riin ja läh­tee Räk­sy-koi­ran kans­sa ui­maan. Aa­mu­au­rin­ko pais­taa ran­taan ja pa­ri­val­jak­ko naut­tii hil­jai­suu­des­ta.

Ko­to­na Ma­ril­la on ai­na rau­hal­lis­ta.

Mari naut­tii sääs­tä kuin sääs­tä me­ren­ran­ta­kau­pun­gis­sa, kaik­ki­han on pu­keu­tu­mi­ses­ta kiin­ni. Len­kit ran­nal­la koi­ran kans­sa ovat hä­nen lem­pi­puu­haan­sa.

Vaik­ka Ma­ril­la on ys­tä­viä Han­gos­sa, hän viih­tyy eri­no­mai­ses­ti myös yk­sin.

– Mie­tin ja vie­tän rau­hai­saa eloa ja oloa. Nau­tin va­pau­des­ta.

Uusi parveke on sopivan aurinkoinen. Lyhty on Etolasta ja pöytäliina Lapuan Kankureiden.