Yli 200-vuo­ti­aa­seen puu­ta­loon tul­laan si­sään pi­han ja la­si­kuis­tin kaut­ta, aa­mun lois­tees­sa. Kuu­si­ruu­tui­set em­pi­reik­ku­nat va­la­vat au­rin­koa oles­ke­lu­ti­loi­hin. Kun huo­nei­den vä­li­o­vet ovat avoin­na, valo yl­tää myös var­jon puo­len huo­nei­siin.

– Mei­tä vie­hät­tää juu­ri se, mi­ten valo elää huo­neis­sa päi­vän mit­taan. Me vaih­dam­me lu­ku­paik­kaa sen mu­kaan, mis­sä valo on pa­ras, Gun Sö­der­lund ja Kaj Björ­ni sa­no­vat.

Talon piha on mukavan kokoinen oleiluun ja pienimuotoiseen kesäkukkien hoitoon. Terassi on kesäpäivänä suojassa pahimmalta auringolta.

Vaik­ka ol­laan kes­kel­lä Kris­tii­nan­kau­pun­kia, va­jaan kort­te­lin pääs­sä Kaup­pa­to­ril­ta, rau­ha on täy­del­li­nen. Ka­dut kul­ke­vat sa­moin kuin 1600-lu­vul­la, ja tori on ai­na ol­lut täs­sä. Vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na näi­tä ku­jia ovat kul­ke­neet me­ren­kä­vi­jät, kaup­pi­aat ja hei­dän per­heen­sä.

Vii­den huo­neen talo on mu­ka­van ti­la­va pa­ris­kun­nal­le.

– Täs­sä on ki­vas­ti liik­ku­ma­ti­laa. Voim­me ol­la myös omas­sa rau­has­sam­me eri puo­lil­la ta­loa. Gun aset­tuu lu­ke­maan kuis­til­le ja minä esi­mer­kik­si olo­huo­nee­seen, Kaj ku­vai­lee.

Mo­lem­mil­le tun­nel­ma on tär­keä. Kaj sa­noo Gu­nin ole­van heis­tä sel­ke­äm­min es­tee­tik­ko.

– Kun olem­me eläk­keel­lä, olem­me pal­jon ko­to­na. Ym­pä­ris­töl­lä on to­del­la pal­jon mer­ki­tys­tä. Jo pie­ni kau­nis nurk­kaus tai nä­ky­mä ti­las­sa rau­hoit­taa miel­tä ja tuo pal­jon iloa, Gun sa­noo.

Olohuoneen vaalea vuodesohva on Askosta ja sohvapöytä Ikean vanhaa tuotantoa. Marokkolainen Beni Ouarain -matto ostettiin Marokossa ja saatiin turvallisesti lähetettynä Suomeen. Sohvan yläpuolella on Håkan Sjöbladin Kristiinankaupunki-maalaus. Artekin valaisin antaa kauniin valon sohvaryhmään. Värikkäät tyynyt ovat Josef Frankin Teheran-kangasta. Mustavalkoiset tyynyt ovat Marimekon Joonas-kangasta. Lähes veistokselliset viherkasvit sopivat kauniisti talon huoneisiin. Kukkapylväs on löytö Tori.fi:stä.

TALO ODOT­TI APUA

Kun Kau­ni­ais­ten kau­pun­gin­sih­tee­ri­nä työs­ken­nel­lyt Gun jäi eläk­keel­le, pa­ris­kun­ta päät­ti to­teut­taa aja­tuk­sen­sa ja ko­keil­la asu­mis­ta kes­kel­lä van­haa puu­ta­lo­kau­pun­kia. Kaj oli työs­ken­nel­lyt Kris­tii­nan­kau­pun­gis­sa ja asui sit­tem­min Es­poon Mank­kaal­la kym­me­nen vuot­ta.

Ti­lai­suus tar­jou­tui, kun Kaj’n poi­ka Jim oli hank­ki­nut ta­lon ja kump­pa­nin­sa Kat­jan kans­sa kun­nos­ta­nut sen, ja se oli va­paa.

Pää­tös­tä poh­dit­tiin pe­rus­teel­li­ses­ti. Asi­aan vai­kut­ti myös Mol­pes­sa (Moi­ki­pää), Kors­nä­sis­sä si­jait­se­va ke­sä­mök­ki. Muu­ten Gu­nil­la ei ol­lut mi­tään juu­ria seu­dul­la.

– Sil­ti si­sus­tin ta­loa mie­les­sä­ni jo kau­an en­nen muut­toa, sa­noo Gun.

Jo en­sim­mäi­sel­lä käyn­nil­lä he nä­ki­vät ta­lon mah­dol­li­suu­det, vaik­ka re­mont­ti oli kes­ken.

Kaj oli al­ku­vai­hees­sa mu­ka­na Ji­min ja Kat­jan omis­ta­man ta­lon kun­nos­tuk­ses­sa. Re­mont­ti aloi­tet­tiin noin kym­me­nen vuot­ta sit­ten ja se jat­kuu edel­leen.

Pit­kään tyh­jil­lään ol­lut talo oli huo­nos­sa kun­nos­sa ja Kaj’n sa­noin odot­ti apua. Sitä se sai, ja esi­mer­kik­si em­pi­reik­ku­nat kun­nos­te­taan vie­lä huo­lel­li­ses­ti pui­te ker­ral­laan.

– Mök­ki­reis­suil­lam­me yö­vyim­me ta­los­sa muu­ta­man ker­ran ja lei­kit­te­lim­me aja­tuk­sel­la, et­tä voi­sim­me asua täs­sä, mut­ta em­me ihan us­ko­neet sii­hen. Sit­ten jäin eläk­keel­le ja tun­tui, et­tä pi­tää vie­lä teh­dä jo­kin muu­tos elä­mäs­sä. Kau­nis talo teki sen mah­dol­li­sek­si, Gun muis­te­lee.

Ta­va­rat pa­kat­tiin 1970-lu­vun mo­der­nis­sa ko­dis­sa Mank­kaal­la ke­säl­lä 2020 ja muut­to­kuor­ma suun­ta­si Kris­tii­nan­kau­pun­kiin.

Gun nauttii keittiössä työskentelystä, kun voi vaikka vihanneksia pilkkoessaan katsella ulos pihalle. Työtason kattovalaisin on Ikean. Saareke tuo kokkaajalle lisää työskentelytilaa.

AI­KA­KAU­SIEN YH­TEI­SE­LO

Ai­kai­sem­piin ko­tei­hin ke­rät­ty ny­ky­de­sign on tal­lel­la, vaik­ka Mank­kaan fun­kis­ta­lo ja 1800-lu­vun kau­pun­ki­ta­lo ovat ai­van eri maa­il­mas­ta.

– Olen ai­na pi­tä­nyt Ar­te­kis­ta ja mo­der­nis­ta tyy­lis­tä. Nuo­rem­pa­na ei nii­hin ol­lut va­raa, mut­ta olen hank­ki­nut pik­ku­hil­jaa. Osan esi­neis­tä, huo­ne­ka­luis­ta ja tai­tees­ta olem­me löy­tä­neet yh­des­sä, Gun sa­noo.

Re­mon­tis­sa käy­tet­tiin van­ho­ja ra­ken­nu­so­sia niin pal­jon kuin mah­dol­lis­ta. Van­hat ovet, lank­ku­lat­ti­at ja ka­tot ovat kier­rä­tet­ty­jä, suu­rin osa niis­tä joko ta­lon van­ho­ja tai alu­een muis­ta ta­lois­ta ke­rät­ty­jä.

– Van­hat pei­li­o­vet ovat tai­de­te­ok­sia jo it­ses­sään, sa­noo Kaj.

Pi­kant­ti yk­si­tyis­koh­ta on kuis­tin kat­to, joka on pa­pe­roi­tu ran­ni­kon me­ri­kar­toil­la.

Ruokapöytää valaisee Yki Nummen Lokki. Tori.fi:sta löytyneet tuolit ovat tanskalaisen Skovbyn. Skovbyn jatkettava ruokapöytä on ostettu uutena. Ruokailutilan nurkassa on Gunin lapsuudenkodin lipasto ja sen yllä Gunin äidin kutoma Aappo Härkösen ryijy Laululehto.

POR­MES­TA­RIN­LES­KEN TA­LOS­SA

Moni van­han ta­lon asu­kas tun­nis­taa Kaj’n aja­tuk­sen: van­haa ta­loa ei ole hyvä muo­va­ta lii­kaa asuk­kai­den toi­vei­siin, vaan ih­mis­ten pi­tää pa­rem­min­kin mu­kau­tua ta­lon omi­nai­suuk­siin.

Pa­ris­kun­ta ihas­te­lee yhä ros­si­poh­jai­sen hir­si­ta­lon hy­vää si­säil­maa. Tal­vel­la ta­loa läm­mit­tää kaa­ke­liu­u­ni ruo­kai­lu­huo­nees­sa sekä il­ma­läm­pö­pump­pu ja säh­kö­pat­te­rit. Soma kaa­ke­li­ka­mii­na tuo läm­pöä te­le­vi­si­o­huo­nee­seen.

– Vaik­ka olem­me si­säl­lä läm­pi­mäs­sä, ta­los­sa on yh­tä hyvä hen­gi­ty­sil­ma kuin ul­ko­na. Jos tal­vel­la tun­tuu kyl­mäl­tä, vil­la­su­kat jal­kaan, sa­noo Gun.

Televisiohuoneessa ja olohuoneessa on kutsuvia lukunurkkauksia, mikä sopii kirjoista kiinnostuneille asukkaille. Molemmat tuolit ovat Bröderna Andersonin, vasemmalla on Royal, oikealla Tellus. Olohuoneen seinällä on Kustaa Saksin suunnittelema Artekin 75-vuotisjuhlajuliste. Tumma sohva on Gubi Olsenin suunnittelema ja tanskalaista 1980-luvun tuotantoa.

Por­mes­ta­rin­les­ki Jo­han­na Fors­man ra­ken­si ta­lon en­sim­mäi­sen osan Ran­ta­ka­dun var­rel­le vuon­na 1818. Ruot­sin val­lan ai­ka­na Va­na­jal­la Hä­meen­lin­nan lä­hel­lä syn­ty­nyt les­ki­rou­va tus­kin oli­si voi­nut ku­vi­tel­la, et­tä ta­los­ta ki­pais­taan vie­lä 200 vuo­den ku­lut­tua kau­pun­gin to­ril­le ha­ke­maan vi­han­nek­sia ja pe­ru­noi­ta ke­sä­pöy­tään.

Les­ken jäl­keen ta­lon omis­ti­vat eri lai­van­va­rus­ta­ja- tai kaup­pi­as­su­ku­jen jä­se­net. Usein ta­los­sa oli vuok­ral­la joku hei­dän työn­te­ki­jöis­tään.

Vuon­na 1873 kaup­pi­as Carl Emil Carlst­röm ra­ken­nut­ti ton­til­le myös asuin­huo­nei­ta kä­sit­tä­vän lei­vin­tu­van, joka se­kin on muu­ta­ma vuo­si sit­ten saa­nut pi­ha­pii­riin uu­det kun­nos­tus­ha­lui­set asuk­kaat.

Van­has­sa kau­pun­gis­sa elä­mä on lep­poi­saa. Omas­sa pi­has­sa voi juo­da päi­vä­kah­vit te­ras­sil­la ja kas­vat­taa kuk­kia. Kaik­ki on lä­hel­lä, niin kir­jas­to, ap­teek­ki kuin ruo­ka­kau­pat­kin.

Lä­hes sääs­sä kuin sääs­sä pai­kal­la ole­vas­ta to­ri­kaup­pi­aas­ta on tul­lut tär­keä hah­mo.

– Hä­nel­tä saam­me ke­sän en­sim­mäi­set Siik­lit, si­pu­lit ja muut vi­han­nek­set sekä man­si­kat pak­ka­seen tal­vea var­ten. Myös ke­sä­ku­kat os­te­taan hä­nel­tä, Gun ja Kaj ker­to­vat.

Seesteisin värein sisustettu makuuhuone on talon itäsivulla, hiljaisen kadun puolella. Aamulla aurinko herättelee nukkujat lempeästi. Yöpöytävalaisimet ovat Tori.fi-löytöjä, alunperin ulkomailta ostettuja.