Kaj Björni ja Gun Söderlund nauttivat lasikuistilla kesäpäivistä esimerkiksi lukien.
Aune Waronen kuvat Heikki Rautio
Yli 200-vuotiaaseen puutaloon tullaan sisään pihan ja lasikuistin kautta, aamun loisteessa. Kuusiruutuiset empireikkunat valavat aurinkoa oleskelutiloihin. Kun huoneiden väliovet ovat avoinna, valo yltää myös varjon puolen huoneisiin.
– Meitä viehättää juuri se, miten valo elää huoneissa päivän mittaan. Me vaihdamme lukupaikkaa sen mukaan, missä valo on paras, Gun Söderlund ja Kaj Björni sanovat.
Talon piha on mukavan kokoinen oleiluun ja pienimuotoiseen kesäkukkien hoitoon. Terassi on kesäpäivänä suojassa pahimmalta auringolta.
Vaikka ollaan keskellä Kristiinankaupunkia, vajaan korttelin päässä Kauppatorilta, rauha on täydellinen. Kadut kulkevat samoin kuin 1600-luvulla, ja tori on aina ollut tässä. Vuosisatojen aikana näitä kujia ovat kulkeneet merenkävijät, kauppiaat ja heidän perheensä.
Viiden huoneen talo on mukavan tilava pariskunnalle.
– Tässä on kivasti liikkumatilaa. Voimme olla myös omassa rauhassamme eri puolilla taloa. Gun asettuu lukemaan kuistille ja minä esimerkiksi olohuoneeseen, Kaj kuvailee.
Molemmille tunnelma on tärkeä. Kaj sanoo Gunin olevan heistä selkeämmin esteetikko.
– Kun olemme eläkkeellä, olemme paljon kotona. Ympäristöllä on todella paljon merkitystä. Jo pieni kaunis nurkkaus tai näkymä tilassa rauhoittaa mieltä ja tuo paljon iloa, Gun sanoo.
Olohuoneen vaalea vuodesohva on Askosta ja sohvapöytä Ikean vanhaa tuotantoa. Marokkolainen Beni Ouarain -matto ostettiin Marokossa ja saatiin turvallisesti lähetettynä Suomeen. Sohvan yläpuolella on Håkan Sjöbladin Kristiinankaupunki-maalaus. Artekin valaisin antaa kauniin valon sohvaryhmään. Värikkäät tyynyt ovat Josef Frankin Teheran-kangasta. Mustavalkoiset tyynyt ovat Marimekon Joonas-kangasta. Lähes veistokselliset viherkasvit sopivat kauniisti talon huoneisiin. Kukkapylväs on löytö Tori.fi:stä.
TALO ODOTTI APUA
Kun Kauniaisten kaupunginsihteerinä työskennellyt Gun jäi eläkkeelle, pariskunta päätti toteuttaa ajatuksensa ja kokeilla asumista keskellä vanhaa puutalokaupunkia. Kaj oli työskennellyt Kristiinankaupungissa ja asui sittemmin Espoon Mankkaalla kymmenen vuotta.
Tilaisuus tarjoutui, kun Kaj’n poika Jim oli hankkinut talon ja kumppaninsa Katjan kanssa kunnostanut sen, ja se oli vapaa.
Päätöstä pohdittiin perusteellisesti. Asiaan vaikutti myös Molpessa (Moikipää), Korsnäsissä sijaitseva kesämökki. Muuten Gunilla ei ollut mitään juuria seudulla.
– Silti sisustin taloa mielessäni jo kauan ennen muuttoa, sanoo Gun.
Jo ensimmäisellä käynnillä he näkivät talon mahdollisuudet, vaikka remontti oli kesken.
Kaj oli alkuvaiheessa mukana Jimin ja Katjan omistaman talon kunnostuksessa. Remontti aloitettiin noin kymmenen vuotta sitten ja se jatkuu edelleen.
Pitkään tyhjillään ollut talo oli huonossa kunnossa ja Kaj’n sanoin odotti apua. Sitä se sai, ja esimerkiksi empireikkunat kunnostetaan vielä huolellisesti puite kerrallaan.
– Mökkireissuillamme yövyimme talossa muutaman kerran ja leikittelimme ajatuksella, että voisimme asua tässä, mutta emme ihan uskoneet siihen. Sitten jäin eläkkeelle ja tuntui, että pitää vielä tehdä jokin muutos elämässä. Kaunis talo teki sen mahdolliseksi, Gun muistelee.
Tavarat pakattiin 1970-luvun modernissa kodissa Mankkaalla kesällä 2020 ja muuttokuorma suuntasi Kristiinankaupunkiin.
Gun nauttii keittiössä työskentelystä, kun voi vaikka vihanneksia pilkkoessaan katsella ulos pihalle. Työtason kattovalaisin on Ikean. Saareke tuo kokkaajalle lisää työskentelytilaa.
AIKAKAUSIEN YHTEISELO
Aikaisempiin koteihin kerätty nykydesign on tallella, vaikka Mankkaan funkistalo ja 1800-luvun kaupunkitalo ovat aivan eri maailmasta.
– Olen aina pitänyt Artekista ja modernista tyylistä. Nuorempana ei niihin ollut varaa, mutta olen hankkinut pikkuhiljaa. Osan esineistä, huonekaluista ja taiteesta olemme löytäneet yhdessä, Gun sanoo.
Remontissa käytettiin vanhoja rakennusosia niin paljon kuin mahdollista. Vanhat ovet, lankkulattiat ja katot ovat kierrätettyjä, suurin osa niistä joko talon vanhoja tai alueen muista taloista kerättyjä.
– Vanhat peiliovet ovat taideteoksia jo itsessään, sanoo Kaj.
Pikantti yksityiskohta on kuistin katto, joka on paperoitu rannikon merikartoilla.
Ruokapöytää valaisee Yki Nummen Lokki. Tori.fi:sta löytyneet tuolit ovat tanskalaisen Skovbyn. Skovbyn jatkettava ruokapöytä on ostettu uutena. Ruokailutilan nurkassa on Gunin lapsuudenkodin lipasto ja sen yllä Gunin äidin kutoma Aappo Härkösen ryijy Laululehto.
PORMESTARINLESKEN TALOSSA
Moni vanhan talon asukas tunnistaa Kaj’n ajatuksen: vanhaa taloa ei ole hyvä muovata liikaa asukkaiden toiveisiin, vaan ihmisten pitää paremminkin mukautua talon ominaisuuksiin.
Pariskunta ihastelee yhä rossipohjaisen hirsitalon hyvää sisäilmaa. Talvella taloa lämmittää kaakeliuuni ruokailuhuoneessa sekä ilmalämpöpumppu ja sähköpatterit. Soma kaakelikamiina tuo lämpöä televisiohuoneeseen.
– Vaikka olemme sisällä lämpimässä, talossa on yhtä hyvä hengitysilma kuin ulkona. Jos talvella tuntuu kylmältä, villasukat jalkaan, sanoo Gun.
Televisiohuoneessa ja olohuoneessa on kutsuvia lukunurkkauksia, mikä sopii kirjoista kiinnostuneille asukkaille. Molemmat tuolit ovat Bröderna Andersonin, vasemmalla on Royal, oikealla Tellus. Olohuoneen seinällä on Kustaa Saksin suunnittelema Artekin 75-vuotisjuhlajuliste. Tumma sohva on Gubi Olsenin suunnittelema ja tanskalaista 1980-luvun tuotantoa.
Pormestarinleski Johanna Forsman rakensi talon ensimmäisen osan Rantakadun varrelle vuonna 1818. Ruotsin vallan aikana Vanajalla Hämeenlinnan lähellä syntynyt leskirouva tuskin olisi voinut kuvitella, että talosta kipaistaan vielä 200 vuoden kuluttua kaupungin torille hakemaan vihanneksia ja perunoita kesäpöytään.
Lesken jälkeen talon omistivat eri laivanvarustaja- tai kauppiassukujen jäsenet. Usein talossa oli vuokralla joku heidän työntekijöistään.
Vuonna 1873 kauppias Carl Emil Carlström rakennutti tontille myös asuinhuoneita käsittävän leivintuvan, joka sekin on muutama vuosi sitten saanut pihapiiriin uudet kunnostushaluiset asukkaat.
Vanhassa kaupungissa elämä on leppoisaa. Omassa pihassa voi juoda päiväkahvit terassilla ja kasvattaa kukkia. Kaikki on lähellä, niin kirjasto, apteekki kuin ruokakaupatkin.
Lähes säässä kuin säässä paikalla olevasta torikauppiaasta on tullut tärkeä hahmo.
– Häneltä saamme kesän ensimmäiset Siiklit, sipulit ja muut vihannekset sekä mansikat pakkaseen talvea varten. Myös kesäkukat ostetaan häneltä, Gun ja Kaj kertovat.
Seesteisin värein sisustettu makuuhuone on talon itäsivulla, hiljaisen kadun puolella. Aamulla aurinko herättelee nukkujat lempeästi. Yöpöytävalaisimet ovat Tori.fi-löytöjä, alunperin ulkomailta ostettuja.
Portaikko on yksi niistä asioista, joihin Jenni ja Petrus ihastuivat talossa. Kauniisti patinoituneet, mäntypuiset siskonpaneelit ovat hyvin tunnusomaista 1950-lukua. Lukeminen on tärkeä osa Liukkosten elämää ja kirjoille on aina löytynyt kodista sija. Vanhat Lundia-hyllyt on saatu Petruksen äidiltä käytettyinä. Eero Aarnion Juttujakkaran Jenni löysi kirpputorilta, lampaantalja on Sikka-Talun lammastilalta Naantalin saaristosta.
Portaikko on yksi niistä asioista, joihin Jenni ja Petrus ihastuivat talossa. Kauniisti patinoituneet, mäntypuiset siskonpaneelit ovat hyvin tunnusomaista 1950-lukua. Lukeminen on tärkeä osa Liukkosten elämää ja kirjoille on aina löytynyt kodista sija. Vanhat Lundia-hyllyt on saatu Petruksen äidiltä käytettyinä. Eero Aarnion Juttujakkaran Jenni löysi kirpputorilta, lampaantalja on Sikka-Talun lammastilalta Naantalin saaristosta.
Keittiössä on iso Ikean ruokapöytä, joka löytyi Fidasta sekä värikkäitä tuoleja ja puusohva.
Anna Riikonen
Tervetuloa Vantaalle!
Keittiössä on iso Ikean ruokapöytä, joka löytyi Fidasta sekä värikkäitä tuoleja ja puusohva.
Anna Riikonen
Tervetuloa Vantaalle!
Kaisu Jouppi
Kaisu Jouppi
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2