Heli on koko ai­kui­si­kän­sä os­ta­nut huo­no­kun­toi­sia asun­to­ja ja re­mon­toi­nut ne. Asu­nut niis­sä kak­si vuot­ta ja myy­nyt ne eteen­päin. Mut­ta täs­sä ko­dis­sa jou­lu on jo kol­mas, ja li­sää on tu­los­sa.

Vaik­ka asun­to oli ne­li­öil­tään pie­nem­pi kuin mitä Heli et­si, hän tie­si heti, et­tä hän ha­lu­si sen. Alue on rau­hal­li­nen ja viih­tyi­sä, joka paik­kaan on ly­hyt mat­ka. Kuu­den­kym­me­nen vi­ral­li­sen ne­li­ön li­säk­si asun­nos­sa on seit­se­män ne­li­ön par­vi tai vint­ti.

1902 ra­ken­ne­tun ar­vo­ta­lon asun­to­ja ei tule usein myyn­tiin. Tä­män huo­neis­ton edel­li­nen omis­ta­ja ha­lu­si myy­dä sen juu­ri He­lil­le, sil­lä hän lu­pa­si re­mon­toi­da asun­non sen al­ku­pe­räis­tä tyy­li­kaut­ta ar­vos­ta­vas­ti.

Ilse Crawfordin De La Espadalle suunnittelema ruokapöytä ja penkki ovat tammea. Wieniläistuolit on ostettu huutokaupasta. Ruokapöydän alla on silkkivillamatto Bukowskilta. Seinissä on puulistoista tehdyt koristeet. Listat hankittiin Helsingin Erikoishöyläyksestä.

TI­LAA TIM­PU­RIL­TA JA VÄL­JYYT­TÄ VÄ­REIL­LÄ

Kom­pak­tiin asun­toon piti tai­koa kol­me ma­kuu­huo­net­ta, keit­tiö ja olo­huo­ne sekä riit­tä­väs­ti säi­ly­tys­ti­laa kol­mi­hen­ki­sel­le per­heel­le. Suu­rim­man osan re­mont­ti­bud­je­tis­ta Heli si­joit­ti puu­se­pän te­ke­miin mit­ta­ti­laus­kaa­pis­toi­hin etei­seen, keit­ti­öön ja ma­kuu­huo­nee­seen.

Ti­las­ta toi­seen siir­ty­mi­siä ko­ros­tet­tiin vä­rein. Jo­kai­sel­la huo­neel­la on oma sel­keä sei­nän­sä­vyn­sä. Vä­rit Heli va­lit­si niin, et­tä kaik­ki soin­tu­vat toi­siin­sa. Etei­nen ja hal­li ovat tum­man­rus­kei­ta, keit­tiö hel­men­har­maa, He­lin ma­kuu­huo­ne vaa­le­an­lii­la ja ko­din isoin tila, olo­huo­ne-ruo­kai­lu­ti­la si­ni­har­maa.

Heli suo­sii mur­ret­tu­ja ”epä­vä­re­jä”, jot­ka tuo­vat le­vol­lis­ta tun­nel­maa. Kirk­kaat ja puh­taat vä­rit tun­tu­vat hä­nes­tä lii­an ener­gi­sil­tä ja le­vot­to­mil­ta.

Helin työnurkkauksen kirjoituspöytä on vanha pelipöytä, jota käytetään myös ruokapöytänä. Se avautuu isoksi. Antiikkikaappi on huutokauppalöytö.

AN­TIIK­KI­LÖY­DÖIS­TÄ EN LUO­VU

Ka­lus­tei­den mit­ta­suh­tei­siin kan­nat­taa He­lin mie­les­tä kiin­nit­tää huo­mi­oi­ta. Si­rot ka­lus­teet is­tu­vat hy­vin pie­neen ti­laan ja saa­vat sen tun­tu­maan suu­rem­mal­ta.

Ai­to tai­de on tär­keä osa He­lin si­sus­tus­ta. Sitä on os­tet­tu huu­to­kau­pois­ta ja saa­tu lap­suu­den­ko­dis­ta. Heli myös sääs­tää sään­nöl­li­ses­ti tai­de­han­kin­to­ja var­ten.

– Voin muut­ta­es­sa luo­pua kai­kis­ta uu­sis­ta ka­lus­teis­ta, sil­lä ne voi yleen­sä hank­kia uu­del­leen, jos ha­lu­aa. Huo­lel­la va­li­tuis­ta an­tiik­ki­ju­tuis­ta en pys­ty luo­pu­maan. Säi­ly­tän ne ja va­ras­toin tu­le­vai­suu­den va­ral­le, jos niil­le ei ole ti­la­päi­ses­ti paik­kaa. Os­tan uut­ta vain, jos van­haa so­pi­vaa ka­lus­tet­ta ei löy­dy.

Tar­vit­ta­es­sa Heli kor­jaa ja ver­hoi­lut­taa an­tiik­ki­löy­tön­sä. Se on ar­vo­kas­ta, mut­ta sel­lai­nen ka­lus­te kes­tää lo­pun iän. Heli in­ves­toi ver­hoi­lu­kan­kaa­seen ja työ­hön.

– Voin et­siä vuo­sia tiet­tyä ka­lus­tet­ta. Laa­duk­kai­den ka­lus­tei­den han­kin­ta on kes­tä­vää ku­lut­ta­mis­ta. Mo­nil­la de­sign­ka­lus­teil­la on myös kova jäl­leen­myyn­ti­hin­ta, jos niis­tä ha­lu­aa luo­pua.

An­tiik­ki­ka­lus­teet ei­vät vält­tä­mät­tä mak­sa enem­pää kuin uu­det­kaan.

– Jo­kai­nen an­tiik­kie­si­neis­täm­me on ol­lut löy­tö. Huu­to­kau­pas­sa kan­nat­taa mää­rit­tää oma mak­si­mi­hin­tan­sa etu­kä­teen, Heli neu­voo.

Kirjahylly tuli asunnon mukana. Pieni taulu-tv upotettiin hyllyyn. Samujin verhon takana on syvennys, jossa säilytetään rekeissä päällysvaatteita. Vanha verhotanko tuli asunnon mukana. Se lyhennettiin remontin yhteydessä.Perheen vaatesäilytys on sijoitettu halliin puusepän tekemään mittatilauskaapistoon. Puusepän tekemät kaapit ja keittiökalusteet nielivät suurimman osan remonttibudjetista, mutta se kannatti.

SU­PER­JOU­LUT­TA­JIEN PER­HE

He­lin per­hees­sä ol­laan su­per­jou­luih­mi­siä. Jou­lun­viet­to al­kaa jo mar­ras­kuus­sa.

– Se ei ole vain aat­to ja jou­lun­py­hät, vaan pit­kä jat­ku­mo koko pi­me­än kaa­mok­sen ajan, jo­hon liit­tyy vah­vas­ti yh­des­sä te­ke­mi­nen, Heli ker­too.

Sil­mä­ni­los­ta tär­keim­piä ovat ku­kat ja pe­rin­tei­set ko­ris­teet. Kuu­sen­ko­ris­tei­ta on ke­rät­ty sii­tä as­ti, kun lap­set syn­tyi­vät. Lap­set saa­vat joka jou­lu va­li­ta yh­den uu­den ko­ris­teen kuu­seen. Kaik­kiin ko­ris­tei­siin liit­tyy näin jo­kin muis­to. Al­ku­vuo­si­na kuu­si oli tyh­jem­pi, nyt täy­dem­pi.

Lasiset kuusenkoristeet on ostettu yksitellen vuosien varrella Trésoriesta.

Jou­lu­kuk­kia tu­lee mo­nes­sa aal­los­sa, ai­na uu­sia kuih­tu­nei­den ti­lal­le. Hy­a­sin­teis­sa on myös tuok­su­e­le­ment­ti. Leik­ko­a­ma­ryl­lik­sia, He­lin suo­sik­ke­ja, saa jo mar­ras­kuus­sa.

– Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni oli ai­na ama­ryl­lik­sia ja suu­ri kimp­pu val­koi­sia tulp­paa­ne­ja Aal­to-vaa­sis­sa. Ne muis­tut­ta­vat tra­di­ti­ois­ta.

Perheen nuorelle lohkaistiin hallista oma soppi. Helin suunnittelema parvi teetettiin puusepällä. Se muuntuu myöhemmin säilytystilaksi, kun portaat irrottaa. Parven alla on tv- ja lukunurkkaus. Ranskalainen sotilastaulu on Trésoriesta. Seinän sävy on Tikkurilan S394.

PI­PAR­KAK­KU­TA­LON MUO­DON­MUU­TOK­SET

Pi­par­kak­ku­ta­lo teh­dään ai­na las­ten kans­sa, mut­ta joka vuo­si eri tee­mal­la. Tee­ma voi löy­tyä vaik­ka sa­duis­ta tai suo­sik­kie­lo­ku­vas­ta. Tänä vuon­na ra­ken­ne­taan New Yor­kin pil­ven­piir­tä­jä taan­noi­sen mat­kan in­noit­ta­ma­na.

Jou­luun kuu­luu myös it­se teh­ty jou­lu­ka­len­te­ri lap­sil­le.

– Os­tin Li­ber­tyn silk­ki­sen jou­lu­su­kan Lon­toos­ta. Tä­män vuo­den ka­len­te­riyl­lä­tyk­set löy­ty­vät joka aa­mu su­kas­ta.

Lu­ci­an päi­vä on per­heel­le tär­keä. Sil­loin men­nään Se­naa­tin­to­ril­le kat­so­maan Lu­cia-kul­ku­et­ta ja syö­dään Lu­cia-pul­lat.

– Lap­sil­la oli pie­ne­nä säh­kö­kynt­ti­läk­ruu­nu, jota kan­net­tiin Lu­ci­an päi­vä­nä, Heli ker­too.

JOU­LU YL­TÄÄ SAA­RIS­TOS­TA LAP­PIIN

Myös aa­to­naat­toon liit­tyy pe­rin­tei­tä. Sil­loin läh­de­tään saa­ris­toon.

– Joka jou­lu ajam­me Pel­lin­gin saa­reen os­ta­maan jou­lu­ka­lat ja käym­me ys­tä­vä­per­heen kans­sa lou­naal­la. Ha­em­me ka­lat tu­tul­ta ka­las­ta­jal­ta, jon­ka tun­nem­me jo toi­ses­sa pol­ves­sa.

Ka­la­pai­not­tei­nen jou­lu­lou­nas teh­dään it­se, ja iso­van­hem­mat tu­le­vat aat­to­na ate­ri­al­le. Heli ra­kas­taa kat­tauk­sen suun­nit­te­le­mis­ta.

Aat­toil­lak­si siir­ry­tään hy­vien ys­tä­vien luok­se.

– Heil­lä vie­täm­me jou­lun­py­hät, ja 27.12. läh­dem­me sa­mal­la po­ru­kal­la aja­maan Lap­piin. La­pis­sa jou­lua jat­ke­taan uu­teen­vuo­teen as­ti, Heli ker­too.

Jou­lun ajan rau­hoit­tu­mi­sen ja yh­des­sä­o­lon mer­ki­tys on kas­va­nut vuo­si vuo­del­ta. Koko mat­ka mar­ras­kuus­ta uu­teen­vuo­teen on iso juh­la.

– Ar­ki­sin­kin meil­lä pa­la­vat kynt­ti­lät, ja pöy­tään ka­te­taan jou­lui­set lau­tas­lii­nat. Ei tule jou­lust­res­siä, kun ja­kaa jou­lu­tun­nel­maa koko lop­pu­vuo­del­le, Heli to­te­aa.

Tauluista on koottu ryhmä ruokapöydän taakse. Leikkoamaryllikset ovat Helin lempikukkia joulun alla.