Atriumpiha on katettu puutasoin. Perhe kaatoi puut ja korvasi heinittyneen nurmikon laatoin ja puurallein. Atriumpihalla saa olla niin omassa rauhassa, että Johanna voi tehdä etäpäivinä töitä ulkona. Philippe Starckin Toy-tuolit ovat Vepsäläiseltä, muut kalusteet Askosta.

Eteiseen tullaan atriumpihan kautta. Eteisestä aukeaa koko olohuone. Kaappi on Ikean. Maalauksen Johanna tilasi Heidi Wivolinilta. Tuoksukynttilät ovat Malia Companyn.

Veh­re­än puis­ton lai­dal­la, kes­kel­lä rau­hal­lis­ta Es­poon Hau­ki­lah­tea, si­jait­see kol­men ri­vi­ta­lon muo­dos­ta­ma ta­lo­yh­tiö. Alu­eel­la tun­ne­tun ark­ki­teh­ti Jaak­ko Laa­po­tin (1931-2017) muo­to­kie­len tun­nis­taa val­koi­ses­ta, ra­pa­tus­ta tii­les­tä ja mus­tas­ta puus­ta.

Asun­to­jen suun­nit­te­li­ja­na ja muun mu­as­sa tam­pe­re­lai­sen Ho­tel­li Ro­sen­dah­lin suun­nit­te­li­ja­na tun­net­tu ark­ki­teh­ti ke­hit­ti asun­to­suun­nit­te­li­ja­na toi­mi­via poh­ja­rat­kai­su­ja ja käyt­ti ne­li­öt te­hok­kaas­ti. Hau­ki­lah­den ri­vi­ta­lo­a­lu­een kruu­nu­na ovat isot, lä­hes 70 ne­li­ön at­rium­pi­hat.

Jo­han­na ja Ant­ti Laak­so­maa ja hei­dän kak­si ty­tär­tään asu­vat ri­vi­ta­lon kes­ki­vai­heil­la. Ai­em­min­kin he asui­vat sa­man ark­ki­teh­din suun­nit­te­le­mas­sa ta­los­sa Es­poon Wes­ten­dis­sä, mut­ta sil­loin nel­jäs­sä ta­sos­sa.

Per­he kai­pa­si li­sä­ti­laa ja al­koi et­siä seu­raa­vaa Laa­po­tin suun­nit­te­le­maa ko­tia: val­ko­muu­ris­ta, re­mon­toi­ta­vaa ri­vi­ta­lo­a­sun­toa ter­vees­tä ta­lo­yh­ti­ös­tä. Jo­han­na haa­vei­li myös at­rium­pi­has­ta.

– Sit­ten la­pu­tim­me tä­män ta­lo­yh­ti­ön kaik­ki asun­not ja toi­voim­me yh­tey­de­not­toa. Jos­pa joku asuk­kais­ta sat­tui­si ole­maan myyn­ti­ai­keis­sa. Jon­kin ajan pääs­tä pu­he­lin soi. Asun­nos­sa vuo­des­ta 1962 asu­nut per­he ot­ti yh­teyt­tä, Jo­han­na ker­too.

Kau­pat teh­tiin vuon­na 2016.

Ruokailutila sijaitsee olohuoneen päädyssä. Siitä jatkuu 70-luvulla tehty laajennusosa, jossa ovat vanhempien makuu-huone ja vaatehuone. Ennen se oli takkahuone.

Ark­ki­teh­tuu­rin eh­doil­la

Uu­si koti kai­pa­si re­mont­tia. At­rium­pi­ha oli ol­lut vuo­sia oman on­nen­sa no­jas­sa, ja sen kes­kel­lä kas­voi kor­kea ome­na­puu. Puu­ta ym­pä­röi vil­lik­si kas­va­nut nur­mik­ko.

Yk­si­ta­soi­nen asun­to on L-kir­jai­men muo­toi­nen, ja at­rium­pi­ha jää sen kes­kel­le. Asun­non ark­ki­teh­tuu­ri ja luon­ne ovat tär­kei­tä Jo­han­nal­le ja An­til­le.

– Ko­din pi­tää näyt­tää sa­mal­ta ul­koa ja si­säl­tä ja hen­kiä sa­maa tun­nel­maa. Tääl­lä ei voi­si ol­la kor­ke­a­kiil­tois­ta gla­mou­ria, Jo­han­na sa­noo

Ark­ki­teh­tuu­ril­le ovat tyy­pil­li­siä isot ik­ku­nat. Vaik­ka ne ovat nor­maa­li­kor­keu­del­la, ne ulot­tu­vat esi­mer­kik­si ma­kuu­huo­nees­sa sei­näs­tä sei­nään. Myös ta­sa­kat­to miel­lyt­tää, kos­ka se te­kee ti­las­ta ko­dik­kaan, ei yli­kor­ke­aa ja yl­väs­te­le­vää.

1960–70-lu­vuil­le tyy­pil­li­nen tii­li­la­don­ta tois­tuu mo­nes­sa koh­das­sa ta­loa: at­rium­pi­han muu­ris­sa, keit­ti­ön laa­tois­sa ja kyl­py­huo­nees­sa.

– Kaik­kien ai­ka­kau­sien asun­nois­sa ei ole piir­tei­tä, joi­ta ha­lu­ai­si säi­lyt­tää.

Keittiö remontoitiin valkoiseksi ja valoisaksi. Vetimettömät kaapistot ovat Kvikin. Välitilan laatta jatkaa tiiliseinän mallia pienemmässä koossa. Laatat ovat Laattapisteestä, hana Tapwellin. Tulikiven ohut marmoritaso on kestänyt käytössä hienosti.

Johanna suosii viherkasveja ja kasvattaa niitä pistokkaista. Ruokapöydällä juurta kasvattaa fiikus ja toinen on juuri päässyt multaan. Johannan perustaman Malia Companyn myrkyttömät tuoksukynttilät saavat kaksi uutta versiota valikoimaansa.

Val­kois­ta maa­lia tar­vit­tiin

Muut­to­het­kel­lä ta­lon si­sä­o­sat oli­vat pää­o­sin puun sä­vyi­siä. Kel­las­tu­nut­ta pa­nee­lia oli niin sei­nis­sä kuin ka­tos­sa. Ylei­sil­me oli tum­mah­ko ja van­hah­ta­va.

– Ha­lu­sim­me ko­ros­taa asun­non va­loi­suut­ta ja sel­kei­tä lin­jo­ja jat­ka­mal­la ark­ki­teh­din val­kois­ta ja mus­taa yh­dis­tä­vää lin­jaa, Jo­han­na ker­too.

Jo­han­na ja Ant­ti pur­ki­vat kaik­ki puun­sä­vyi­set pa­nee­lit ja hank­ki­vat äm­pä­ri­tol­kul­la val­kois­ta maa­lia.

– Maa­laa­mi­nen on sii­tä iha­naa, et­tä uu­si il­me al­kaa heti hah­mot­tua.

Asun­non eri­koi­nen, al­ku­pe­räi­nen mus­ta si­sä­kat­to sääs­tet­tiin. Sen mus­tan vä­rin Jo­han­na ja Ant­ti ko­ki­vat kui­ten­kin lii­an huo­mi­o­ta he­rät­tä­väk­si ja le­vyt­ti­vät sen pii­loon val­koi­sel­la si­sä­ka­tol­la.

– Mut­ta jos joku jos­kus ha­lu­am­me ot­taa esil­le al­ku­pe­räi­sen ka­ton, se on jäl­jel­lä, Jo­han­na to­te­aa.

Matildan huone on sisustettu koululaiselle. Lastensänky vaihtui runkopatjaan, jonka Johanna verhoili valkoisella kankaalla. Midnattin lakanat ovat Nougatista kuin myös kori. Valaisin Showroom Finland. Matto H&M Home.

Lilianin huone on kodin alkuperäinen päämakuuhuone, joten siellä on tilaa leikkeihin. Tiipii on kesällä välillä sisällä ja välillä atriumpihalla leikeissä.

Lem­pi­paik­ka on ai­na va­los­sa

Jo­han­na ja Ant­ti ovat asu­neet ko­dis­saan nyt kol­me ja puo­li vuot­ta. Koti tun­tuu hy­väl­tä. Yh­tä­kään ma­te­ri­aa­li­va­lin­taa ei ole ka­dut­tu, vaan kaik­ki on men­nyt ku­ten pi­ti­kin.

Yk­si­ta­soi­suus on kä­te­vää pien­ten las­ten kans­sa. Se myös tuo li­sää ti­lan tun­tua, kun por­taat ei­vät vie ne­li­öi­tä.

– Täs­sä ta­los­sa nuo­rem­pi lap­sem­me on op­pi­nut kä­ve­le­mään ja van­hem­pi läh­te­nyt kä­vel­len kou­lu­tiel­le. Pi­ha­pii­ri on mah­ta­va: lap­set leik­ki­vät muu­rien suo­jas­sa tai naa­pu­rus­tos­sa.

Hie­noin­ta ko­dis­sa on kui­ten­kin sen va­loi­suus. Au­rin­ko kier­tää ko­din päi­vän mit­taan ja tu­lee si­sään suu­ris­ta ik­ku­nois­ta.

– Vaik­ka oli­si kuin­ka har­maa­ta, olem­me lä­hel­lä luon­toa ja va­loa, mut­ta muu­rin suo­jis­sa. Piha on läm­min ja suo­jai­sa.

Jo­han­nan lem­pi­paik­ka ko­to­na on yleen­sä se, jos­sa on eni­ten va­loa.

– Aa­mui­sin lei­kim­me las­ten kans­sa ole­vam­me ete­län­lo­mal­la, kun au­rin­ko pais­taa ma­kuu­huo­nee­seen. Il­ta­päi­väl­lä au­rin­ko osuu kul­ma­soh­van nurk­kaan. Pi­däm­me läm­mön tuo­mas­ta peh­me­äs­tä köl­löt­te­lys­tä.

Entisen takkahuoneen puiset paneelit poistettiin, ja seinät maalattiin valkoisiksi. Tilan perälle rakennettiin vaatehuone. Maalauksen Johanna teetti Heidi Wivolinilla. Vuode ja pääty ovat Inside.fistä. Tekstiilit ovat Gantin ja Casa Stockmannin. Yöpöydät ja valaisimet ovat Ikeasta.

Puh­das­ta hem­mot­te­lua

Jo­han­na ker­too ra­kas­ta­van­sa re­mon­toin­tia, mut­ta ei ole si­sus­ta­ja, joka vaih­te­lee soh­va­tyy­ny­jä.

– Luon tun­nel­mia teks­tuu­reil­la, kynt­ti­löil­lä ja kas­veil­la.

Ko­din tun­nel­mas­ta tuli Jo­han­nal­le myös uu­si työ. Hän on ai­na ol­lut tuok­su­kynt­ti­löi­den ys­tä­vä. Sit­ten hän luki, et­tä kal­liit tuok­su­kynt­ti­lät on teh­ty myr­kyl­li­ses­tä pa­ra­fii­nis­ta.

– Hem­mot­te­lu­jut­tu­ni ei ol­lut­kaan hy­väk­si ko­dil­le. En löy­tä­nyt tyy­lik­käi­tä, luon­non­ma­te­ri­aa­leis­ta teh­ty­jä tuok­su­kynt­ti­löi­tä.

Puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten hän pe­rus­ti Ma­lia Com­pa­nyn. Puh­taas­ti pa­la­vat kynt­ti­lät val­mis­te­taan soi­jas­ta, ja tuok­sut saa­daan ai­kaan etee­ri­sin öl­jyin. Val­mis­ta­jak­si Jo­han­na sai van­han rans­ka­lai­sen teh­taan.

– Ajat­te­lin, et­tä jos en nyt ko­kei­le, en sit­ten kos­kaan! Huo­noin ske­naa­rio oli, et­tä meil­lä oli­si va­ras­to täyn­nä hy­viä kynt­ti­löi­tä pol­tet­ta­vak­si.

Ma­lia Com­pa­nyn al­ku on ol­lut lu­paa­va. Tuot­tei­ta myy­dään Suo­men li­säk­si Sak­sas­sa ja Tuk­hol­mas­sa muun mu­as­sa NK-ta­va­ra­ta­los­sa.

– On iha­na asia, et­tä jo­kin, jon­ka loin it­sel­le­ni, on­kin äk­kiä tär­ke­ää myös muil­le.

Kylpyhuoneen laatat toistavat kahta kodin aikakauteen sopivaa muotoa: tiiliseinästä napattua kokoa ja ladontaa sekä kuusikulmaista laattaa. Laatat Laattapisteestä, matto Tine K Home.