Artikkeli

An­na-Kai­sa Huus­ko ku­vat Nic­las Mä­ke­lä

Taiteella maustettu kaksio jugendtalossa on sisustettu viihtyisän kerroksellisesti

Sisus­tu­sark­ki­tehti Veera Ojansuu asuu avopuolisonsa kanssa Helsingin keskusta-alueella vanhassa jugendtalossa. Kaksion sisustukselle antavat leimansa kummitädiltä perintönä saadut taulut.

Kun as­tuu Vee­ra Ojan­suun ja hä­nen avo­puo­li­son­sa olo­huo­nee­seen, kat­se kiin­nit­tyy sei­nil­le, joil­la on vie­ri vie­res­sä vä­rik­käi­tä maa­lauk­sia, gra­fii­kan­ve­dok­sia ja ju­lis­tei­ta. Ik­ku­na­lau­dal­la­kin on pari veis­tos­ta. Ol­laan sel­väs­ti­kin tai­tee­nys­tä­vän ko­to­na.

– Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni, fam­mu­las­sa sekä su­ku­lai­sil­la oli pal­jon tai­det­ta sei­nil­lä. Sik­si mi­nus­ta on suo­ras­taan vai­kea ku­vi­tel­la ko­tia il­man tau­lu­ja ja veis­tok­sia. Mo­net näis­tä te­ok­sis­ta olen pe­ri­nyt kum­mi­tä­dil­tä­ni, fa­mun sis­kol­ta. Ne ovat mi­nul­le tut­tu­ja jo lap­suus­vuo­sil­ta ja sik­si rak­kai­ta, ker­too Vee­ra.

Keittiöstä Veera suunnitteli vähäeleisen. Vetimettömät ja mattapintaiset, naarmuuntomattomiksi pinnoitetut kaapistot ovat kotimaisen Kitzenin mallistosta. Keittiön marmoria muistuttava Dekton-taso antaa arvokkaan loppu­silauksen. Ruokapöydän ympärille on koottu erilaisia klassikkotuoleja.

Keittiöstä Veera suunnitteli vähäeleisen. Vetimettömät ja mattapintaiset, naarmuuntomattomiksi pinnoitetut kaapistot ovat kotimaisen Kitzenin mallistosta. Keittiön marmoria muistuttava Dekton-taso antaa arvokkaan loppu­silauksen. Ruokapöydän ympärille on koottu erilaisia klassikkotuoleja.

Kum­mi­tä­din ko­ko­el­mas­ta

Tai­de­te­ok­set ovat Vee­ran kum­mi­tä­din ke­rää­miä. Mo­net niis­tä hän hank­ki ys­tä­vä­pii­riin­sä kuu­lu­neil­ta tai­tei­li­joil­ta. Seu­ral­li­sen An­na-tä­din tut­ta­viin kuu­lui tun­net­tu­ja tai­tei­li­ja­ni­miä ku­ten Tove Jans­son ja hä­nen elä­män­kump­pa­nin­sa Tuu­lik­ki Pie­ti­lä sekä las­te­noh­jel­mis­ta tut­tu Kyl­li Kos­ki eli Kyl­li-täti.

Nai­mat­to­ma­na elä­nyt kum­mi­tä­ti har­ras­ti it­se­kin maa­laa­mis­ta, mut­ta am­mat­tiu­ran­sa hän teki koti­ta­lou­so­pet­ta­ja­na. Oli­pa hän mu­ka­na te­le­vi­si­os­sa juon­ta­mas­sa kok­ki­oh­jel­mi­a­kin.

Tai­de­te­ok­set oli­vat Vee­ral­la niin tär­kei­tä, et­tä hän miet­ti koko ko­tin­sa si­sus­tus­rat­kai­sut nii­den poh­jal­ta.

– Suun­nit­te­lin muun si­sus­tuk­sen rau­hal­li­sek­si taus­tak­si tai­teel­le. Esi­mer­kik­si keit­ti­öön va­lit­sin neut­raa­lit, ve­ti­met­tö­mät kaa­pi­no­vet, jot­ta tau­lut pää­se­vät oi­keuk­siin­sa, Vee­ra se­lit­tää.

Ruokapöydän ympärille on koottu erilaisia klassikkotuoleja, valaisin on Alvar ja Aino Aallon suunnittelema Kultakello. Vasemmalla näkyy osa Tuulikki Pietilän vuonna 1976 tekemästä Théâtre du Soleil I -puupiirrossarjasta.

Ruokapöydän ympärille on koottu erilaisia klassikkotuoleja, valaisin on Alvar ja Aino Aallon suunnittelema Kultakello. Vasemmalla näkyy osa Tuulikki Pietilän vuonna 1976 tekemästä Théâtre du Soleil I -puupiirrossarjasta.

Juu­ri oi­kea tun­nel­ma

Ny­kyi­sen asun­ton­sa Hel­sin­gin kes­kus­ta-alu­eel­ta Vee­ra hank­ki rei­lut vii­si vuot­ta sit­ten. Hän oli asu­nut jo en­nen sitä kan­ta­kau­pun­gis­sa ja piti van­ho­jen ta­lo­jen tun­nel­mas­ta. Kun oli ai­ka ot­taa iso as­kel ja hank­kia en­sim­mäi­sen omis­tu­sa­sun­to, hän et­si so­pi­via koh­tei­ta tu­tuil­ta seu­duil­ta.

Ny­kyi­nen asun­to vai­kut­ti jo en­si­käyn­nil­lä lu­paa­val­ta. Sii­nä oli juu­ri sitä mitä Vee­ra et­si: ju­gend­ta­lon vih­re­ät jul­ki­si­vut miel­lyt­ti­vät sil­mää, ja tun­nel­ma oli oi­kea van­han ta­lon si­säl­lä­kin. Asun­nos­sa huo­ne­kor­keus oli yli kol­me ja puo­li met­riä, vä­li­o­vet oli­vat täys­pui­sia pei­li­o­via, ik­ku­na­lau­dat lä­hes puo­len met­rin le­vyi­siä, ja kun kä­ve­li huo­nees­ta toi­seen, na­rah­te­li­vat lat­ti­a­lau­dat ko­toi­sas­ti as­kel­ten al­la. Kak­si­on ne­li­öt­kin oli käy­tet­ty jär­ke­väs­ti kah­teen ti­la­vaan huo­nee­seen, joi­ta kom­pak­ti etei­nen yh­dis­ti.

Vaa­ka­ku­pis­sa pai­noi li­säk­si se, et­tä asun­to oli os­to­het­kel­lä hy­väs­sä kun­nos­sa ja ta­lo­yh­ti­ös­sä oli jo teh­ty isom­mat put­ki- ja ­jul­ki­si­vu­re­mon­tit. Vee­ra saat­toi muut­taa il­man ­re­mont­ti­huo­lia.

Olohuoneen hillitty, vaalea väritys nostaa taideteokset esiin. Selkeä sohva on Kuusilinnan mallistoa ja jalkavalaisin Flosin, pilkkutyyny H&M Home.

Olohuoneen hillitty, vaalea väritys nostaa taideteokset esiin. Selkeä sohva on Kuusilinnan mallistoa ja jalkavalaisin Flosin, pilkkutyyny H&M Home.

Ki­tin ja mai­to­kah­vin sä­vy­jä

Vuo­sien var­rel­la si­sus­tus on muok­kau­tu­nut elä­män­muu­tos­ten mu­kaan. Esi­mer­kik­si pari vuot­ta sit­ten avo­puo­li­so muut­ti sa­man ka­ton al­le, jol­loin ko­tia muo­kat­tiin uu­teen jär­jes­tyk­seen. Vee­ra al­koi miet­tiä, pi­täi­si­kö ko­tia päi­vit­tää muu­ten­kin.

– Rei­lu vuo­si sit­ten pää­tim­me uu­sia keit­ti­ön. Se on täs­sä asun­nos­sa avoi­mes­ti osa olo­huo­net­ta, jo­ten keit­tiö vai­kut­taa pal­jon oles­ke­lu­ti­lan il­mee­seen. Ai­em­pi keit­tiö oli myös epä­käy­tän­nöl­li­nen ja il­meel­tään kal­sea. Se ei oi­kein is­tu­nut tän­ne.

Si­sus­tu­sark­ki­teh­dik­si opis­kel­lut Vee­ra suun­nit­te­li uu­den keit­ti­ön ja va­lit­si kaa­pis­toik­si mat­ta­pin­tai­set, ki­tin sä­vyi­set ovet sekä mar­mo­ria mu­kai­le­van ta­son.

– Olen ai­na pi­tä­nyt mar­mo­ri­pin­nas­ta, mut­ta ai­to mar­mo­ri on ai­ka vaa­ti­va ja herk­kä ma­te­ri­aa­li. Niin­pä va­lit­sin Dek­ton-ta­son ja sii­hen mar­mo­ri­kuo­sin. Se on osoit­tau­tu­nut käy­tös­sä to­del­la näp­pä­räk­si, sil­lä se kes­tää lä­hes mitä vain, kuu­maa ja kyl­mää. Kaa­pi­no­vien väri sä­vy­tet­tiin ta­soon so­pi­vak­si.

Hillityt beigen ja kitin sävyt luovat makuu­huoneeseen levollisen, uneen houkuttelevan tunnelman. Huoneen kulmassa on alkuperäinen nurkkakaappi. Valaisimena on Yki Nummen 1950-lopulla suunnittelema Lokki. Seinän pienet kohdevalot Louis Poulsenilta, torkkupeitto Arketista.

Hillityt beigen ja kitin sävyt luovat makuu­huoneeseen levollisen, uneen houkuttelevan tunnelman. Huoneen kulmassa on alkuperäinen nurkkakaappi. Valaisimena on Yki Nummen 1950-lopulla suunnittelema Lokki. Seinän pienet kohdevalot Louis Poulsenilta, torkkupeitto Arketista.

Yh­te­näi­syys rau­hoit­taa

Keit­ti­ö­re­mon­tin li­säk­si asun­nos­sa maa­lat­tiin ma­kuu­huo­neen sei­nät. Vä­rei­hin Vee­ra va­lit­si sa­mo­ja peh­mei­tä sä­vy­jä kuin keit­ti­ös­sä­kin.

– Ma­kuu­huo­neen vä­rei­hin ha­lu­sin rau­hoit­ta­van tun­nel­man. Kos­ka huo­neet ovat avoi­mes­ti yh­tey­des­sä toi­siin­sa, jat­koin sa­mal­la tee­mal­la olo­huo­neen puo­lel­le. Yh­te­näi­nen vä­ris­kaa­la tuo koko asun­toon le­vol­li­sen tun­nel­man.

Makuuhuoneen syvennykseen rakennettiin kiinteä kirjahylly. Hyllyllä Tuulikki Pietilän puupiirros, Oiva Toikan lasipullo sekä Anu Penttisen suunnittelemia Vitriini-lasirasioita.

Makuuhuoneen syvennykseen rakennettiin kiinteä kirjahylly. Hyllyllä Tuulikki Pietilän puupiirros, Oiva Toikan lasipullo sekä Anu Penttisen suunnittelemia Vitriini-lasirasioita.

Van­haa ja uut­ta rin­nak­kain

Ruo­ka­pöy­dän ym­pä­ril­le on koot­tu tuo­le­ja, jois­ta jo­kai­nen on eri­lai­nen. Pöy­dän ää­res­sä on su­las­sa so­vus­sa sekä uut­ta et­tä käy­tös­sä pa­ti­noi­tu­nut­ta: on elä­mää näh­nei­tä Ar­te­kin tuo­le­ja, wie­ni­läis­kah­vi­las­ta tut­tu Tho­net-tuo­li ja Ea­me­sien suun­nit­te­le­ma me­tal­li­lan­ka­tuo­li.

– Osan tuo­leis­ta olen saa­nut per­he­pii­ris­tä, pari klas­sik­ko­tuo­lia olen os­ta­nut käy­tet­tyi­nä vin­ta­ge­liik­kees­tä ja nii­tä olen täy­den­tä­nyt uu­sil­la han­kin­noil­la.

Pöy­tä­ryh­mä ku­vas­taa­kin hy­vin Vee­ra si­sus­tus­otet­ta. Hän yh­dis­te­lee uu­sia ka­lus­tei­ta, de­sign-klas­si­koi­ta, vin­ta­ge­kaup­po­jen löy­tö­jä sekä kirp­pu­to­rien aar­tei­ta. Yleis­lin­ja on sel­keä, mut­ta sa­mal­la mu­ka­val­la ta­val­la ker­rok­sel­li­nen.

– Kiin­ni­tän ko­din han­kin­to­ja teh­des­sä­ni tark­kaan huo­mi­o­ta tuot­tei­den kes­tä­vyy­teen ja laa­tuun. Ny­kyi­sin ha­lu­an ko­tii­ni vain esi­nei­tä, jois­ta tie­dän, et­tä ne kes­tä­vät käy­tös­sä pit­kään, hän sa­noo.

Vee­ra on en­nät­tä­nyt asua nyt rei­lut vii­si vuot­ta täs­sä ko­dis­sa. Mit­kä asi­at te­ke­vät si­nut tääl­lä edel­leen iloi­sek­si?

– Tämä poh­ja­rat­kai­su, jos­sa on kak­si isoa eril­lis­tä huo­net­ta, on osoit­ta­nut toi­mi­vak­si, mut­ta eni­ten nau­tin edel­leen asun­non va­loi­suu­des­ta ja kor­kei­den huo­nei­den ava­ruu­den tun­nus­ta, Vee­ra sum­maa.

Läpitalon asuntoon tulee valoa kahdesta suunnasta, joten se on valoisa koko päivän ajan. Neljännestä kerroksesta avautuu näkymä yli Helsingin keskustan kattojen. Maljakko on Iittalan mallistosta.

Läpitalon asuntoon tulee valoa kahdesta suunnasta, joten se on valoisa koko päivän ajan. Neljännestä kerroksesta avautuu näkymä yli Helsingin keskustan kattojen. Maljakko on Iittalan mallistosta.

Koti

Hel­sin­gis­sä

Vuon­na 1907 ra­ken­ne­tus­sa ta­los­sa 2 h + avo­keit­tiö, 57 m².

Asuk­kaat

Si­sus­tu­sark­ki­teh­ti
Vee­ra Ojan­suu ja avo­puo­li­so. Vee­ra Ins­tag­ra­mis­sa
@vee­ra­oj.