Kuis­tin ik­ku­nat ovat van­hat tu­tut. Niis­sä on mon­ta pie­naa ja kah­dek­san ruu­tua. Ik­ku­noi­den ge­o­met­ri­ses­sä muo­dos­sa voi näh­dä eh­kä fun­kik-sen, vai oli­si­ko se sit­ten­kin ju­gen­din tyy­li­piir­tei­tä?

– Tämä kuis­ti on teh­ty ko­ko­naan uu­sik­si. Muu­ta käyt­tö­kel­pois­ta kuin nuo nel­jä ik­ku­naa ja ul­ko-ovi ei lä­hes ro­mah­ta­nees­sa kuis­tis­sa sit­ten ol­lut­kaan. Put­sa­sim­me puul­le van­hat ik­ku­nat ja niil­le teh­tiin kar­mit sekä ko­ko­naan uu­det si­sä­po­kat, Ar­ja Tasa sa­noo ja sul­kee kun­nos­te­tun kuis­tin ul­ko-oven pe­räs­sään.

Arja Tasan sukumökki Virolahdella on pystytetty tälle paikalle 1920-luvulla. Arjan suvussa on saatu elantoa merestä muun muassa kalastajina ja veneenrakentajina. Esi-isiä on toiminut myös kruununluotseina 1500-luvulta alkaen.

Eteiseen tehtiin uudet vintinportaat. Portaat toteutti Kotkan Veistotyö Arjan suunnitelman mukaan. Tapetti on William Morrisin Strawberry Thief -kuosi. Messinkiset seinäkoukut on hankittu Hokolan Helakaupasta. Arjan mielessä koukut jo vihertävät. Väri on napattu tapetin linnunpystöistä.

RAK­KAIS­SA MAI­SE­MIS­SA

Ol­laan Vi­ro­lah­del­la. Ve­nä­jän ra­jal­le on muu­ta­ma ki­lo­met­ri. Edes­sä on loi­vas­ti kum­pui­le­va pel­to­mai­se­ma, joka las­kee alas koh­ti met­sän­reu­naa ja sen ta­ka­na nä­ky­vää mer­ta.

– Mi­nul­le nämä ovat rak­kai­ta mai­se­mia. Alun pe­rin tääl­lä asui­vat iso­van­hem­pa­ni.

Ar­ja ja hä­nen mie­hen­sä Mar­kus pa­la­si­vat su­ku­ta­loon va­paa-ajan asuk­kaik­si 2010-lu­vul­la. He ovat teh­neet re­mont­tia hi­taas­ti. Ar­ja on it­se piir­tä­nyt kaik­ki muu­tok­set.

– Nyt meil­lä on ta­los­sa vih­doin si­sä­ves­sa ja suih­ku, Ar­ja sa­noo.

Mo­lem­mat ovat asi­oi­ta, jot­ka jo Ar­jan Pent­ti-isän piti ra­ken­taa ta­loon 1980-lu­vul­la.

– Isä­ni toi­ve oli kun­nos­taa lap­suu­den­ko­tin­sa ja muut­taa ai­na­kin osit­tain tän­ne. Hän eh­ti uu­sia ta­lon ka­ton en­nen sai­ras­tu­mis­taan. Meil­le kor­vaa­ma­ton suun­ni­tel­mien to­teut­ta­ja on ol­lut pai­kal­li­nen mes­ta­ri Pä­kin Pena.

Jatkettava ruokapöytä on tammea. Vihreäksi maalattu puusohva on kulkenut Arjan isän suvussa ainakin 1800-luvulta. Arja rapsutteli sohvasta erilaisia värikerroksia ja valitsi niistä vihreän, jolla hän maalasi sen uudelleen. Ruokapöytä ja jugendpikkutuolit on hankittu Haminan Kirppis & Antiikista. Öljylamppu on sähköistetty. Pöytä on katettu Royal Copenhagenin Empire-astiastolla, jonka Arja on hankkinut 1990-luvulla huutokaupasta. Astiastoa on täydennetty myöhemmin muun muassa nettihuutokaupoista. Sinivalkoinen väritys sopii mökin tunnelmaan ja tuo Arjalle mieleen hänen sotaveteraanipappansa. Alakerran lattiat on maalattu Sateenkaari Perinnetaidon harmaalla maalilla.

VA­LE­RUU­DUT SAI­VAT LÄH­TEÄ

Keit­ti­ös­sä on ko­di­kas­ta. Ta­kas­sa on ol­lut koko aa­mu­päi­vän tuli. Olo­huo­neen puo­len mo­der­ni tak­ka ja keit­ti­ön lei­vi­nuu­ni sii­ret­tiin re­mon­tis­sa uu­teen, pa­rem­paan paik­kaan keit­ti­ön ja olo­huo­neen vä­li­seen ovi­auk­koon. Näin saa­tiin myös me­ri­nä­ky­mä ruo­ka­pöy­dän ää­res­tä.

Ruo­ka­pöy­dän yl­lä roik­kuu 1900-lu­vun alun öl­jy­lamp­pu, ik­ku­nan al­la on pui­nen keit­ti­ön­soh­va ja nur­kas­sa on la­si­o­vi­nen as­ti­a­kaap­pi. Sei­nis­sä on Gam­mals­vens­ka-sar­jan pe­rin­ne­ta­pet­tia. So­maa mut­tei so­ke­ris­ta. En­nen kuin on pääs­ty tä­hän pis­tee­seen on näh­ty pal­jon vai­vaa.

– Olem­me pur­ka­neet kai­ken run­gol­le. Avan­neet lat­ti­an, eris­tä­neet sen ja sei­nät uu­sik­si, Ar­ja ker­too.

Van­han ta­lon re­mon­toi­mi­nen ei ole tyl­sää puu­haa. Kos­kaan ei tie­dä mitä löy­tää.

– Ta­lon al­la oli ohut be­to­ni­va­lu ja val­ta­vas­ti iso­ja ki­viä, jot­ka kus­ka­sim­me kot­ti­kär­ryl­lä ulos ta­los­ta, Ar­ja ker­too.

On­nek­si ki­vil­le löy­tyi käyt­töä lai­tu­rin pen­ger­ryk­ses­sä.

Ar­ja ja Mar­kus ovat pa­laut­ta­neet 1970-lu­vul­la pie­nen­ne­tyt ik­ku­na-au­kot suu­rem­mik­si ja vaih­ta­neet va­le­ris­tik­koik­ku­nat al­ku­pe­räi­sen mal­li­siin T-ik­ku­noi­hin. Ero en­ti­seen on var­mas­ti ol­lut hui­kea. Kul­ma­huo­nees­sa riit­tää va­loa näin pil­vi­se­nä päi­vä­nä yl­lin kyl­lin.

Plyysiverhoiltu uusrokokookalusto on Arjan suvusta. Pieni funkisradiopöytä on hankittu Arjan isän ensimmäiseen poikamiesboksiin. Kukkaryijy on Arjan Hanna-mummin tekemä. Arja pitää sen väreistä, se tuo mieleen lapsuuden. Ryijy on ollut torpassa aina. Olohuoneen kattovalaisin on Arjan äidin peruja. Vanhan öljyvalaisimen Arja löysi mökin vintiltä. Puhdistuksen jälkeen se sai sähköpiuhan ja antaa taas tunnelmallisen valon syysiltoihin.

1920-LU­VUN GLA­MOUR­KA­MA­RI

Keit­ti­ön vie­res­sä on hir­si­sei­näi­nen olo­huo­ne, ta­lon van­hin osa. Ar­jan su­ku­mö­kin his­to­ria al­kaa 1920-lu­vul­ta, jol­loin ton­til­le oli siir­ret­ty pie­ni hir­si­ke­hik­ko.

– Mi­nun iso­van­hem­pa­ni hank­ki­vat tä­män pai­kan 1940-lu­vul­la. He laa­jen­si­vat ta­loa ka­ma­ril­la ja keit­ti­öl­lä. Hei­dän ai­ka­naan ta­lon vint­ti myös pa­loi osit­tain.

Vin­tis­sä oli pit­kään nä­ky­vil­lä pa­los­sa hiil­ty­nei­tä hir­siä. Ei men­nä ihan vie­lä vin­til­le, vaan käy­dään kat­so­mas­sa ma­kuu­ka­ma­ria.

– Olen si­sus­ta­nut ta­loa 1920-lu­vun eli art de­con hen­keen, Ar­ja sa­noo.

Ar­jal­la on sil­mää yk­si­tyis­koh­dil­le. Ka­ma­rin ta­pet­ti ti­lat­tiin Pa­rii­sis­ta. Kul­ta­val­koi­sen ta­pe­tin kuo­si on silk­kaa Kul­ta­hat­tu-ro­maa­nin ylel­lis­tä jazz-ai­kaa.

– Tein uu­sien vaa­te­kaap­pien oviin art deco -tyy­li­set ko­ris­te­lut lis­toil­la. Tämä ka­ma­ri oli alun pe­rin isom­pi, mut­ta se pie­ne­ni, kun sei­nän taak­se teh­tiin kyl­py­huo­ne, Ar­ja ker­too.

Kylpyhuoneeseen saatiin mahtumaan kaikki tarvittava. Pienissä neliöissä kekseliäisyydellä pääsee pitkälle. Lämminvesivaraaja sijoitettiin altaan alle, sen viereen mahtuisi pyykinpesukone. Messinkiset seinähyllyt on tilattu netistä.

KAU­AN ODO­TET­TU KYLP­PÄ­RI

Kyl­py­huo­ne saa­tiin su­jau­tet­tua van­han ta­lon poh­jaan ot­ta­mal­la ti­laa ka­ma­ris­ta ja etei­ses­tä. Hark­ko­run­koi­nen kyl­py­huo­ne val­mis­tui 2017. Sin­ne saa­tiin mah­tu­maan wc, suih­ku, al­las ja läm­min­ve­si­va­raa­ja. Ka­pe­an etei­sen toi­ses­sa pääs­sä ovat vin­tin por­taat. Ne on teh­nyt kot­ka­lai­nen van­ho­jen ta­lo­jen por­tai­siin eri­kois­tu­nut her­ra mit­to­jen mu­kaan.

– Täs­sä por­tai­den al­la oli mum­mi­ni ruo­ka­ko­me­ro, Ar­ja mai­nit­see.

Ny­kyi­sin Ar­jan ja Mar­kuk­sen ”ruo­ka­ko­me­ro” on si­säl­lä keit­ti­ös­sä ja sen pul­le­as­sa oves­sa lu­kee Go­ren­je. Uu­sien por­tai­den al­le saa­tiin tar­peel­lis­ta säi­ly­tys­ti­laa. Van­has­sa ta­los­sa kaap­pe­ja on har­voin lii­kaa.

Arja on kunnostanut talon mukana tulleet Muuramen tuolit. Kristallikruunun prismat heittävät seinille ihmeellisiä säkeniä. Lintutapetti on hankittu Photowallilta mittojen mukaan. Arja ihastui tapetin kuvaan, sillä se kuvaa täydellistä hetkeä rannan elämässä. Tapettiseinä jakaa matalaksi taittuvan katon alle jäävän päiväunitilan omaksi sopekseen, jossa saa lukea vaikka satuja tai majoittaa osan yövieraista.

Käsintehty kelim-matto sängyn päällä on hankittu turkkilaisesta nettimattokaupasta. Sängynpäädyt ovat 1900-luvun alkupuolelta. Kattovalaisin on torpasta. Tapetti on Papermintin Art Deco 1925 -malli.

PYYK­KI­VIN­TIN UU­DET HÖY­HE­NET

Pari as­kel­ta ylös ja etei­sen vih­reä vä­ri­maa­il­ma vaih­tuu ylä­ke­ras­sa ok­raan ja kul­taan.

– Muis­tan mi­ten lap­se­na is­tuin vin­tis­sä pu­ru­e­ris­tei­den pääl­lä ja luin van­ho­ja ai­ka­kaus­leh­tiä. En­nen van­haan tääl­lä kui­va­tet­tiin lä­hin­nä pyyk­ke­jä, Ar­ja sa­noo.

Vin­tin ra­ken­ta­mi­nen oli pit­kä­ai­kai­nen haa­ve, joka to­teu­tui vuo­si sit­ten. Vint­ti­ka­ma­rin tun­nel­maan Ar­ja haki ir­ti­ot­toa ar­jes­ta. Sei­nät on ta­pe­toi­tu Cole & So­nin Na­ri­na-ta­pe­til­la, jon­ka pin­nan täyt­tä­vät höy­he­net. Ti­lan var­si­nai­nen ko­ris­tus on Pho­to­wal­lin val­mis­ta­ma mu­raa­li­ta­pet­ti. Ek­soot­ti­set lin­nut ovat kuin suu­ren­nos 1700-lu­vun pai­no­ku­vas­ta.

– Sii­hen on ku­vat­tu ran­nan kui­kat, kur­ki ja su­den­ko­ren­not. Ikui­nen kesä ja va­paus. Ha­lu­sin si­sus­tuk­seen vä­hän juh­laa, draa­maa ja nos­tal­gi­aa, Ar­ja se­lit­tää.

Mö­kin si­sus­tus on yh­dis­tel­mä Tori.fi-löy­tö­jä ja pe­rin­tö­kal­leuk­sia. Vä­lil­lä mök­ki­mat­kal­la on ha­et­tu van­haa pei­liä Por­voos­ta tai va­lai­si­mia huu­to­kaup­pa­ka­ma­rei­den las­taus­lai­tu­reil­ta.

– Mi­nul­la oli ai­kai­sem­min vä­hän ris­ti­rii­tai­nen suh­de äi­dil­tä pe­ri­mää­ni ma­kuu­huo­neen ka­lus­toon. Mi­nul­le oli­si käy­nyt vä­hän vaa­ti­mat­to­mam­pi ka­lus­to, Ar­ja tun­nus­taa.

Vaa­le­an­har­maak­si maa­lat­tu pa­ri­sän­gyn, kah­den yö­pöy­dän ja pei­li­pöy­dän ka­lus­to so­pii kau­niis­ti pai­kal­leen vin­tin uu­teen ma­kuu­huo­nee­seen vi­non ka­ton al­le.

Myös olo­huo­neen plyy­si­ver­hoil­tu uus­ro­ko­koo­ka­lus­to tuli Ar­jan su­vus­ta. Van­han tor­pan tum­mat hir­si­sei­nät ovat ka­lus­teil­le hie­no taus­ta.

– Ka­lus­teet kuu­lu­vat eh­dot­to­mas­ti tän­ne. Olen hy­vil­lä­ni, et­tä en lait­ta­nut nii­tä kier­toon, Ar­ja sa­noo.

Saunarakennuksen keskellä on katettu vilpola, josta aukeavat näkymät kahteen suuntaan. Peltomaiseman takana kimmeltää Suomenlahti.

Saunakamarin Vigo-kiertoilmatakka on Smidsonin valmistama. Kamiina lämmittää tilan talvellakin nopeasti. Lasiluukusta voi nauttia tulen loimotuksesta. Metallinen avattava sohva on hankittu Ikeasta.

SAU­NA SAA­PUI KO­KO­NAI­SE­NA

Pi­ha­pii­ris­sä ol­lut van­ha sau­na oli ra­pis­tu­nut pur­ku­kun­toon. Uu­del­le sau­nal­le kat­sot­tiin paik­ka pi­ha­tien var­res­ta. Mo­der­ni sau­nan ja sau­na­tu­van ko­ko­nai­suus tuo­tiin ton­til­le ko­ko­nai­se­na re­kal­la. 16-ne­li­öi­nen ra­ken­nus nos­tet­tiin pi­la­ri­pe­rus­tus­ten pääl­le ja pian oli­kin kiu­as kuu­ma­na.

– Sau­nan paik­ka va­lit­tiin niin, et­tä saim­me hie­non nä­kö­a­lan koh­ti mer­ta sekä il­ta-au­rin­gon sau­nan eteen.

Pu­he­lin ki­lah­taa: Mar­kus ker­too ole­van­sa pian ran­nas­sa.

– Meil­lä on pie­ni moot­to­ri­ve­ne ja sil­le lai­tu­ri­paik­ka. Omaan ve­ne­ran­taan on tor­pal­ta mat­kaa 150 met­riä. Mi­tä­hän ka­laa siel­tä on tä­nään nous­sut, Ar­ja poh­tii.

Torppa sai parikseen uuden saunan pari vuotta sitten. Ehta-saunan tumma rakennus häipyy puiden varjoihin. Saunan eteen tehtiin tilava terassi, johon paistaa ilta-aurinko.