Olohuoneessa on ruotsalaisen Carl Malmstenin suunnittelema sohva, joka hankittiin Bukowskin huutokaupasta. Iso taideteos on Kari Riipisen sekatekniikkatyö. Oikealla on Leenan tekemää taidetta. Seinävalaisimen Tapanin veli Petteri pelasti roskalavalta, se on Vartiokylän kirkon vanha valaisin.
Mia Lundberg kuvat Martti Järvi
Lasiveranta teetettiin seitsemän vuotta sitten. Kesäisin verannalla syödään aamiainen joka aamu ja talvisin se on hyvä tuuletustila ja jääkaapin jatke.
Olohuoneen näyttävä puulipasto on ostettu Kalliosta käytettyjen tavaroiden liikkeestä, se on ollut aikoinaan poliisilaitoksen arkistokaappi. Kaapin päällä on Kristiina Uusitalon taideteos. Tapanin roskalavalta löytämä pöytälevy on olohuoneen pöytänä.
Korkeiden kivitalojen ympäröimällä korttelipihalla on yksikerroksinen rakennus, jossa on isot ruutuikkunat. Siinä on Leena Kouhian ja Tapani Rinteen koti, joka oli alun perin metallipaja. Pariskunta osti työtilaan remontoidun asunnon 24 vuotta sitten.
– Tapani näki Hesarissa asuntoilmoituksen, jossa luki: ”Täällä voit harrastaa vaikka trumpetinsoittoa.” Muusikko Tapani soitti asunnon välittäjälle ja kysyi: Voiko siellä harjoittaa ammattia ja soittaa vaikka saksofonia?
Leena muistelee, ettei huumori tehnyt vaikutusta välittäjään, mutta tapaaminen sovittiin joka tapauksessa. He menivät katsomaan tilaa. Pienessä piharakennuksessa oli metallipaja, joka oli lopettamassa toimintaansa, ja tilaa oltiin muuttamassa asuinkäyttöön rakennusliikkeen toimesta.
– Muistan että metallipajan työmiehet kummeksuivat, kuinka saatoimme suunnitella sitä kodiksi, Leena kertoo.
Leena ja Tapani pääsivät vielä vaikuttamaan suunniteltuihin muutoksiin. Rakennusliikkeen tekemät suunnitelmat ja huonejako eivät miellyttäneet heitä.
Tällä hetkellä Leena ja Tapani asuvat kahdestaan, seurana labradoodle-koira Liisa. Aikuistuneet lapset Teo ja Eeva ovat jo muuttaneet pois. Teo on maisema-arkkitehti ja valokuvaaja Eeva asuu Lontoossa.
Taidetta on paljon, ja varastossa sitä on kaksi rullakollista lisää, sillä kaikki ei mahdu esille. Kissa ja tyttö -aiheiset maalaukset ovat Eeva-Leena Eklundin. Uutistenlukija Urpo Martikaisen akvarelli on Eklundin keltataustaisen teoksen alla. Osmo Rauhalan teos on ryhmässä alimmaisena.
Uuden oppimisen into
Lehtijuttujen kuvaukset ovat Leenalle tuttuja. Hänen ensimmäinen ammattinsa oli maskeeraaja, ja hän teki 30 vuotta maskeerausta teatteriin ja elokuviin sekä meikkausta muodin ja aikakauslehtien juttuihin ja mainoksiin. Hänellä on myös markkinoinnin ja mainonnan visuaalisen suunnittelun MAT-tutkinto sekä Turun yliopistosta filosofian maisterin tutkinto. Viimeisin on keramiikka-alan ammattitutkinto.
– Minulla on halu oppia uutta. Kaikista koulutuksistani on ollut valtavasti hyötyä, ja hyödynnän kaikkea oppimaani nykyisessäkin yrityksessäni.
Leenan Raaka Rå -keramiikkayritys sai alkunsa harrastuksesta, joka toi vastapainoa teoreettisiin opintoihin.
– Filosofian opinnot opettivat minut kyseenalaistamaan. Opintojen jälkeen heräsi halu tehdä jotain käsillä. Menin keramiikkakeskus Septariaan tekemään itselleni keramiikkaa. Siellä harjoittelin ja opiskelin itsekseni sekä tein paljon astioita. Jaoin kuvia tekemistäni töistä, ja niistä kiinnostuivat muutkin. Ihmiset halusivat ostaa astioita minulta. Silloin heräsi ajatus omasta keramiikkayrityksestä, Leena kertoo.
Keittiö tehtiin silloin, kun Leena ja Tapani ostivat asunnon. Leena on suunnitellut mielessään uudenlaisen järjestyksen, mutta koska keittiö on neutraali ja ehjä, kynnys remontoimiseen on iso.
Asunnon keskellä oleva teräspalkki on muistona metallipajasta. Palkissa oleva lenkki odottaa Tapanin haaveen toteumista eli Eero Aarnion riippuvaa Kupla-tuolia.
Savi syö sut
Raaka Rå vietti tänä vuonna kymmenvuotisjuhliaan.
– Halusin lähteä kokeilemaan siipiäni keramiikka-alan yrittäjänä, halusin rakentaa oikean firman ja vahvan brändin. Minulla oli jo ymmärrys markkinoinnista ja tuotteiden rakentamisesta.
Työ jakautuu kahteen: taide- ja käyttökeramiikkaan. RaakaRå:lla on yritysyhteistyötä ja ulkomaanvientiä, se on tehnyt astioita yli 20 ravintolaan Suomessa ja ulkomailla.
– Ensimmäiset seitsemän vuotta tein töitä melkein päivittäin. Savi on sellainen materiaali, että se syö sut. Pidän työstäni todella paljon. Ehdottomasti parasta siinä ovat tyytyväiset asiakkaat ja kaunis palaute heiltä, Leena sanoo.
Leena sai Valtion taidekeskustoimikunnan kohdeapurahan. Hän tutki Uudenmaankadun rakennusten arkkitehtonisia yksityiskohtia ja niiden innoittamana syntyi teossarja. Kuvassa olevat keraamiset levyt ja kukkarasia ovat osa teossarjaa.
Koti on kuva minusta – meistä
Leenan ja Tapanin koti on rakentunut pikkuhiljaa. Kaikki on kierrätettyä tai ostettu divareista. Heidän ystävänsä Kirsi Valannin suunnittelema Syli-sohva on harvoja uutena hankittuja huonekaluja. Kalusteet ovat pääosin puuta, tammea ja koivua.
– Kotimme värit ja esineet kertovat myös meidän tarinaamme, ne ovat pitkin elämän matkaa tulleet mukaan. Kotihan on tavallaan kuva minusta, meistä, Leena pohtii.
Leena löysi Tori.fi:stä 1800-luvun Thonet-keinutuolin, joka herätti hänessä tunteita. Hän osti sen ja kunnostutti.
– Kalusteiden patina on ihanaa, elämän jälki kiinnostaa minua. Harvoin istun keinutuolissa, mutta sitäkin useammin katselen sitä ja ihastelen taidokasta puusepäntyötä. Silloin sydämeni sykähtää. Se on enemmän kuin vain tuoli, se kertoo historiaa ja saa mielikuvituksen ja muistot liikkeelle, Leena kuvailee.
Ruokapöydän täytyy olla iso, sen ympärillä vietetään suurin osa ajasta kotona. Ruokailuryhmän osat on ostettu huutokaupasta, pöydät ovat eri aikaan hankittuja ja hieman erilaisia.
– Mutta ne voi asettaa peräkkäin tai vierekkäin yhdeksi suureksi pöydäksi, sillä ne ovat tismalleen samankorkuisia, Leena iloitsee.
Aika ajoin Leenaan iskee värijano. Värien täytyy kuitenkin olla harmoniassa keskenään, oltiin sitten kotona tai keramiikkapajalla.
– Lempiväreistäni on ikään kuin höylätty jotain pois tai hiekkapaperilla hieman hiottu, hän kuvailee.
Makuuhuoneen yhteen seinään Leena halusi suurikuosisen Mind the Gapin Jardin Sauvage -tapetin. Seinällä ylimpänä on Marja Helanderin teos ja sen alla kuvataiteilija Timur Novikovin teos. Samettinen päivä-peitto on ostettu Mokosta ja kuviollinen Armas Designista.
Makuuhuoneen vaatekaapit ovat peräisin Kallion poliisilaitokselta. Vanhoissa pukukaapeissa on vielä jäljellä työntekijöiden nimilaput.
Jouluna otetaan rennosti
Jouluun ei Leenan mukaan liity traditioita.
– Välillä ollaan isolla porukalla, välillä Tapanin kanssa kahdestaan. Lasten ollessa pieniä olimme Gran Canarialla joulun, se ei tuntunut omalta. Mutta ehkä joku joulu menemme Eevan luokse Lontooseen, se olisi mukavaa kokea, Leena haaveilee.
Jouluna otetaan rennosti eikä hössötetä. Lahjoja hankitaan vain muutama jos ollenkaan, ja ne ovat käytännöllisiä, ne syödään tai juodaan pois.
– Minulle joulu on ennen kaikkea asenne. Se tarkoittaa meille yhdessäoloa ja hengähdystaukoa. Tunnelma tulee pienestä; kukista, kynttilöistä ja viikkosiivouksesta, sanoo Leena.
Yksi perinne joulussa kuitenkin on: Tapani toimii juhlien dj:nä.
Asunnon edustalla on pieni puutarha pöytineen ja penkkeineen.
Anu ja Joni haaveilivat vanhasta ovesta pöytänsä kanneksi, mutta kaikki löytyneet vaihtoehdot olivat aina liian kapeita. Ratkaisu löytyi ystävältä hankituista hollantilaisista junan lattialankuista, joista tehtiin kansi, johon teetettiin jalat metallipajalla. Akustinen teos ruokapöydän päässä on muotoilija Alain Gillesin luoma ja sen materiaalina on käytetty jäkälää.
Tervetuloa Hankoon!
Anu ja Joni haaveilivat vanhasta ovesta pöytänsä kanneksi, mutta kaikki löytyneet vaihtoehdot olivat aina liian kapeita. Ratkaisu löytyi ystävältä hankituista hollantilaisista junan lattialankuista, joista tehtiin kansi, johon teetettiin jalat metallipajalla. Akustinen teos ruokapöydän päässä on muotoilija Alain Gillesin luoma ja sen materiaalina on käytetty jäkälää.
Tervetuloa Hankoon!
Ruokailutilan kattovalaisimet ovat juhlavuoden erikoiserä, jotka Poul Henningsen on suunnitellut Louis Poulsenille. Lasikaappi on ostettu apteekista Kööpenhaminasta. Sen lasit on peitetty Karinin suunnittelemilla kankailla. Seinillä on taidetta ystäviltä, matkoilta ja lapsuudenkodista. Ruokailuryhmässä on Hans J. Wegnerin ja Arne Jacobsenin suunnittelemia klassikkokalusteita.
Ruokailutilan kattovalaisimet ovat juhlavuoden erikoiserä, jotka Poul Henningsen on suunnitellut Louis Poulsenille. Lasikaappi on ostettu apteekista Kööpenhaminasta. Sen lasit on peitetty Karinin suunnittelemilla kankailla. Seinillä on taidetta ystäviltä, matkoilta ja lapsuudenkodista. Ruokailuryhmässä on Hans J. Wegnerin ja Arne Jacobsenin suunnittelemia klassikkokalusteita.
Punamultainen koulurakennus herätti heti Jennyn ja Joachimin huomion. Kunta oli pitänyt huolta rakennuksesta ja kunnostanut sitä vuosien mittaan. Remontissa rakennukseen luotiin tunnelmaa ottamalla esiin vanhoja lattioita. Lämmitysjärjestelmä päivitettiin maalämpöön.
Punamultainen koulurakennus herätti heti Jennyn ja Joachimin huomion. Kunta oli pitänyt huolta rakennuksesta ja kunnostanut sitä vuosien mittaan. Remontissa rakennukseen luotiin tunnelmaa ottamalla esiin vanhoja lattioita. Lämmitysjärjestelmä päivitettiin maalämpöön.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2