Herk­ku­y­rit­tä­jä ­Han­nen ja poi­kien koti on se­koi­tus peh­mei­tä rus­ke­an sä­vy­jä, kuin ­ka­ne­lia. Han­ne ta­pe­toi jo­kai­seen huo­nee­seen oman­lais­taan kuk­ka­ta­pet­tia.

Salista aukeaa näkymä olohuoneeseen, jonka keski­pisteenä on Pohjanmaan Kalusteen vaaleanpunainen sohva. Salin tapetit Hanne tilasi netistä Tapetit.fi:n kautta Blooming-mallistosta. Upean kaapin Hanne hankki aikoinaan Kallion-kotiin, se on Tori.fi-löytö. Kattovalaisin on Ikeasta.

Ka­ne­li­mam­ma-­yri­tys sai al­kun­sa kuu­si vuot­ta sit­ten, kun Han­ne aloit­ti cey­lo­nin­ka­ne­lin myy­mi­sen oman työn­sä ohel­la. Ka­ne­lis­ta yri­tys laa­je­ni ma­kei­siin ja mui­hin maus­tei­siin, ja nyt Ka­ne­li­mam­ma tun­ne­taan hur­maa­viin pa­ket­tei­hin pa­ka­tuis­ta her­kuis­taan niin hy­vin, et­tä Han­ne on siir­ty­nyt täy­si­päi­väi­sek­si yrit­tä­jäk­si. Yk­si ta­lon huo­neis­ta toi­mii myös työ­huo­nee­na.

– Äi­ti­ni lei­poi ko­to­na Poh­jois-Kar­ja­las­sa ka­ne­li­pul­lia, ja siel­tä juon­taa juu­ren­sa rak­kaus ka­ne­liin, Han­ne sa­noo.

Hanne halusi luoda kotiinsa samanlaista tunnelmaa kuin hänen Saimi-mumminsa vanhassa talossa oli.

RE­MONT­TI­TAR­VE SÄI­KÄYT­TI

Ta­lon löy­ty­mi­sen ta­ri­na on vai­he­ri­kas. En­nen tä­hän ko­tiin aset­tu­mis­taan per­he muut­ti usein, muu­ta­man vuo­den vä­lein, ja sen myö­tä tämä on per­heen nel­jäs koti Itä-Hel­sin­gis­sä. En­sin he asui­vat Tam­mi­sa­los­sa ja Roi­hu­vuo­res­sa, ja mo­net Itä-Hel­sin­gin alu­eis­ta tu­li­vat tu­tuik­si.

Han­ne ja po­jat pyö­räi­li­vät usein ta­lo­ja kat­so­mas­sa ja haa­vei­li­vat vuo­sien ajan omas­ta ta­los­ta. Kol­me vuot­ta sit­ten tämä Laa­ja­sa­lon talo tuli myyn­tiin ja Han­ne teki tar­jouk­sen, joka hy­väk­syt­tiin. Hän päät­ti kui­ten­kin pe­rään­tyä os­to­tar­jouk­ses­taan, kun ta­lon vaa­ti­mat isot re­mon­tit sel­vi­si­vät kun­to­kar­toi­tuk­ses­sa.

– Luo­pu­mi­sen myö­tä al­koi har­mit­te­lu ja ka­tu­mi­nen, jota kes­ti vuo­den ver­ran, Han­ne sa­noo.

Ta­lo­kau­pas­ta ve­täy­ty­mi­nen joh­ti sii­hen, et­tä Han­ne päät­ti os­taa ta­lon si­jaan ton­tin, jol­le ra­ken­nut­tai­si ta­lon, ja so­pi­va tont­ti löy­tyi­kin.

Tont­tia myy­nyt vä­lit­tä­jä muis­ti kui­ten­kin Han­nen käy­neen kat­so­mas­sa Laa­ja­sa­lon ta­loa ja ker­toi kuul­leen­sa, et­tä se on tu­los­sa uu­del­leen myyn­tiin. Tont­ti­a­ja­tuk­set unoh­tui­vat.

Täl­lä ker­taa Han­ne teki kau­pat ja ta­los­ta tuli per­heen koti.

OVET AU­KI MET­SÄÄN

Han­nen per­he on 1949 ra­ken­ne­tun ta­lon kol­mas omis­ta­ja, ja ta­loa on ai­na pi­det­ty hy­vin. Han­ne ihas­tui ta­loon ja sen si­jain­tiin: kuin maal­la, mut­ta sil­ti kau­pun­gin lä­hei­syy­des­sä. Luon­to on ai­na ol­lut per­heel­le tär­keä, ja ta­lon si­jain­ti met­sän reu­nal­la ava­si ai­van uu­det mah­dol­li­suu­det tark­kail­la pu­pu­jen, lin­tu­jen ja ket­tu­jen elä­mää oman ko­din ta­ka­o­vel­ta.

– Ta­ka­pi­hal­la juok­sen­te­lee ket­tu­ja ja jä­nik­siä, asum­me ai­van met­sän lai­dal­la. Muu­ta­man sa­dan met­rin pääs­sä met­sän ta­ka­na kul­kee pi­ak­koin kui­ten­kin rai­ti­o­vau­nu, ja pää­sem­me kes­kus­taan vain var­tis­sa, Han­ne sa­noo.

Talo kai­pa­si re­mont­tia, ja Han­ne palk­ka­si am­mat­ti­lai­set uu­si­maan ka­ton, ul­ko­lau­doi­tuk­sen sekä sok­ke­lit. Myös van­hat put­ket su­ki­tet­tiin ja ik­ku­nat ja ovet uu­sit­tiin. Ala­ker­taan li­sät­tiin pa­ri­o­vet, jois­ta au­ke­aa iha­na nä­ky­mä ta­ka­pi­hal­le ja met­sään.

– Pa­ri­o­vet ovat ai­na läm­pi­mään ai­kaan avoin­na, ja luon­to tu­lee osak­si ko­ti­am­me ää­nien, tuu­len ja tuok­su­jen kaut­ta. Kui­vaan pyy­kit ta­ka­pi­hal­la, lem­peis­sä tuu­lis­sa, Han­ne sa­noo.

RUL­LA­TOL­KUL­LA KUK­KA­TA­PET­TIA

Ta­lon si­sus­tus­re­mon­tin Han­ne opet­te­li te­ke­mään it­se. Koko il­me syn­tyi ta­pe­teil­la, ja ne kaik­ki on Han­ne it­se kiin­nit­tä­nyt. Mut­ta en­sin piti pois­taa van­hat ta­pe­tit, joi­ta oli jopa nel­jäs­sä ker­rok­ses­sa.

Muil­ta osin il­me muun­tui maa­laa­mal­la, ja isom­paa re­mont­tia odo­tel­les­sa Han­ne uu­dis­ti ala­ker­ran suih­ku­ti­lat kaa­ke­li­maa­lil­la.

Ta­lon poh­ja­rat­kai­su toi­mii hy­vin per­heen tar­pei­siin. Ala­ker­ras­sa on etei­nen, keit­tiö, olo­huo­ne ja oles­ke­lu­ti­la, joka oli ai­em­min ol­lut ma­kuu­huo­nee­na. Nyt Han­ne te­kee siel­lä töi­tä. Kun po­jat kas­va­vat, Han­ne te­kee sii­tä it­sel­leen ma­kuu­huo­neen, ja po­jat saa­vat mo­lem­mat ma­kuu­huo­neet ylä­ker­ras­ta. Kel­la­ri­ker­rok­ses­sa on sau­na, kyl­py­huo­ne ja tak­ka­huo­ne.

Makuuhuoneen seiniä somistaa Hanna Werningin Boråstapeterille suunnittelema Wonderland-kuosi.

VÄ­RI­TUN­NEL­MIA SAI­MI-MUM­MIL­TA

Si­sus­tu­sins­pi­raa­ti­o­ta tuli kas­veis­ta ja ku­kis­ta. Mur­re­tut sä­vyt, peh­me­ät ja puu­te­ri­set kuk­ka­pel­lot kuk­ki­vat nyt ko­din sei­nil­lä. Han­ne sa­noo ai­na ke­rän­neen­sä kuk­kia, kui­van­neen­sa nii­tä ja teh­neen­sä niis­tä tau­lu­ja. Kui­vat­tu­jen kuk­kien li­säk­si sei­nil­lä on Han­nen te­ke­miä kas­vi­ai­hei­sia ju­lis­tei­ta.

– Sai­mi-mum­mil­la­ni oli vah­va vä­rien osaa­mi­nen. Hä­nen ko­to­naan oli si­ni­nen ja kel­tai­nen huo­ne, ja niis­tä ins­pi­roi­duin. Hän asui upe­as­sa van­has­sa ta­los­sa vä­rien ym­pä­röi­mä­nä. Jo­tain sel­lais­ta tun­nel­maa ha­lu­sin it­se­kin luo­da. Sis­ko­ni sa­noo ai­na meil­lä vie­rail­les­saan, et­tä tun­nel­ma on kuin Sai­min ko­to­na, Han­ne sa­noo.

Vä­rien li­säk­si Sai­mi-mum­mi opet­ti Han­nel­le rak­kau­den kirp­pu­to­rei­hin, huu­to­kaup­poi­hin ja an­tiik­ki­liik­keis­sä kier­te­lyyn.

Han­ne te­kee han­kin­nat ai­na en­si­si­jai­ses­ti käy­tet­tyi­nä, ja el­lei esi­net­tä tai ka­lus­tet­ta mei­naa mil­lään löy­tyä, al­kaa sin­ni­käs met­säs­tys kier­rä­tys­kes­kuk­sis­sa tai net­ti­kirp­pu­to­reil­la. Vain soh­va on han­kit­tu uu­te­na, muut ka­lus­teet ovat kirp­pu­to­ril­ta tai an­tiik­ki­liik­keis­tä.

Olohuoneen upea lipasto on kirpputorilöytö. Sen ylle Hanne kehysti itse suunnittelemiaan julisteita.