Rakastan vaaleita sävyjä. Valkoinen, hiekka ja murrettu sininen toistuvat kotini sisustuksessa. Tunnelman tekevät viltit, tuoreet kukat ja tietysti tuoksukynttilät.

Lem­pi­paik­ka­ni on ko­ti­ni. Se tun­ne on kor­vaa­ma­ton, kun avaan oven pit­kän päi­vän tai reis­sun jäl­keen ja saan hen­git­tää ko­din tut­tua tuok­sua. Ar­ke­ni ku­luu Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa, Lav­lié­rin toi­mis­tos­sa ja myy­mä­läs­sä. Vaik­ka kes­kus­tal­la on oma läm­min paik­kan­sa sy­dä­mes­sä­ni, olen on­nel­li­nen, et­tä koti löy­tyy vä­hän rau­hal­li­sem­mis­ta mai­se­mis­ta. Tääl­lä saan ol­la ihan vain minä.

Rakastan kattaa kauniisti. Hiekansävyiset pellavaiset lautasliinat ovat suosikkejani.

Si­sus­tus­tyy­lis­sä­ni nä­kyy poh­jois­mai­nen sel­keys, mut­ta läm­pi­mäl­lä ja ren­nol­la twis­til­lä. Ra­kas­tan vaa­lei­ta sä­vy­jä. Val­koi­nen, hiek­ka ja mur­ret­tu si­ni­nen tois­tu­vat ko­ti­ni si­sus­tuk­ses­sa. Tun­nel­man te­ke­vät vil­tit, tuo­reet ku­kat ja tie­tys­ti tuok­su­kynt­ti­lät. Suo­sik­ki­ni on oman brän­di­ni Se­a­si­de-tuok­su. Se kul­jet­taa aja­tuk­se­ni val­koi­seen ta­loon me­ren ää­rel­lä, sin­ne mis­sä unel­ma­ni asu­vat.

Yksi rakkaimmista esineistäni on vanha entisöity Billnäs-kirjoituspöytä, jonka äitini sai rippilahjaksi.

Yk­si rak­kaim­mis­ta esi­neis­tä­ni on van­ha en­ti­söi­ty Bil­l­näs-kir­joi­tus­pöy­tä, jon­ka äi­ti­ni sai rip­pi­lah­jak­si. Sen laa­ti­kois­ta lei­jai­le­va tuok­su vie mi­nut suo­raan lap­suu­den­ko­tii­ni Ka­ta­ja­no­kal­le. Pie­ne­nä piir­sin sen ää­res­sä haa­vei­ta­ni, ja nyt saan jat­kaa sa­maa pe­rin­net­tä. Se on kuin konk­reet­ti­nen pa­la­nen muis­to­ja ja su­ku­pol­vien jat­ku­moa.

En luo­pui­si per­hees­tä­ni en­kä myös­kään ys­tä­vis­tä­ni, joi­den kans­sa käy­dyt pit­kät, jos­kus nau­run­täy­tei­set ja jos­kus sy­väl­li­set pu­he­lut kuu­lu­vat jo­kai­seen päi­vää­ni. Mi­nul­la on seit­se­män lä­heis­tä ih­mis­tä, joi­den kans­sa pu­hun lä­hes päi­vit­täin. He tun­te­vat mi­nut eh­kä pa­rem­min kuin it­se tun­nen it­se­ni. Olen joka päi­vä kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä saan kul­kea elä­mää näin upei­den nais­ten rin­nal­la.

Puutarhan hoitaminen on henkireikäni. Rentoudun mielelläni omalla suojaisalla pihallani.

Ren­tou­dun liik­keen ja luon­non kaut­ta. Tans­si on mi­nul­le kuin te­ra­pi­aa. Käyn tans­si­tun­neil­la pari ker­taa vii­kos­sa. Ne ovat het­kiä, jol­loin koko maa­il­ma ym­pä­ril­tä ka­to­aa. Toi­nen hen­ki­rei­kä­ni on puu­tar­han­hoi­to.
Sii­nä on jo­tain me­di­ta­tii­vis­ta, kun kä­det up­po­a­vat mul­taan ja saa seu­ra­ta kas­vien kas­vua. Ja mi­kään ei voi­ta hy­viä, rau­hal­li­sia yö­u­nia.

Sisustuspaheeni ovat sisustustyynyt. Niitä on kertynyt vuosien varrella niin paljon, että välillä istun mieluummin lattialla kuin menisin rikkomaan niiden asetelmaa.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on val­koi­ses­sa ta­los­sa me­ren ran­nal­la – sel­lai­ses­sa, jos­sa isois­ta ik­ku­nois­ta valo tul­vii si­säl­le. Siel­lä ei tar­vit­se kii­reh­tiä. Voin ku­vi­tel­la it­se­ni is­tu­mas­sa vil­la­su­kat ja­las­sa ja tee­kup­pi kä­des­sä kat­sel­len aal­to­jen lii­ket­tä ja lin­tu­jen len­to­ja. Se paik­ka ei ole vie­lä tot­ta, mut­ta se elää mi­nus­sa vah­vas­ti. Jo­kai­nen het­ki kun haa­vei­len sii­tä, tuo unel­maa­ni hie­man lä­hem­mäs.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat si­sus­tus­tyy­nyt. Nii­tä on ker­ty­nyt vuo­sien var­rel­la niin pal­jon, et­tä vä­lil­lä is­tun mie­luum­min lat­ti­al­la kuin me­ni­sin rik­ko­maan nii­den ase­tel­maa. Jo­kai­sel­la tyy­nyl­lä on oma paik­kan­sa ja ta­ri­nan­sa, ei­kä mi­kään tuo se­son­gin tai fii­lik­sen vaih­tu­mis­ta ko­tiin yh­tä hel­pos­ti kuin uu­si tyy­ny.

Vastuullisuus ja visuaalisuus ovat minulle tärkeitä asioita Lavlièrin tuotteissa.

Työs­ken­te­len yrit­tä­jä­nä ja olen Lav­lié­rin, ko­ti­mai­sen kos­me­tiik­ka­tek­no­lo­gia-star­tu­pin toi­nen pe­rus­ta­ja. Pe­rus­tin yri­tyk­sen vuon­na 2023 yh­ti­ö­kump­pa­ni­ni kans­sa, ja juu­ri nyt eläm­me kii­reis­tä mut­ta ins­pi­roi­vaa vai­het­ta. Olem­me juu­ri lan­see­ran­neet 13 uut­ta luon­non­kos­me­tiik­ka­tuo­tet­ta sekä ke­hi­täm­me jo vuon­na 2026 lan­see­rat­ta­vaa in­no­va­tii­vis­ta ja vä­hä­ke­mi­kaa­lis­ta met­sä­kos­me­tiik­ka­mal­lis­toa. Lav­lié­rin toi­mis­to ja myy­mä­lä si­jait­se­vat Mu­se­o­ka­dul­la, joka on kuin pie­ni pala Pa­rii­sia. Myy­mä­lä on enem­män kuin työ­paik­ka. Se on paik­ka, jos­sa koh­taan ih­mi­siä ja unel­mia joka päi­vä. 

Sielunmaisemani on valkoisessa talossa meren rannalla, sanoo Jenna Tikkanen.