Keittiömme välitila on tehty hexagoneista. Yksi inhokkipala meni omalle seinälle, kun se sopi kokonaisuuteen. Haluan antaa jokaiselle värille mahdollisuuden. Punavuoren Puuhevonen suunnitteli ja toteutti keittiön ja pöydän.

Lem­pi­paik­ka­ni ko­to­na on keit­tiö, jon­ne kaik­ki ke­rään­ty­vät vii­meis­tään juh­lien lop­pu­vai­hees­sa. Se on myös ar­jes­sa per­heem­me ta­paa­mis­pis­te, jos­sa syö­dään yh­des­sä ai­na­kin yk­si ate­ria päi­väs­sä. Pit­kän pöy­dän ää­res­sä lap­set te­ke­vät läk­sy­jä ja pe­la­taan lau­ta­pe­le­jä.

Olohuoneen pöydällä on uniikkeja hexagoneja ja hexagonrasioita, ne ovat yhdessä kuin aaltoileva maasto. Suunnittelin pyöreän rasian Arabialle ja jokainen Arabian Taideosastoyhdistyksen taiteilija teki siitä uniikin version. Pilkullinen on Kristiina Riskan.

En luo­pui­si Ara­bi­an tai­de­o­sas­tol­la si­jait­se­vas­ta työ­huo­nees­ta­ni ja mitä se edus­taa elä­mäs­sä­ni. Pro­jek­tit vaih­tu­vat, mut­ta työ­huo­neen rau­ha py­syy. Pi­dän juu­ri täs­tä työ­huo­nees­ta, jos­sa ik­ku­nat ovat il­ta-au­rin­koon. Tämä oli In­ke­ri Lei­von työ­huo­ne en­nen mi­nua. Huo­ne oli täyn­nä In­ke­rin ta­va­roi­ta, sil­lä hän oli vie­lä pa­hem­pi hamst­raa­ja kuin minä. Tu­tus­tuin pe­rus­teel­li­ses­ti In­ke­rin koko tuo­tan­toon, kun kä­vin kaik­ki kaa­pit läpi.

Ren­tou­dun mat­kal­la. Lap­ses­ta as­ti olen pi­tä­nyt mat­kus­ta­mi­ses­ta ja eri­tyi­ses­ti jos­sain lii­ken­ne­vä­li­nees­sä olos­ta. Luo­vas­sa työs­sä tar­vit­sen vä­lil­lä etäi­syyt­tä. Ko­toa, työ­huo­neel­ta ja ar­jes­ta pois­tu­mi­nen riit­tää. Vä­lil­lä riit­tää mat­ka maal­le, jos­kus vä­hän kau­em­mak­si.

Olohuoneen seinällä on Reima Nevalaisen suuri maalaus. Senkin päällä on Kim Simonssonin, Oiva Toikan ja Seth Anderssonin töitä. Aallon nojatuolit ovat loppuelämän hankintoja

Si­sus­tuk­ses­sa ja esi­neis­sä luo­tan klas­si­seen ja mo­der­niin. Laa­tu, skan­di­naa­vi­suus, vi­her­kas­vit ja tai­de ovat mi­nul­le tär­kei­tä, ku­ten myös vä­rik­kyys ja tiet­ty leik­ki­syys. Meil­lä on pal­jon 1950-lu­vun esi­nei­tä ja Al­var Aal­lon huo­ne­ka­lu­ja. Mo­net esi­neis­tä ovat seu­ran­neet mu­ka­na opis­ke­lu­a­jois­ta läh­tien. Isot han­kin­nat, ku­ten Aal­lon suun­nit­te­le­mat no­ja­tuo­lit ovat lop­pu­e­lä­män han­kin­to­ja.

Tulikivelle suunnittelemani taidetakan prototyyppi lämmittää olohuoneessamme. Puolisoni Mikko keräilee Aallon vanhoja jakkaroita. Pidämme erityisesti jakkaroista, joissa eletty elämä näkyy.

Rak­kain esi­nee­ni on tak­kam­me, joka on Tu­li­ki­vel­le suun­nit­te­le­ma­ni tai­de­tak­ka. Kaik­ki ta­kat val­mis­te­taan ti­laus­työ­nä asi­ak­kaan toi­vei­den mu­kaan. Teen laa­tat yk­si­löl­li­ses­ti kä­sin.

Minulla on aivan liikaa astioita. Arabian Runo-sarjaan suunnittelin eri vuodenaikoja. Myös Kesäsäde, Hallamarja ja Runo Neitoperho ovat suunnittelemiani kuoseja. Kaj Fanckin pokaaleja käytetään juhlissa.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on, et­tä meil­lä on val­ta­vas­ti as­ti­oi­ta. Meil­lä on muun mu­as­sa 20 Iit­ta­lan Ki­ma­ra-kaa­din­ta. Tyk­kääm­me jär­jes­tää iso­ja juh­lia ja on haus­kaa, et­tei tar­vit­se tur­vau­tua ker­ta­käyt­töi­siin as­ti­oi­hin.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on ke­säi­ses­sä kau­pun­gis­sa haa­hui­lu, kun voi läh­teä kir­ja­kaup­paan, kah­vil­le ja tai­de­näyt­te­lyyn il­man ai­ka­tau­lua. Nuo­re­na asuin Pa­rii­sis­sa, San Fran­sis­cos­sa ja Tuk­hol­mas­sa, näi­hin usein aja­tuk­sis­sa­ni pa­laan. Luo­va työ vaa­tii haa­hui­lua ai­na­kin aja­tuk­sis­sa, kun pro­jek­te­ja on pak­ko teh­dä li­mit­täin. Va­paa-ajal­la ex tem­po­re -ju­tut ovat iha­nia.

Pidän juuri tästä työhuoneesta, jossa ikkunat ovat ilta-aurinkoon. Tämä oli Inkeri Leivon työhuone ennen minua.

Työs­ken­te­len pal­jon omal­la työ­huo­neel­la­ni. Toki teen ko­to­na ko­ris­te­suun­nit­te­lua, piir­rän usein kä­sin. Myös som­mit­te­lu­työ­tä teen ko­ti­ar­jes­sa. Te­ok­sis­sa on pal­jon rat­kais­ta­via asi­oi­ta, ja poh­din rat­kai­su­ja usein ko­tiin kä­vel­les­sä­ni. Jos­kus nu­kun yön yli ja jä­tän asi­an ali­ta­jun­taan kyp­sy­mään.

Olen ke­hi­tel­lyt uniik­ke­ja hek­sa­gon-esi­nei­tä. Hek­sa­gon-esi­neet ja kä­sin­maa­la­tut as­ti­as­tot ovat tai­teen ja käyt­tö­e­si­neen vä­li­maas­tos­sa. Kut­sun nii­tä käyt­tö­tai­teek­si. Tai­teel­li­nen työ vie suu­rim­man osan ajas­ta­ni. Suun­nit­te­lup­ro­jek­teis­sa Ara­bia on tär­keä asi­ak­kaa­ni. Li­säk­si teen uniik­ke­ja tai­de­re­lie­fe­jä. Voi­si ol­la hel­pom­paa ol­la puh­taas­ti muo­toi­li­ja tai tai­tei­li­ja, mut­ta olen kiin­nos­tu­nut mo­lem­mis­ta ja sii­tä har­maas­ta vä­li­maas­tos­ta, käyt­tö­tai­tees­ta. Olen an­ta­nut it­sel­le­ni lu­van toi­mia mo­lem­mil­la aloil­la.